Jatkojohto ja pätkätyöt

Lauantai 21.6.2014 - Kristiina Sunell

Meillä kaikilla olisi enemmän liksaa, jos jokainen saisi tehdä parhaansa. Ei se sen vaikeampaa ole. Tässä yhteenveto, jatkossa perusteluni.

Valitsemamme päättäjät ovat puoluekannasta riippumatta samaa mieltä kansantalouden kohentamistarpeesta, jopa keinoista. Verotuloja tarvitaan lisää, velaksi otetut elvytyspaketit pitää maksaa. Lamasta nousemiseksi tarvitaan:

• lisää työpaikkoja
• kasvuyrityksiä
• pidempiä työuria 
• parempaa työelämän laatua
• osaavaa johtamista

Pelkillä hokemilla on mahdotonta saada Suomi nousuun. "Ei se maailma niin pyöri, että hyvät tavoitteet toteutuvat itsestään" tai "En mä voi tässä sulle kasvuksi muuttua."

Toteutus ontuu pahasti kun yrityksen johto järkeilee aivan samoin kuin yksittäinen kuluttaja: samalla rahalla pitää saada enemmän itselle, tai mieluiten vähemmällä rahalla vielä enemmän. Finnair hakee säästöjä ulkoistamalla palveluja ja palkkaamalla matkustamohenkilökuntaa muualta kuin Suomesta. Se on toki halvempaa, silä palkat ja niiden sivukustannukset ovat muualla alemmat ja ostovoima kohdillaan. Henkilöstöstä säästämällä yhtiö tekee parempaa, tai ainakin vähemmän huonoa taloudellista tulosta, jonka vuoksi johto pitää saamiaan bonuksia oikeutettuina. Suomalaiset työntekijät eivät näe tilannetta aivan yhtä reiluna. VR Trackin sähkömiehet ovat ilmoittaneet 27.6.2014 alkavasta lakosta, sillä 14 henkilöä irtisanotaan ja koko kunnossapitohenkilökunta lomautetaan. Johtoa palkitaan säästöistä mittavilla bonuksilla. Yhtiön hallituksen pitää osakeyhtiölain mukaan toimia ensisijaisesti yhtiön parhaaksi, joten hallituksessa olevien - mm. Metalliliiton puheenjohtajan - asema on vähintään kaksipiipuinen. Esimerkin yhtiöt ovat valtion, eli meidän kaikkien omistamia, joten tilanne on kaikkiaan jopa kolmipiippuinen. Yksi piipuista ampuu omaan jalkaan. Pätkätyö on seurausta pätkäjohtamisesta.

Epäkohtien luetteleminen parantaa maailmaa yhtä vähän kuin tyhjien mantrojen hokeminen. Varoittavia, osaoptimointiin ja vastakkainasetteluun johtavia esimerkkejä ei tarvitse luetella enempää. Reilu johtaminen tuottaa lisää työpaikkoja, kasvua ja parempaa työelämän laatua. Mitäpä, jos enää ei olisi yhtiön tilikauden mittaiseen tulokseen sidottuja bonuksia, vaan nyt tehtävien päätösten tulevaisuuden seurauksiin sidottuja optioita? Entä jos optioihin olisi oikeus aivan kaikilla, niin johdolla kuin työntekijöilläkin?

Tulevaan tulokseen sidotun palkitsemisen haasteeksi saattaa osoittautua hetkessä eläminen. Yksi euro tänään on saajalleen arvokkaampi kuin puolitoista euroa kahden vuoden päästä. Kärsivällisyyden lisäksi tarvitaan luottamusta, joka on yhtälön varmasti vaikein pala. Oman tekemisen lisäksi muiden motivaatio vaikuttaa kaikkien tulokseen. Arvostaako asiakaspalvelun henkilökunta asiakasta? Tuotetaanko palvelu parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se edellyttäisi joustamista oman toimenkuvan ulkopuolelle? Uskalletaanko tietoa jakaa avoimesti kaikille, tarvitsematta pelätä sen vuotavan keskustelupalstoille ja kilpailjoitten hyödynnettäväksi? Jos toimin kuin yrittäjä ja laitan itseni täysillä likoon, kohdellaanko minua yhtä arvostavasti kuin yhtiön osakasta? Saako joku muu vähemmän, vaikka tekee enemmän, ollaanko oikeudenmukaisia? Superjohtajia on vähän, eikä sellainenkaan yksin pysty takaamaan täydellisesti toimivaa työyhteisöä. Nykyistä parempaan pystytään kuitenkin varmasti, kun jokaisella on motivaatio tehdä parhaansa kokonaisuuden hyväksi.

