Kaurakarin lokikirja
N 60° 28′ 68,1”
E 21° 59′ 36,0”


Kaurakarille nousemassa Antte, veneessä Kristiina. Valokuva: (c) Pirjo Viitanen

Päivä: 19.07.2018. Säätila: + 28 astetta, tyyntä, aurinkoista. Tehtävä: Kaurakarin lehmän kunnon arviointi, restaurointitoimista päättäminen, pesu. Mukana: Kuvataiteilijat Antte Kerkola ja Pirjo Viitanen, kuljettaja Kristiina Sunell.

Lokkilauma teki ystävällisesti, mutta kovaäänisesti tilaa Kaurakarin laella ämpärineen kapuavalle entisöintiporukalle. Lehmä on kohtalaisen hyvässä kunnossa, joskin pintahalkeamia ja rapautuneita yksityiskohtia. Hienosti patinoitunut, mutta patinan säilyttäminen aiheuttaisi korjattujen kohtien huonon kiinnittymisen ja mahdollisesti syöpymiä rakennetta koossa pitävään verkkoon. Päätetty säilyttää patinaa joissakin kohdissa, mikäli ei aiheuta kirjavuutta. Harjattu pois pinnassa olevaa karstaa ja irtonaista ainesta. Pesty mantereelta tuodulla makealla vedellä. Hännän metallista runkoa ei karilta löytynyt; huomisen päivä alkaakin tarvittavan raudoituksen ja betoni- ja sementtimateriaalin noutamisella Naantalin Rakennuspuusta. Uudelleen muotoiltavan hännän lisäksi korvat ja utareet (4 kpl) tehtävä alkuperäisen mallin mukaisiksi. Dokumentointi löytyy vanhoista lehtileikkeistä, joiden tulostamisesta kiitos Foto-Lasi Neccalle.

Päivä: 20.07.2018. Säätila: + 27 astetta, tuuli 2-3 m/sek, sadekuuroja. Mukana: Antte Kerkola, Pirjo Viitanen, Kristiina Sunell.

Kaurakarin lehmä seurasi perjantaina kotikallionsa lähistöllä järjestettäviä hai-veneiden SM purjehduskilpailuja. Säät eivät tänään varsinaisesti suosineet restaurointiryhmän työtä, sillä runsas sade teki jyrkät kalliot erittäin liukkaiksi. Aamulla Naantalin Rakennuspuusta noudettujen tarvikkeiden ja Antten työnpajastaan tuomien työkalujen kantaminen Kaurakarin laelle olikin haasteellista. Sementtiä tuodaan vain pienissä erissä, tarkoin rankkasateelta suojatussa astiassa.

Tyystin kadonneen hännän uudelleen konstruointi edellyttää lehmän poraamista, jota tehtiin yhden akkuporan akun keston verran. Muutamaa halkeamakohtaa lukuun ottamatta teoksen betonirakenne on säilynyt yllättävän lujana, vaikka pintakerroksen sementti on syöpynyt melkoisesti. Sade on projektille sinänsä vain hyväksi, sillä makeaa vettä tarvitaan lehmän huuhtelemiseen. Rajansa kaikella - lehmäköt poistuivat perjantaina Kaurakarilta rankkasateen saattelemina ja vain vähäisin henkilövaurioin. Päätettiin palata kun kalliot ovat kuivahtaneet hieman. Toiveissa on pilvipoutaa.

Päivä: 22.07.2018. Säätila: + 28 astetta, leutoa lounaistuulta. Mukana: Antte Kerkola ja Kristiina Sunell, Pirjo Viitanen liittyi seuraan iltapäivällä.

Toivottu pouta palasi helteen kera. Nyt on kasvotkin pesty. "Se näyttää surulliselta" sanoo Antte ja muotoilee korvien ääriviivat rautalangasta. Kristiinan aamupäivä kuluu veneen kiinnityspaikkoja vaihtaessa. "Paatti vähän kolisee kun tulee aaltoja vaan peltiähän se on, kestää kai" huomaavat luodolle maihinnousseet kaksi kalastajaa. Vaan mihin kiinnität? Lopulta ankkuri vietiin maihin, ison kivenlohkareen taakse Kaurakarin pohjoisrannalle. Siinä se pitää...

Akkuporakone hyytyy pian, sillä lehmän peräpuoli on todella tukevaa betonia. Alkuperäisen mallin mukainen häntä on hauskasti kaarella, joten tarvitaan lujasti pitävä "ankkurointi" lehmän sisuksiin. Mantereelta iltapäivällä latauksesta tuodun toisen akun virta riitti. Huomenna jatketaan hännän kiinnityksen työstämistä ja tehdään harjateräksestä mallikkaasti taivutettu häntä sekä valmistellaan utareiden kiinnityksen raudoitus. Helteistä, vaan hauskaa puuhaa.

Päivä: 23.07.2018 Säätila: + 27 astetta, tuuli etelästä 5 m/sek. Aurinkoista. Aamulla mukana YLE Turku, Lassi Lähteenmäki sekä vakiomiehistö Antte, Pirjo ja Kristiina.

Päivän aloitus jälleen Naantalin Rakennuspuussa. Mainittakoon, että harjateräksen sai täällä nopeasti ja ystävällisesti mittoihin pilkottuna. Toisin olisi käynyt jos olisi asioitu naapurikaupungin kauppakeskuksen liepeillä sijaitsevassa rautakaupassa. Makean veden täydennystä kannetaan mantereelta, Naantalin Seudun Meripelastajien Lammasluodon tukikohdasta.

Rantautuminen ja luodolle kiinnittyminen alkavat sujua yhä mallikkaammin, sillä rantaviivan terävät kivet ja hainhammaskarikot ovat jo tuttuja - osa jo liiankin tuttuja.

Lehmän korvat saavat hahmonsa kanaverkosta. Hännän oikeaa muotoa taivutetaan Antten runsaasta työkaluvalikoimasta löytyvällä "ruustukilla". Luodolla oppii yllättävän omavaraiseksi: kun kakkosnelosta ei ole heti saatavilla, etsitään sopivan kokoisia kiviä sementtirakenteisten osien tueksi. Lintujen harmiksi lehmä kääritään taas mustiin muovisäkkeihin jotta kosteus pysyy lähellä ja lokit kauempana. Yli 23- asteiseen mereen pulahtaminen virkistää jonkin aikaa, vaan keskipäivän kuumuus on kivisellä luodolla liian kovaa sementtiosien valmistamiseen. Päätetään pitää siesta, palataan takaisin illalla.

Länteen katsova lehmä on saanut seurata monen monta upeaa auringonlaskua 30-vuotisen elämänsä aikana, vaan korvaoperaation jälkeen on pään huputus tarpeen. Tiedossa on muutaman viikon toipuminen huolellisesti peiteltynä. Illan viileydessä työstetään korvat ja hienosti kaartuva häntä valmiiksi. Tämä työvaihe olisi ollut päivän kuumuudessa mahdoton eikä se aivan helpolta nytkään vaikuta.

Painovoima vaikeuttaa utareiden muotoilua, jota päätetään jatkaa huomenna hienojakoisemmalla sementillä. Sillä korjataan myös pintahalkeamat.

Kaurakarin karjakkojen lähtiessä lehmän seuraksi jää runsaslukuinen joukko pieniä leppäkerttuja. Lokkien huutelu kuuluu jostain kauempaa - ne asettuvat yöksi viereiselle pienemmälle luodolle. Kotilaituriin Meri-Naantaliin kuljetaan peilityynen ja hiljaisen Naantalin aukon yli, täpärästi vielä saman päivän puolella. Miten voikaan olla yhtä aikaa aivan väsynyt ja äärettömän innostunut!

Päivä: 24.07.2018. Säätila: 29 astetta, illalla noin 21 astetta, tuuli lännestä 4-5 m/sek. Pintavesi Kaurakarilla 23,1 astetta, ei havaittavaa sinilevää. Ruorissa ja ankkurivahtina Kristiina, sementtimestareina Antte sekä Pirjo.

