Puhutaanko jostain muusta?

Lauantai 14.2.2015 klo 20:03 - Kristiina Sunell


Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta. On viisainta vaihtaa aihetta, jos keskustelu ajautuu jostain syystä epämukavuusalueelle. Se on kohteliasta. Se on myönteistä ajattelua. Lisäksi se on helpoin keino välttää tekemästä jotain epäkohdalle. Karpoilu on paheksuttavampaa kuin kolmen viisaan apinan tapa toimia: ei nähdä pahaa, ei kuulla pahaa, ei puhuta pahaa.

Venäjä ei ole turvallisuusuhka eikä Suomi voi tehdä mitään parantaakseen ukrainalaisten ahdinkoa. Kreikan vakuudet pitävät ja luottotappio olisi kovin pieni asia maailmankaikkeudessa. Missään ei ole luvattomia ongelmajätekaatopaikkoja - ja vaikka olisikin, ei niistä ole mitään vaaraa kenellekään. Suomalaiset koulutkaan eivät ole homeessa. Kaikki on oikein hyvin kun pahin kauhukuva on vältetty: keskiolutta tulee saamaan ruokakaupasta, vaikka Keskustapuolue voittaisi eduskuntavaalit. Hiljaa hyvä tulee?

Ehkäpä olisi syytä kieltää uutiset, ainakin lapsilta? MOT- ohjelmaan pitää laittaa varoitusteksti: "Tämän ohjelman katsominen saattaa pahoittaa mielesi".

Taukoamaton valittaminen ja ikävien asioitten jatkuva penkominen eivät edistä mitään asiaa. Samoin on tosiasioitten kiistämisen laita. Reinhold Niebuhrin sanoin: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan". On mukavampaa olla tyyni ja viisashan vaikenee.

Ongelmien korjaaminen edellyttää tosiasioitten tunnistamista ja myöntämistä. Se on tärkeää myös siksi, että voidaan arvostaa niitä asioita, jotka eivät muuttamista kaipaa.

Avainsanat: arvostelu, valittaminen, korjaaminen, rehellisyys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini