Lammasluoto: 200 % samaa mieltäLauantai 3.10.2015 - Kristiina Sunell Kaavoitusasiat ovat puhuttaneet naantalilaisia viime kuukausina, Lammasluodon kaavoitus jo pari vuotta. Huolta on tunnettu ranta-alueiden säilymisestä ja maiseman muuttumisesta. Lisäksi on ilmaistu huolta päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja johdonmukaisuudesta. Sain kuluneella viikolla runsaasti sähköpostia ja puheluita Kokoomuksen ryhmän Kruununjalokivi-lausunnon tiimoilta. Julkaisussa annetaan ymmärtää Lammasluodon säilyvän virkistysalueena; rakennusprojekteista ei mainita. Olenko julkaisusta täysin samaa mieltä? Kyllä, 100 %
Ovatko nämä lausunnot ristiriidassa keskenään? Sellaisenaan ne ovat täysin samoilla linjoilla:
Onko kaikki sanottu tai onko kaikki sanottu yksiselitteisesti ja aukottoman loogisesti? Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajalta kysyttäessä selviää, että "Kruununjalokivi"-kirjoitus ei sulje pois Lammasluodolle kaavailtavia kerrostaloja. Näin lausuntoa voi pitää vähintäänkin harhaanjohtavana, ja sitä olivatkin muut puolueet nopeasti kommentoimassa. Mitä voi olla, tai olla olematta, rivien välissä?
Ei ole olemassa "yllätysrantaa" jolle voitaisiin rakentaa vaikkapa As Oy Lehmänkäännös ja jonka takaa kulkisi rantaraitin korvaava Pettymysten polku. Meren ja rantaviivan välissä ei ole rakennusmaata eikä rivien välissä tilaa ketunhännälle. Ainoa alueelle harkittava rakennus voisi olla kuvassa Lammasluodolle hahmoteltu matala rakennus, mikäli sen tarkoitus on olla nuorten ja vammaisten vesiurheiluharrastusta tukeva huolto- tai kerhorakennus. Selkeyden vuoksi täsmennän vielä, että kuvassa sinisellä ympäröityjä, EI- merkittyjä rakennuksia ei pidä kaavailla näille paikoille, piirun verran niiden viereen, eikä muuallekaan Meri-Naantaliin. Kuva kertoo yleensä enemmän kuin tuhat sanaa. Oheinen kuva kertoo minun mielipiteeni. |
1 kommentti . Avainsanat: kaavoitus, avoimuus, rehellisyys, politiikka, mielipide |
Puhutaanko jostain muusta?Lauantai 14.2.2015 klo 20.03 - Kristiina Sunell Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. On viisainta vaihtaa aihetta, jos keskustelu ajautuu jostain syystä epämukavuusalueelle. Se on kohteliasta. Se on myönteistä ajattelua. Lisäksi se on helpoin keino välttää tekemästä jotain epäkohdalle. Karpoilu on paheksuttavampaa kuin kolmen viisaan apinan tapa toimia: ei nähdä pahaa, ei kuulla pahaa, ei puhuta pahaa. Venäjä ei ole turvallisuusuhka eikä Suomi voi tehdä mitään parantaakseen ukrainalaisten ahdinkoa. Kreikan vakuudet pitävät ja luottotappio olisi kovin pieni asia maailmankaikkeudessa. Missään ei ole luvattomia ongelmajätekaatopaikkoja - ja vaikka olisikin, ei niistä ole mitään vaaraa kenellekään. Suomalaiset koulutkaan eivät ole homeessa. Kaikki on oikein hyvin kun pahin kauhukuva on vältetty: keskiolutta tulee saamaan ruokakaupasta, vaikka Keskustapuolue voittaisi eduskuntavaalit. Hiljaa hyvä tulee? Ehkäpä olisi syytä kieltää uutiset, ainakin lapsilta? MOT- ohjelmaan pitää laittaa varoitusteksti: "Tämän ohjelman katsominen saattaa pahoittaa mielesi". Taukoamaton valittaminen ja ikävien asioitten jatkuva penkominen eivät edistä mitään asiaa. Samoin on tosiasioitten kiistämisen laita. Reinhold Niebuhrin sanoin: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan". On mukavampaa olla tyyni ja viisashan vaikenee. Ongelmien korjaaminen edellyttää tosiasioitten tunnistamista ja myöntämistä. Se on tärkeää myös siksi, että voidaan arvostaa niitä asioita, jotka eivät muuttamista kaipaa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvostelu, valittaminen, korjaaminen, rehellisyys |