Päivän aloitus jälleen rautakaupan kautta, liitossementtiä, roudarin teippiä ja lisää kannellisia ämpäreitä noutamassa. Toinen reissu mantereelle sujui metsästäessä sementin seulomiseen tarvittavaa siivilää. Tarkoitukseen sopivaa siivilää ei kaupoista saanutkaan, mutta sellainen haettiin kiireessä lopulta Pirjon kotoa. Veneen tankkaus oli myös tarpeen. Huputusta varten tarvittavista tukilaudoista kiitos Johannalle. Merelle näkyvä lehmätyömaan siluetti on tukirakenteiden vuoksi eriskummallisen muotoinen.

Illan ja yön viileydessä oli taas helpompi jatkaa lehmän työstämistä. Eilen tehty hännän ja pään huputus poistettiin jännittyneenä: miten sementti on kuivunut, onko lohkeamia? Miten kuumuus on vaikuttanut jo tehtyyn työhön? Häntä teetti vielä töitä, samoin utareet. Luodolta poistuttiin taas puolenyön aikaan, jälleen peiltyynessä säässä.

Päivä: 25.07.2018. Säätila + 32 astetta, itätuulta n 5 m/sek. Mukana Antte ja Pate Kerkola sekä Kristiina Sunell.

Merilehmälle ei voi suolaista vettä tarjota, joten mantereelta Lammasluodosta tuodaan kolme ämpärillistä tuoretta makeaa vettä hellettä helpottamaan. Huputus avataan hetkeksi ja todetaan lehmän toipuvan vallan mainiosti. Antte kertaa vielä ohjeet, joiden avulla lehmästä saadaan lujasti vahva. Osa taikaa liittyy vanhaan keltaiseen kastelukannuun...

Restaurointityö on valmis, parin viikon ajan vielä tehtävää päivittäistä vedellä valelua vaille valmis. . Suojuksen sisällä olevan lehmän toipilasaika päättyy Naantali-päivänä 23.8 kello 1800, jolloin teos avataan - millaisin menoin, se riippuu säästä.

Päivä: 29.07.2018. Säätila + 26 astetta, tyyntä, sadekuuroja. Mukana Kai-Erik Sunell ja Kristiina Sunell.

Kristiina on käynyt päivittäin valelemassa lehmää joka näyttikin toipuvan hienosti. Lauantaina 28.7 Kai-Erik, Leo ja Kristiina kävivät turhautuneina toteamassa että karille ei puuskittaisen kovan tuulen vuoksi päässyt useasta yrityksestä huolimatta rantautumaan, ei mistään suunnasta. Suojapeite näytti alkaneen repsottaa idän puolelta. Huolestuttavaa.Yöllä tuuli yltyi, mutta onneksi satoi - lehmä ei pääsisi kuivahtamaan.

Sunnuntaina karia lähestyttäessä näky oli jo pelottavampi: suojapeitteen kamelimainen muoto oli lysähtänyt ja peite oli myttynä lehmän niskassa. Miten korvien on käynyt, ovatko suojalaudat hakanneet niitä? Rantautuminen onnistui tyvenessä hyvin ja Kaurakarin huipulle kavuttua voitiin huokaista helpotuksesta. Suojusten jäänteiden alta paljastui eheä lehmä korvineen, häntineen ja kaikkine utareineen. Onni onnettomuudessa: ukkossade oli huolehtinut lehmän valelusta. Pari kannullista utareille, korviin ja hännälle, suojauksen uudelleen rakentaminen - tällä kertaa ilman liiaksi tuulta ottavaa kevytpeitettä, jätesäkeistä suojukset askarrelleen.

Lokit, hanhet ja muut Kaurakarin siivekkäät asukkaat olivat hakeutuneet toisaalle sadetta pitämään. Vain yksi närkästynyt yksilö ilmaantui seuraamaan kotilaituria kohti suuntaavia lehmänhoitajia.


Päivä: 01.08.2018. Säätila: + 28, tyyntä. Mukana Soile ja Rami sekä Kristiina.

Kaurakarin omistaja Soile saapuu hellästi hoitamaan lehmäänsä. Peitteet puretaan ja todetaan kaiken olevan hyvin. Runsaan vesisumutuksen ja kastelun jälkeen lehmä vahvistuu vielä.

Soile kertoo lehmän tuodun Kaurakarille VPK:n aluksella ja nostetun paikoilleen yhdentoista miehen voimin. Yksi heistä oli silloinen kaupunginjohtaja Jorma Kallio. Iltahetken ja lehmän huolellisen peittelyn jälkeen lähdemme takaisin mantereelle. Laskevaa aurinkoa ympäröivät pilvet tanssivat - Jarkko on iloinen siitä että hänen tekemästään lehmästä huolehditaan. Kaikille iloksi, elämäniloksi.

Päivä: 22.08.2018. Säätila + 20, pyörteistä tuulta 5-8 m/sek enimmäkseen länsiluoteesta. Kaurakarilla Johanna Haverinen ja Kristiina.

Päättäväisesti Kaurakarille, vaikka luoto tuntuu tuulen pyörteissä työntävän venettä aina vain pois rannasta. Maihin se saatiin kuitenkin, lopulta jopa jokseenkin pitävästi kiinnitettynä. Vesi on noussut, itäpuolen kivikko näkyy juuri ja juuri.

Tuulessa rispaantunut pressu poistetaan ja lehmä vapautetaan lujasti teipatuista mustista muovipeitteistään. Johanna tuo ankeuden tilalle huomisen juhlan odotusta: kultaista harsoa tuulessa hulmuamaan. Sirkka-Kaarinan lahjoittamat kukat asetellaan valmiiksi suojaisaan kallionkoloon Johannan tuomaan, tyyliin sopivaan sinkkiämpäriin. On aika viedä keltainen lehmänkastelukannu takaisin mantereelle.

Julkistuspäivä 23.8.2018. Aamupäivä on tyyni ja poutainen, mutta iltapäivällä alkaa sataa. Näinkö Naantalin aurinko piiloutuu pilvien taa kaupungin täyttäessä 575 vuotta?

Logistiikka menee uusiksi puolen päivän aikaan: meripelastajat eivät voikaan tänään tulla Kaurakarille. Juuri ehdin luvata videokuvaajalle kyydin ja pääsyn Kaurakarille....Hoppu helpottaa kun Jani Ollikainen lupaa laskea alumiinipaattinsa vesille ja lähtee kiireesti Merimaskusta kohti Naantalin rantaa. Kuuteen mennessä Trapin pihan lasihuone on täynnä iloista väkeä. Johanna on tuonut valokuvia annettavaksi talkoisiin osallistuneille, Heikki Routamaa tarjoaa juhlamaljat ja aluksensa kippareineen Kaurakarille julkistamistilaisuuteen lähtijöille. Aikataulussa ollaan, sää suosii, tuuli tyyntyy.

Kaurakarin lehmä saa Pirjo Viitasen tekemän tuoksuvan kukkaseppeleen veneiden ympäröimällä luodolla. Kristiina saa ankkurinsa takaisin - Harri Saksi ja Jarmo Masalin kiskovat sen ylös rantakivikosta ja tuovat Merisalin edustan laiturille hienosti paketoituna. On niin monta joita kiittää onnistuneista, elämäniloisista avajaisista!

Jarkon betonilehmä on taas tähystyspaikallaan elämänilon merimerkkinä, häntineen, korvineen ja utareineen. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys on pian 20 vuoden ajan tavoitellut Naantaliin taidemuseota. Ajattelen museota muuna kuin konkreettisena, ovin suljettuna tilana - laajemmin. Nyt osa haaveesta on toteutunut. Naantali on taiteiden kaupunki ja sellaisena sen kuuluu näkyä niin katu- kuin merimaisemassakin. Vuoden jokaisena päivänä, kellon ympäri.

Kuva: Susanna Palm