Tuulta ja tuuriaKeskiviikko 7.8.2019 klo 8:04 - Kristiina Sunell
"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.  Turunmaan saaristoon tottunut huomasi nopeasti eroja idemmällä merialueella sovellettavista kohtaavien alusten väistämiskäytännöistä. Sääntöä "väistetään oikealle, paapuuri vasten paapuuria" noudatetaan Saaristomerellä melko hyvin, mutta Uudenmaan rannikolla, jopa kapeilla väylillä, hieman harvemmin. Mennään sieltä mistä näyttää mahtuvan. Windexin tuijottelun sijasta oli syytä keskittyä arvioimaan mistä vastaantulija aikoo puikkelehtia. Läheltä joskus pyyhälletään, vauhdilla, iloisesti morjestaen. Purjeveneen kajuutassa kaikki kiinni sitomaton kolisee hetken, varsinkin jos ei voi kääntää keulaa aaltoja vastaan. Muutama vauhdikas veijari kulki ilmeisellä tuurilla lateraalimerkkien väärällä puolella, ehkä perinnereittiä jota tällainen ulkopaikkakuntalainen ei tunne, tai ei tohdi kokeilla. Tähystäjillä riitti jännitystä. Kellään ei ole tarkoitus tahallaan aiheuttaa toiselle harmistusta tai vahinkoa. Rantautuessa kaveria autetaan aina, pyytämättäkin, ja melkoisen täydessä vierasvenesatamassa tehdään tilaa tulijalle.
Aluksella olevan VHF-radion käyttämiseen tarvitaan kurssi ja SRC-lupa. Jopa 20-metristä ja koneteholtaan suurta alusta saa kuitenkin ohjata miehistö, jolla ei ole kokemusta tai käsitystä navigoinnista, tähystämisen tärkeydestä, merenkulun turvalaitteista, väistämissäännöistä tai merikartan lukemisesta. Vieläkö siis tarvitaan yksi näyttökoe tai perehdytys lisää? Kyllä, rekisteröitävän kokoisen ja tehoisen aluksen päällikkönä toimivan pitää hallita vähintään merenkulun perustaidot. Merimiestaidot eivät ole synnynnäinen luonnonlahjakkuus, vaan ne opitaan. Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena meripelastajana Naantalin ja Paraisten meripelastusaluksilla. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: merimiestaito, hyvä merimiestapa, turvallisuus, purjeet, saaristo, purjevene, moottorivene |
Moottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta - eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 
Kotiin palatessa ensimmäinen silmiin osunut uutinen oli 