Syistä seurauksiin ja siltä väliltä

Lauantai 8.12.2018 - Kristiina Sunell


Poliittisilla kriiseillä ja koulukiusaamisella on monia yhteneväisyyksiä. Yhden mainitakseni: vakavilla ongelmilla on taipumus pahentua nopeasti mikäli niihin ei puututa.

"Paheksumme ankarasti" ja todella jyrkkä "pöyristyneinä tuomitsemme" ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Suomalaiset ovat aina rohjenneet avata sanaisen arkkunsa, kuten Spede jo kauan sitten havainnollisti. Ulkopolitiikassa olemme tottuneet vastaukseen "entä mitä sitten". Yritetään olla provosoitumatta paikannussatelliittien (GPS) signaalien häirinnästä, "kyllähän tämä tästä". 

Toisen puolustaminen on vähän monimutkaisempaa. Pikaisen riskiarvion jälkeen voi arvailla toisen puolustamisen kostautuvan itselle. Miksi vaarantaa omat kaupalliset tai muutkaan hyötynsä? Edellisessä kappaleessa mainittu ratkaisumalli otetaan siis tottuneesti käyttöön. Ajatellaan esimerkiksi Ukrainaa ja Krimin miehittämistä, joka vaikuttaisi olevan jossain kaukana käytävä sota. Tarkemmin harkiten: ehkä Ukraina ja muut valtiot toimisivat samoin mikäli osa Suomea joutuisi sodan ja miehitystoimien kohteeksi. Toisin sanoen, ne eivät toimisi mitenkään. "Laumasuojan" puuttuessa jokainen on yksin, olipa Asovanmerellä tai Itämerellä.

Helsinki ei ole keltaliivien Pariisi eikä palavien autojen Göteborg. Poliisi ja pelastustoimi saavat liikkua kivittämättä ja toimia yleisen turvallisuuden puolustajina, minne sitten vähäisiltä resursseiltaan ehtivätkään. Kolme itsenäisyyspäivän mielenosoitusten hakaristitunnusta herättivät kauhistusta. Mihin reagoidaan, mihin pyritään? Mietin kuluneiden kahden viime viikon tapahtumia ja mahdollisia syy-seuraussuhteita, tilanteen eskaloitumista. Toisaalta: Koskeeko tämä minua? Jos lenkille ei uskalla mennä eikä bussikaan juuri nyt houkuttele, voi tietysti pysyä kotona katsomassa hauskoja leffoja ikävien uutislähetysten sijasta. Näinkö? Toivottavasti ei.

Vaikuttaa selvältä että "pitää olla tarkkana" sopii huonosti "ei saa antaa pelolle valtaa"- ohjeen seuraajaksi. Nettipoliisi ei saanut suojeltua Oulun raiskausten uhreja, tuskin pystyykään vaikka nettipoliisin määrärahoja nostettaisiin vieläkin enemmän. Ankaran paheksunnan toimintamoodi on päässyt kroonistumaan Putouksen hokemien tavoin. Osa poliitikoista suree populismia - mitä termi sitten sanojan mielestä tarkoittaakaan - ja osa tunnistaa, ehkä jopa tunnustaakin tarpeen konkreettisiin toimiin turvallisuustilanteen parantamiseksi. Huonommat, spontaanit ratkaisut saavat vallan mikäli toimivia keinoja ei jostain syystä löytyisi. Laumasuoja tai sen puuttuminen on lainsäätäjän käsissä - vielä toistaiseksi.

Sari Essayah kiteyttää problematiikan tässä artikelissa varsin hyvin.

Kirjoittaja unohti jutun alusta pois vakiolauseen "Vastustan alueloukkauksia, eläinrääkkäystä, naisten, lasten, miesten ja vanhusten oikeuksien halveksuntaa, minkään ihmisryhmän diskriminointia, terroritekoja, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, luonnon tuhoamista ja kaikkea muutakin epäeettistä toimintaa".  

Muokattu 16.12.2018 20.39: Lisätty linkki Verkkouutisten artikkeliin

Avainsanat: laumasuoja, turvallisuus, kriisitilanne, sota, aluevaltaus, yhteisöllisyys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini