Vaalit, taas

Tiistai 21.5.2019 klo 22:03 - Kristiina Sunell

Juuri kun on eduskuntavaaleista toivuttu, niiden tuloksia ja hallituskaavailuja jonkin verran huolestuneena seuratessa, on taas aika äänestää. Kaupungintalon ennakkoäänestyspaikalle mennessäni emmin vielä: pitäisikö äänestää kokenutta konkaria vaiko nuorta ja energistä? Henkilöä jonka tunnen muista yhteyksistä, vaiko vaalikoneen ehdottamaa? Henkilöä, jolla on selkärankaa kertoa rohkeasti oma mielipiteensä vaiko kulissien takana eri ryhmien välillä käytävien neuvottelujen taitavaa diplomaattia? 

Suomi on eurovaaleissa yhtä vaalipiiriä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että suosituimmat ehdokkaat - esimerkiksi vanhat konkarit - tulevat ison äänimääränsä ansiosta valituiksi. Uudet tulokkaat ovat näin vain kasvattamassa suositumpien valintamahdollisuuksia ja heille jää tuloksena ainoastaan vaalikampanjansa maksaminen. Tässä on jotain kuntavaaleista tuttua. Luottamuspaikat, eli kaikkien kuntalaisten edustaminen, jaetaan periaatteessa oikeudenmukaisesti ja henkilön saama äänimäärä huomioiden. Mutta vain periaatteessa, sillä reiluus riippuu siitä kuka ryhmän johtajaksi valitaan. Äänestäjän mielipide saattaa tässä huonoimmillaan jäädä toissijaiseksi.

190521_vaalipaikka.jpgMitä kauemmas mennään, sitä etäisemmältä tuntuvat yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet. Merkitys on kuitenkin suuri: erot ovat toisinaan hiuksenhienoja, vain yhden äänen suuruisia. EU päättää lainsäädännöstä joka ohjaa vahvasti kansallisia päätöksiä. Jokainen äänestäjä päättää siitä, ketkä 13 valittua edustavat Suomen kantaa Europarlamentissa monissa tärkeissä kotimaiseen lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä.

Muista äänestää! 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eurovaalit, valinnan vaikeus, vaikuttaminen, johtaminen

Viisi väärää väittämää

Sunnuntai 30.11.2014 - Kristiina Sunell

Suomesta puuttuu johtamistaitoa. Tästä toteamuksesta vallitsee laaja yksimielisyys, keinoista tilanteen parantamiseksi on näennäisesti pulaa. Jatkossa kooste mielestäni hölmöimmistä väittämistä, joista aiheutuu suuri osa motivaatiopulasta ja huonosta työilmapiiristä. Aloitetaan näistä:

Keskeneräisistä asioista ei pidä huudella

Eipä pidäkään, jos on töissä pörssiyhtiössä. Kaikkien osakkeenomistajien pitää saada tasapuolisesti sama tieto, samaan aikaan. Osakeyhtiölaki määrää vastaavan käytännön pienempiinkin yrityksiin.

Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole pörssissä, eivätkä kaikki työpaikan asiat tai tekeminen kuulu pörssin tiedotussäännön piiriin. Turhantärkeily ja tiedon pihtaaminen ovat pienten ja keskisuurten yrityksen yleinen ongelma. Jos ei jokin suunnitelma tai tekeminen ole erityisestä syystä salainen, se voi hyvin olla yrityksen sisällä julkinen.

Pomo tietää kaiken

Johtaja vastaa kokonaisuudesta. Jos hän tietäisi ja osaisi kaiken, eipä tarvittaisi kuin lisää samanlaisia ja asiakkaat olisivat oikein tyytyväisiä. Tietotyössä on vähitellen myönnetty kunkin asiantuntijan oman osaamisen merkitys - mutta miksi vain tietotekniikan yrityksissä? Jokaisen osaaminen tuo lisää erilaisia näkökulmia ja auttaa näkemään kokonaisuuden eri puolilta.

