Vaalit, taasTiistai 21.5.2019 klo 22.03 - Kristiina Sunell Juuri kun on eduskuntavaaleista toivuttu, niiden tuloksia ja hallituskaavailuja jonkin verran huolestuneena seuratessa, on taas aika äänestää. Kaupungintalon ennakkoäänestyspaikalle mennessäni emmin vielä: pitäisikö äänestää kokenutta konkaria vaiko nuorta ja energistä? Henkilöä jonka tunnen muista yhteyksistä, vaiko vaalikoneen ehdottamaa? Henkilöä, jolla on selkärankaa kertoa rohkeasti oma mielipiteensä vaiko kulissien takana eri ryhmien välillä käytävien neuvottelujen taitavaa diplomaattia? Suomi on eurovaaleissa yhtä vaalipiiriä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että suosituimmat ehdokkaat - esimerkiksi vanhat konkarit - tulevat ison äänimääränsä ansiosta valituiksi. Uudet tulokkaat ovat näin vain kasvattamassa suositumpien valintamahdollisuuksia ja heille jää tuloksena ainoastaan vaalikampanjansa maksaminen. Tässä on jotain kuntavaaleista tuttua. Luottamuspaikat, eli kaikkien kuntalaisten edustaminen, jaetaan periaatteessa oikeudenmukaisesti ja henkilön saama äänimäärä huomioiden. Mutta vain periaatteessa, sillä reiluus riippuu siitä kuka ryhmän johtajaksi valitaan. Äänestäjän mielipide saattaa tässä huonoimmillaan jäädä toissijaiseksi. Mitä kauemmas mennään, sitä etäisemmältä tuntuvat yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet. Merkitys on kuitenkin suuri: erot ovat toisinaan hiuksenhienoja, vain yhden äänen suuruisia. EU päättää lainsäädännöstä joka ohjaa vahvasti kansallisia päätöksiä. Jokainen äänestäjä päättää siitä, ketkä 13 valittua edustavat Suomen kantaa Europarlamentissa monissa tärkeissä kotimaiseen lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä. Muista äänestää! |
Avainsanat: eurovaalit, valinnan vaikeus, vaikuttaminen, johtaminen |