Naantalin aukolla sijaitseva Kaurakari eli "Kaurat" etelän puolelta kuvattuna

Kaurakarin lehmä- projekti

Kaurakarin Lehmä vuonna 2017. Valokuva: Susanna Palm











Naantalin aukolla, Kailon ja Väskin saarten puolivälissä, vinosti vastapäätä Kultarantaa on kaksi luotoa. Ne tuntevat nimen "Kaurat". Sitä, josko Kaurakarien nimi jo alunperin liittyi betoniseen lehmään, vai nimettiinkö ne vasta myöhemmin lehmän mukaan, ei tarina kerro. Tiedetään kuitenkin, että Jarkko Peltosen mielestä lehmän herkkua olisivat punaiset pelargoniat.

Mistä merilehmät on tehty?

Olipa kerran betonia, aivan valtavasti betonia, enemmän kuin autotallin pohjaa varten tarvittiin. Mitäpä teet, jos olet taiteilija? Kerrotaan Jarkon työstäneen Kaurakarin lehmää kauan, alkamassa olevan talven takia pressujen alla. Ensimmäiset vuotensa lehmä vietti Luonnonmaalla, Peltosten talon pihassa. Helposti ei noin 500 kg painava lehmä minnekään siirtyisi, mutta jos on tahtoa, löytyy keinoja. Kaurakarin laelle betonilehmä tuotiin VPK:n aluksella, apuna toki nosturi ja voimamiehiä - mm. silloinen kaupunginjohtaja Kallio.

Merisäät muuttivat lehmän muumiksi...

Lehmä ilahdutti monia kesäisin merellä liikkuvia, talvisin jäällä kulkevia vuosikaudet. Rankat talvet ja tuimat merisäät vievät monen talven myötä lehmältä hännän, korvat ja sen lempeän ilmeen. Lopulta se muistutti ehkä enemmän norppaa tai muumia. Taustaa ja lehmän historiaa löytyy kirjoituksesta "Kaurakarille".

...ja taas tarvittiin tahtoa ja keinoja

Naantalin Taideyhdistys päätti kunnostaa lehmän. Sitä toivoi niin Harri "Hati" Saksi kuin moni, moni muukin. Talven 2017-2018 aikana laadittiin rahoitushakemuksia varojen saamiseksi entisöintityöhön. Kesäkuun lopulla rahoitus varmistui, kiitos hankkeen tukijoiden, joiden joukossa on sekä yksityishenkilöitä, että yrityksiä. Pääsponsori oli naantalilainen Kaune Oy. Lehmän entisöintitalkoisiin lupautuviat keraamikko Antte Kerkola ja kuvataiteilija Pirjo Viitanen sekä merilehmistä muuten vain tykkäävä Kristiina Sunell.

Miten lehmä korjataan? Hyvä kysymys.

Helppoa se ei ehkä ollut, mutta sitäkin hauskempaa. "Lehmäköt" suuntasivat Kaurakarille ensimmäisen kerran varhain keväällä 2018 - vain huomatakseen että valtaisa lokkiparvi asusti ja pesi luodolla. Peräännyimme, sillä pesimisrauha oli nyt tärkeämpi, lehmä voisi vielä vartoa tovin. Emme päässeet lähellekään, vaan olipa aikaa kerätä perimätietoa ja etsiä josko löytyisi vanhoja kuvia. Jarkko oli menehtynyt jo 10 vuotta sitten, mutta hänen vaimonsa Soile, joka edelleen omistaa Kaurakarin, kertoi lehmän tarinan.

Ensin tehdään selkeä projektisuunnitelma, tai sitten ei

Paljon jäi aloittaessa arvailujen varaan. Projekti alkoi kysymyksillä ja arvauksilla. Mikä on lehmän kunto, missä laajuudessa se on mahdollista entisöidä aivan täsmälleen alkuperäisen kaltaiseksi? Miten jyrkällä luodolla voidaan työskennellä ilman apuponttoonia, sähköä, agregaattia ja makeaa vettä? Entä millainen on sää seuraavan kuukauden aikana? Luopuvatko Kaurakaria kansoittavat lokit suosiolla kotiluodostaan lehmän entisöintyön ajaksi? Entäpä jos lehmä hapertuu käsiin ja kaikki onkin piloilla?

Dokumentaatiota löytyi vain muutama vanha valokuva ja lehtileike, lisäksi muistikuvia. Varmaa oli vain taiteilijoiden osaaminen ja koko entisöintiporukan, Kaurakarin Karjakkojen, into ja elämänilo sekä Naantalin Taideyhdistyksen ja rahoittajan sitoutuminen hankkeen toteuttamiseen kesän aikana. Lue projektista lisää sen lokikirjasta, joka löytyy klikkauksen päästä tältä sivulta.

Juuri Kaurakarille tuotu lehmä ja taiteilija Jarkko Peltonen

Entisöintityö valmistui 23.8.2018. Kuvassa Anita Saksi, Kristiina Sunell ja Antte Kerkola (vasemmalta oikealle)

Kaurakari- projektista lehdissä:

Työtä aloitettaessa, Rannikkoseutu 23.7.2018

Lehmäjäiset, Rannikkoseutu 28.8.2018

Naantali 575-viikon juhlatapahtumia, Seutusanomat 30.8.2018

Entisöidyn teoksen julkistuspäivä, Nauta-lehti