Vaativinta on pystyä kuuntelemaan yrityksen kyseenalaistajaa, häntä joka tokaisee ensimmäiseksi "ei tästä tuotteesta tai projektista mitään tule". Kiusaus vaientaa sarkastinen kyynikko on kieltämättä suuri. Ainahan tuo noin sanoo. Tuleeko kysyttyä, miksi? Tai keskusteltua hänen ehdottamistaan vaihtoehdoista?

Jos johto ei pysty ideaa omilleen selittämään tai myymään, se on luultavasti huono. Sekä johto, että idea. Vastaväitteet saattavat jalostaa projektia. Vähintäänkin avoin keskustelu eri vaihtoehdoista poistaa turhaa jälkikäyntiä kahvihuoneessa.

Työkaverit eivät ole kavereita, asiakkaat vielä vähemmän

Haluaisitko itse viettää kolmanneksen jokaisesta arkipäivästä, keskimäärin 40 tuntia viikossa, ikävien ihmisten seurassa vain siksi, että on pakko? Jos omat hommasi ovat hyvässä mallissa ja jää aikaa ottaa rennommin, voisitko kuvitella auttavasti kaveria vai toteatko kylmästi, että ei kuulu toimenkuvaan?

Olen yrittäjänä onnellisessa asemassa. Ideatyyppinä oma työhyvinvointini rakentuu sille, että arkipäivän työ on oma valintani. Jokainen asiakas on valinnut meidät, koska tuotteet ovat hyviä ja toiminta reilua. Satunnaiset vastoinkäymiset voidaan selvittää, sillä asiat ovat asioita, ihmiset ihmisiä. Sama pätee työkavereihin.

Strategia on johtoryhmää varten

Visio ja missio ovat juhlavia sanoja. Toivottu tulevaisuus ja yrityksen tehtävä tarkoittavat aivan samaa. Monimutkaisten käsitteiden avaaminen on terveellinen harjoitus. Kun koko porukka tietää, mitä ollaan tekemässä ja miksi, löytyy motivaatio huomattavasti helpommin.

Typerin tapa toimia on johdon strategiaseminaari, joka tuottaa yrityksen intraan puoliksi englanninkielisen business idean ja innovatiivisen mission statementin - lukekaa muut sitä sitten. Suksien saaminen samaan suuntaan onnistuu vain keskittymällä viestin sisältöön ja keskustelemalla tavoitteista, joita itse kullakin on koko yrityksen tehtävän toteuttamiseksi ja toivotun tulevaisuuden saavuttamiseksi.

Johto kantaa vastuun tehdyistä valinnoista ja päätöksistä. Seurauksista saavat nauttia tai kärsiä kaikki. Siksi ei ole huono ajatus kuunnella koko porukkaa valintoja tehtäessä. On vaikea sitoutua päämääriin, joihin ei tunne itsellään olevan mitään mahdollisuutta vaikuttaa.

Pomo vastaa työilmapiiristä

Toki johto vastaa työilmapiiristä. Se tekee sitä ensimmäiseksi omalla esimerkillään, enkä tarkoita varoittavaa esimerkkiä. Jos joudut toistelemaan päivittäin, miten murheellista töissä on (tietenkin vain valittamalla siitä lähimmälle työkaverillesi), voit olla varma surkeuden leviämisestä.

Ikävä tilanne ei ole "fantastinen haaste", pakkomyönteisyys on teennäistä ongelmien peittelyä. Tosiasioitten kiistäminen ei muuta epäonnistumista onnistumiseksi, vaan eipä sitä tee jatkuva valittaminenkaan. Vaihtoehdon esittäminen on hyvä askel oikeaan suuntaan. Toisinaan uusi suunta voi merkitä aivan omaa, uutta alkua: Suomessa on noin 170.000 yksinyrittäjää. Verkottuminen muiden kanssa on usein hyvä vaihtoehto, jonka myötä kukin vastaa omista toimintaperiaatteistaan - myös työilmapiiristä.

