Puhutaanko jostain muusta?

Lauantai 14.2.2015 klo 20.03 - Kristiina Sunell

Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. On viisainta vaihtaa aihetta, jos keskustelu ajautuu jostain syystä epämukavuusalueelle. Se on kohteliasta. Se on myönteistä ajattelua. Lisäksi se on helpoin keino välttää tekemästä jotain epäkohdalle. Karpoilu on paheksuttavampaa kuin kolmen viisaan apinan tapa toimia: ei nähdä pahaa, ei kuulla pahaa, ei puhuta pahaa.

Venäjä ei ole turvallisuusuhka eikä Suomi voi tehdä mitään parantaakseen ukrainalaisten ahdinkoa. Kreikan vakuudet pitävät ja luottotappio olisi kovin pieni asia maailmankaikkeudessa. Missään ei ole luvattomia ongelmajätekaatopaikkoja - ja vaikka olisikin, ei niistä ole mitään vaaraa kenellekään. Suomalaiset koulutkaan eivät ole homeessa. Kaikki on oikein hyvin kun pahin kauhukuva on vältetty: keskiolutta tulee saamaan ruokakaupasta, vaikka Keskustapuolue voittaisi eduskuntavaalit. Hiljaa hyvä tulee?

Ehkäpä olisi syytä kieltää uutiset, ainakin lapsilta? MOT- ohjelmaan pitää laittaa varoitusteksti: "Tämän ohjelman katsominen saattaa pahoittaa mielesi".

Taukoamaton valittaminen ja ikävien asioitten jatkuva penkominen eivät edistä mitään asiaa. Samoin on tosiasioitten kiistämisen laita. Reinhold Niebuhrin sanoin: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan". On mukavampaa olla tyyni ja viisashan vaikenee.

Ongelmien korjaaminen edellyttää tosiasioitten tunnistamista ja myöntämistä. Se on tärkeää myös siksi, että voidaan arvostaa niitä asioita, jotka eivät muuttamista kaipaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvostelu, valittaminen, korjaaminen, rehellisyys

Mitä se sulle kuuluu

Lauantai 29.3.2014 - Kristiina Sunell

“Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.”  Mahtaako pitää paikkansa? Jos kopiot edellä olevan lauseen selaimeen ja sitten haet netistä, saat vastaukseksi ainakin Riihimäen, Muhoksen, Hattulan ja Viitasaaren nettisivut. Joukosta löytyy myös www.kunnat.net. Taitaa siis olla totta.

Eipä haittaa, vaikka et olisi lukenut kuntalakia. Mitä se sinulle kuuluu. Valitsemasi luottamushenkilö on varmasti lukenut sen huolella. Jos hän ei ole ajatustenlukija - sepä olisikin hienoa, vaan tuskin kovin yleistä - hän perehtyisi myös asukkaiden mielipiteisiin voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin.

Tieto on valtaa. Valta voi tuntua valtavalta.

Tiedolla ja avoimuudella ei ole omaa vakituista sijaansa. Ne väistävät helposti. Tilalle tulee luuloa ja epäluuloa. Samat, jotka eivät pidä avoimuutta arvossaan, saattavat olla yllättyneitä ja harmistuneita kohdatessaan omista näkemyksistään poikkeavia mielipiteitä tai valituksia. Valituksia tulee aina - osa meistä tekee niitä harrastusmielessä, ikävä kyllä - mutta olisiko niiden määrä pienempi, mikäli valmistelussa huomioitaisiin useita eri näkökulmia?
Valituksilla ei pidä kiristää. Tiedon panttaaminen on kielteistä vaikuttamista.
Viisasta toimintatapaa ei tarvitse hakea lakikirjasta eikä peilistä. Ympärilleen katsomalla saattaa saada hyviä vinkkejä. Hintana voi olla omasta kannasta luopuminen tai sen tarkistaminen. Se ei ole kovin kallista, arvokasta kylläkin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Tervetuloa torille

Torikokoukset herättävät tunteita. Pitääkö kaiken aina perustua kylmiin faktoihin, etenkin jos tiedon tilalla on vain arvauksia? Jos ei piittaa, tuskin viitsii osallistua. Jos ei kiinnosta, ei puhu, kuuntele eikä toimi.

En vieläkään ole keksinyt vastausta runsas vuosi sitten esitettyyn, erään useita valtuustokausia luottamustoimia hoitaneen henkilön kysymykseen "Mitä sä siitä välität? Ethän edes asu siellä". Kysymys sinänsä oli hämmentävä. Toinen meistä on luultavasti ymmärtänyt jotain väärin. Kysymys oli tästä kaupungista, mutta viereisestä kaupunginosasta.
Ehkäpä yhteisiä asioita ei hoideta tunteella, vaan ei myöskään aivan tunteettomasti, otsa kurtussa.  Vaaleilla valitut edustajamme toivovat asukkaiden piittaavan sen verran, että motivoituvat äänestämään. Vaikkapa vain siksi, että asuvat täällä.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

Korvat auki vaalien välilläkin

"Parempi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon: kansalaisjärjestöjä kuultava lainsäädännön valmistelussa ja kansalaisille taattava laajin mahdollinen pääsy kaikkien instituutioiden asiakirjoihin"

Laita edellinen lainaus tietokoneen selaimeen ja etsi, montako EU-vaaliehdokasta löydät. Yksi on jopa laittanut näkyville toimintakertomuksia omasta työstään ja sen tuloksista. En piilomainosta henkilöä, vaan julkimainostan hänen toimintatapaansa, Se, jota kiinnostaa kertoa omista tekemisistään, on luultavasti myös valmis huomioimaan toisten ajatuksia. Jokaisesta puolueesta löytynee ainakin yksi, toivottavasti useampi tällainen ehdokas. Muunlaisia edustajia ei mielestäni edes tarvita.

Keskustellaankohan tästä väittämästä seuraavassa torikokouksessa?

 

2 kommenttia . Avainsanat: johtaminen, yhteistyö, valmistelu, päätöksenteko, valittaminen

Älä valita. Välitä.

Keskiviikko 15.1.2014 - Kristiina Sunell



Jarmo Rosenlöf kirjoitti sunnuntaina 12.1.2014 Turun Sanomissa kaavoitusvalittajien aiheuttamasta taakasta kurjistuvan kuntatalouden ahdingon pahentajina. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Valitusten käsittely hukkaa virkamiesten ja luottamushenkilöiden aikaa, jonka voisi käyttää paremminkin.                   
                                                                                                                                                                                                   
Demokratian kannalta on ongelmallista, jos vaaleilla valitut, kaikkien poliittisten ryhmien edustajat ovat aivan yksimielisiä esimerkiksi kaavamuutoksesta, mutta vain muutama henkilö - mahdollisesti jopa valtuutettujen määrää pienempi joukko - aiheuttaa toistuvilla valituksillaan turhaa työtä ja kustannusta. Pahimmillaan tällaiset yksilöt eivät ilmaise kantaansa valmisteluvaiheessa, vaan vasta silloin kun valmiiksi tehty kaavamuutosehdotus on nähtävillä, lisäksi yhteisiä varoja jo käytetty esimerkiksi kaavamuutosalueen kunnallistekniikan suunnitteluun ja ulkopuolisen konsultin työhön. Ehkä pitäisi olla "valituskiintiö" jolla rajoitettaisiin sellaisten tahojen ja henkilöiden valitusoikeutta, jotka erittäin usein ovat sellaisia tekemässä? Tai vaihtoehtoisesti kyseisen kunnan tai kaupungin valtuutettujen lukumäärää suurempi määrä henkilöitä, joka edellytetään huomioon otettavan valituksen allekirjoittajiksi kaavoitusasioissa. Näin silloin, kun luottamushenkilöt ovat jokaisessa prosessin vaiheessa täysin yksimielisinä hankkeen takana ja asioita on käsitelty avoimesti.

Päättäjät huomaavat nopeasti esim. kaupunginhallituksessa, jos jonkin alueen ottaminen kaavoitusohjelmaan jakaa luottamushenkilöiden mielipiteitä, aikaansaa äänestyksiä ja eriävien mielipiteiden kirjaamista. Jos poliittiset päättäjät - vaikka niukasti alle puolet heistä - pitää jonkin kaavoituksen viemistä eteenpäin ongelmallisena, tuskin sitä missään kunnassa väkisin läpi runnotaan. Tai jos näin kävisi, olisi valittaminen perusteltua ja kohtuullista.

aanestys.jpgDemokratian toteutuminen on yhtä kyseenalaista silloin, kun vain muutama yksityishenkilö jarruttaa valituksillaan, kuin silloin, jos päätöksiä viedään läpi kaupunginhallituksissa ja -valtuustoissa vain yhden tai parin luottamushenkilön äänienemmistöllä. Mikäli kaavamuutosaikeeseen lisäksi otetaan kantaa useamman sadan henkilön allekirjoittamalla adressilla, osataan jo ennakoida, että valitus saattaa olla todennäköinen. Tällaisissa tapauksissa voisi toivoa poliittisten päättäjien pidättäytyvän sellaisten kaavamuutosten esittämisestä, joista jo valmisteluvaiheessa on saatu runsaslukuisen joukon toisenlainen näkemys.

Uusien asuntojen rakentaminen tuo projektin aikaisia tuloja, ja uusille asukkaille on myös tärkeää voida tarjota pysyviä työpaikkoja sekä viihtyisä asuinympäristö. Voimavarojen suuntaaminen kaavoitusvalitusten käsittelystä työpaikkojen luomiseen ja elinkeinoelämän monipuoliseen edistämiseen on paras keino käyttää yhteisiä resursseja tuottavasti ja rakentavasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaavoitus, valittaminen, päätöksenteko