Jos itse odotan asiakkaan tai esimiehen kiitosta, voi hyvä alku olla kaverin kehuminen. Niin hyvällä kuin pahallakin on taipumus kiertää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, asiakkuudet, elämän laatu, työelämä, johtaminen

Jatkojohto ja pätkätyöt

Lauantai 21.6.2014 - Kristiina Sunell

Meillä kaikilla olisi enemmän liksaa, jos jokainen saisi tehdä parhaansa. Ei se sen vaikeampaa ole. Tässä yhteenveto, jatkossa perusteluni.

Valitsemamme päättäjät ovat puoluekannasta riippumatta samaa mieltä kansantalouden kohentamistarpeesta, jopa keinoista. Verotuloja tarvitaan lisää, velaksi otetut elvytyspaketit pitää maksaa. Lamasta nousemiseksi tarvitaan:

  • lisää työpaikkojalisaa_liksaa2.jpg
  • kasvuyrityksiä
  • pidempiä työuria 
  • parempaa työelämän laatua
  • osaavaa johtamista

Pelkillä hokemilla on mahdotonta saada Suomi nousuun. "Ei se maailma niin pyöri, että hyvät tavoitteet toteutuvat itsestään" tai "En mä voi tässä sulle kasvuksi muuttua."

Toteutus ontuu pahasti kun yrityksen johto järkeilee aivan samoin kuin yksittäinen kuluttaja: samalla rahalla pitää saada enemmän itselle, tai mieluiten vähemmällä rahalla vielä enemmän. Finnair hakee säästöjä ulkoistamalla palveluja ja palkkaamalla matkustamohenkilökuntaa muualta kuin Suomesta. Se on toki halvempaa, silä palkat ja niiden sivukustannukset ovat muualla alemmat ja ostovoima kohdillaan. Henkilöstöstä säästämällä yhtiö tekee parempaa, tai ainakin vähemmän huonoa taloudellista tulosta, jonka vuoksi johto pitää saamiaan bonuksia oikeutettuina. Suomalaiset työntekijät eivät näe tilannetta aivan yhtä reiluna. VR Trackin sähkömiehet ovat ilmoittaneet 27.6.2014 alkavasta lakosta, sillä 14 henkilöä irtisanotaan ja koko kunnossapitohenkilökunta lomautetaan. Johtoa palkitaan säästöistä mittavilla bonuksilla. Yhtiön hallituksen pitää osakeyhtiölain mukaan toimia ensisijaisesti yhtiön parhaaksi, joten hallituksessa olevien - mm. Metalliliiton puheenjohtajan - asema on vähintään kaksipiipuinen. Esimerkin yhtiöt ovat valtion, eli meidän kaikkien omistamia, joten tilanne on kaikkiaan jopa kolmipiippuinen. Yksi piipuista ampuu omaan jalkaan. Pätkätyö on seurausta pätkäjohtamisesta.

Epäkohtien luetteleminen parantaa maailmaa yhtä vähän kuin tyhjien mantrojen hokeminen. Varoittavia, osaoptimointiin ja vastakkainasetteluun johtavia esimerkkejä ei tarvitse luetella enempää. Reilu johtaminen tuottaa lisää työpaikkoja, kasvua ja parempaa työelämän laatua. Mitäpä, jos enää ei olisi yhtiön tilikauden mittaiseen tulokseen sidottuja bonuksia, vaan nyt tehtävien päätösten tulevaisuuden seurauksiin sidottuja optioita? Entä jos optioihin olisi oikeus aivan kaikilla, niin johdolla kuin työntekijöilläkin?

Tulevaan tulokseen sidotun palkitsemisen haasteeksi saattaa osoittautua hetkessä eläminen. Yksi euro tänään on saajalleen arvokkaampi kuin puolitoista euroa kahden vuoden päästä. Kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan luottamusta, joka on yhtälön varmasti vaikein pala. Oman tekemisen lisäksi muiden motivaatio vaikuttaa kaikkien tulokseen. Arvostaako asiakaspalvelun henkilökunta asiakasta? Tuotetaanko palvelu parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se edellyttäisi joustamista oman toimenkuvan ulkopuolelle? Uskalletaanko tietoa jakaa avoimesti kaikille, tarvitsematta pelätä sen vuotavan keskustelupalstoille ja kilpailjoitten hyödynnettäväksi? Jos toimin kuin yrittäjä ja laitan itseni täysillä likoon, kohdellaanko minua yhtä arvostavasti kuin yhtiön osakasta? Saako joku muu vähemmän, vaikka tekee enemmän, ollaanko oikeudenmukaisia? Superjohtajia on vähän, eikä sellainenkaan yksin pysty takaamaan täydellisesti toimivaa työyhteisöä. Nykyistä parempaan pystytään kuitenkin varmasti, kun jokaisella on motivaatio tehdä parhaansa kokonaisuuden hyväksi.

En ole koskaan kuullut vapaaehtoisten meripelastajien menneen lakkoon. Tietääkseni kukaan ei ole valittanut yötyöstä, pitkäksi venyneestä vuorosta tai työuupumuksesta. Fiksuimmat kipparit saavat miehistöönsä ahkerimmat tyypit. Strategia ei ole salainen, "Mitä ja missä olemme 2020" saa lukea viimeisimmäistä Meripelastajat-lehdestä tulevaisuudenkuvaa (visio), toiminnan tarkoitusta (missio), arvoja sekä toiminta-ajatusta myöden. Strategia on mielestäni hyvä siksikin, että jäsenistö on saanut osallistua sen laatimiseen. Toiminta loppuu, jos seuralla ei ole enää tarkoitusta, tekijöitä eikä tekijöillä tarkoitusta. Suomen Meripelastajat eivät ole yhtiö, ja juuri siksi yritysjohtajalle olisi hyödyksi viettää työssäoppimisjakso jonkin vapaaehtoisjärjestön tuottavassa työssä, mieluiten harjoittelijana. Euromääräisen palkkion puuttuminen yksinkertaistaa yhtälöä. Tulos syntyy vain motivaation kautta. Näin on myös menestyvissä markkinaehtoisesti toimivissa yrityksissä. Eurot ja kilpailukyky seuraavat perässä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liiketoiminta, ihmisten johtaminen, motivaatio

Mitä se sulle kuuluu

Lauantai 29.3.2014 - Kristiina Sunell

“Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.”  Mahtaako pitää paikkansa? Jos kopiot edellä olevan lauseen selaimeen ja sitten haet netistä, saat vastaukseksi ainakin Riihimäen, Muhoksen, Hattulan ja Viitasaaren nettisivut. Joukosta löytyy myös www.kunnat.net. Taitaa siis olla totta.

Eipä haittaa, vaikka et olisi lukenut kuntalakia. Mitä se sinulle kuuluu. Valitsemasi luottamushenkilö on varmasti lukenut sen huolella. Jos hän ei ole ajatustenlukija - sepä olisikin hienoa, vaan tuskin kovin yleistä - hän perehtyisi myös asukkaiden mielipiteisiin voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin.

Tieto on valtaa. Valta voi tuntua valtavalta.

Tiedolla ja avoimuudella ei ole omaa vakituista sijaansa. Ne väistävät helposti. Tilalle tulee luuloa ja epäluuloa. Samat, jotka eivät pidä avoimuutta arvossaan, saattavat olla yllättyneitä ja harmistuneita kohdatessaan omista näkemyksistään poikkeavia mielipiteitä tai valituksia. Valituksia tulee aina - osa meistä tekee niitä harrastusmielessä, ikävä kyllä - mutta olisiko niiden määrä pienempi, mikäli valmistelussa huomioitaisiin useita eri näkökulmia?
Valituksilla ei pidä kiristää. Tiedon panttaaminen on kielteistä vaikuttamista.
Viisasta toimintatapaa ei tarvitse hakea lakikirjasta eikä peilistä. Ympärilleen katsomalla saattaa saada hyviä vinkkejä. Hintana voi olla omasta kannasta luopuminen tai sen tarkistaminen. Se ei ole kovin kallista, arvokasta kylläkin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Tervetuloa torille

Torikokoukset herättävät tunteita. Pitääkö kaiken aina perustua kylmiin faktoihin, etenkin jos tiedon tilalla on vain arvauksia? Jos ei piittaa, tuskin viitsii osallistua. Jos ei kiinnosta, ei puhu, kuuntele eikä toimi.

En vieläkään ole keksinyt vastausta runsas vuosi sitten esitettyyn, erään useita valtuustokausia luottamustoimia hoitaneen henkilön kysymykseen "Mitä sä siitä välität? Ethän edes asu siellä". Kysymys sinänsä oli hämmentävä. Toinen meistä on luultavasti ymmärtänyt jotain väärin. Kysymys oli tästä kaupungista, mutta viereisestä kaupunginosasta.
Ehkäpä yhteisiä asioita ei hoideta tunteella, vaan ei myöskään aivan tunteettomasti, otsa kurtussa.  Vaaleilla valitut edustajamme toivovat asukkaiden piittaavan sen verran, että motivoituvat äänestämään. Vaikkapa vain siksi, että asuvat täällä.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

Korvat auki vaalien välilläkin

"Parempi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon: kansalaisjärjestöjä kuultava lainsäädännön valmistelussa ja kansalaisille taattava laajin mahdollinen pääsy kaikkien instituutioiden asiakirjoihin"

Laita edellinen lainaus tietokoneen selaimeen ja etsi, montako EU-vaaliehdokasta löydät. Yksi on jopa laittanut näkyville toimintakertomuksia omasta työstään ja sen tuloksista. En piilomainosta henkilöä, vaan julkimainostan hänen toimintatapaansa, Se, jota kiinnostaa kertoa omista tekemisistään, on luultavasti myös valmis huomioimaan toisten ajatuksia. Jokaisesta puolueesta löytynee ainakin yksi, toivottavasti useampi tällainen ehdokas. Muunlaisia edustajia ei mielestäni edes tarvita.

Keskustellaankohan tästä väittämästä seuraavassa torikokouksessa?

 

2 kommenttia . Avainsanat: johtaminen, yhteistyö, valmistelu, päätöksenteko, valittaminen

Vaihda kanavaa

Torstai 21.3.2013 - Kristiina Sunell

En juurikaan katsele televisiota, paitsi ehtiessäni suosikkisarjani Emmerdalen ja uutiset. Jälkimmäinen vaikuttaa uusinnoilta:

  • Tulopoliittisissa neuvotteluissa ei vieläkään tulosta
  • Jotain jonkin euromaan tukipaketin tarpeesta
  • Ennuste Suomen talouden kasvusta hiipuu
  • Kylmä sää jatkuu

Ei mitään kovin positiivista, eikä sinänsä mitään uuttakaan. Onneksi on mainokset. Tänään bongasin varsinaisen mainoshelmen: Suomi on yhtä.

Kappas, näinkö mainostoimistot ovat oivaltaneet tärkeimmät asiat poliitikkoja paremmin?

Mainosviestin idea liittyi jääkiekon MM- kisoihin. Meille suomalaisille on tärkeää, että voitamme.Yhdessä. Siinä on järkeä.

Toisin kuin luulisi, politiikka toimii päinvastaisella tavalla. Tupo- neuvottelut ovat armotonta puuhaa: on aivan sama, mikä koko pelin lopputulos on, kunhan yksittäinen pelaaja voittaa. Vaikka vain hetkeksi. Palkkojen nousu merkitsee vääjäämättä kustannusten nousua. Ostovoima ei kasva mihinkään.

Varsinainen kysymys on, miten puoliaikojen välinen peli pelataan, jotta ei koko joukkue lopulta istu vilttiketjussa.

Katsokaa mainoksia ja jääkiekkoa. Kanavaa kannattaa vaihtaa uutisten ajaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, johtaminen, joukkuepeli, televisio