En ole koskaan kuullut vapaaehtoisten meripelastajien menneen lakkoon. Tietääkseni kukaan ei ole valittanut yötyöstä, pitkäksi venyneestä vuorosta tai työuupumuksesta. Fiksuimmat kipparit saavat miehistöönsä ahkerimmat tyypit. Strategia ei ole salainen, "Mitä ja missä olemme 2020" saa lukea viimeisimmäistä Meripelastajat-lehdestä tulevaisuudenkuvaa (visio), toiminnan tarkoitusta (missio), arvoja sekä toiminta-ajatusta myöden. Strategia on mielestäni hyvä siksikin, että jäsenistö on saanut osallistua sen laatimiseen. Toiminta loppuu, jos seuralla ei ole enää tarkoitusta, tekijöitä eikä tekijöillä tarkoitusta. Suomen Meripelastajat eivät ole yhtiö, ja juuri siksi yritysjohtajalle olisi hyödyksi viettää työssäoppimisjakso jonkin vapaaehtoisjärjestön tuottavassa työssä, mieluiten harjoittelijana. Euromääräisen palkkion puuttuminen yksinkertaistaa yhtälöä. Tulos syntyy vain motivaation kautta. Näin on myös menestyvissä markkinaehtoisesti toimivissa yrityksissä. Eurot ja kilpailukyky seuraavat perässä.

Näin, tai toisin päin

Torstai 14.3.2013 - Kristiina Sunell

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole pohjustella taloustieteen Nobel-palkintoa, eikä edes olla kierroksen edellä yritysverotusta koskevia kaavailuja. Valtiovarainministeriä kompatessa tuleekin olla tarkkana, sillä sävellaji vaihtuu yllättävän nopeasti.

Kannattava yritys ei tukia tarvitse

...eikä kannattamatonta liiketoimintaa ole järkeä tukea. Tätä linjausta korostettiin viime vuoden lopulla. Poikkeuksena ovat tietysti erityisestä syystä tuettavat toimialat.

Maataloustuella ei liene tarkoituksena kasvattaa elintarvikkeiden tuotantoa sinänsä, vaan pitää koko Suomi asutun elävänä ja varmistaa puhtaat ruoka-aineet pöytiimme.

Telakalle annettava innovaatiotuki on määrältään mittava, mutta sen oikeampi nimi saattaisi olla työllisyys- tai muutosturvatuki.

Nokian vielä viime vuosiin saakka saama merkittävä Tekes-rahoitus sai osakseen kritiikkiä. Yritys vastasi arvosteluun toteamalla, että tukirahoilla hankitaan merkittävästi mm. korkeakoulujen työtä. Aivan - kysymys on siis välillisestä yliopistotuesta, jolla varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky korkeakouluissamme. Se on tutkimuksen tuotteistamistukea.

Koko termi yritystuki on epämääräisen laaja, ja vaatisi lisäkseen tarkoituksesta tai ohjausvaikutuksesta kertovan kiteytyksen: mitä tukitoimilla halutaan saada aikaan. Liiketoiminnallisen tuloksen kasvattaminen ei aina ole varsinainen päämäärä. Toki valtio eli yhteiskunta hyötyy hyvästä liiketuloksesta verojen verran. Kannattavuus lisää hyvinvointia.

Miten tulla kannattavaksi?

Yrityksille ei ole edelleenkään luvassa vastikkeetonta toimeentulotukea, joten tuolla saralla ei ole perattavaa. Firmat eivät myöskään kärsi kateusverosta, eikä yritysverotus ole palkansaajan tuloverojen tapaan progressiivinen. Kannattavuus on siis helppoa: pitää ansaita enemmän kuin kuluttaa.

Ei ole mitenkään tavatonta, että pörssiyritysten YT-neuvottelujen jälkeen tapahtuu seuraavaa: työntekijät esittävät vastalauseen ja osakkeenomistajat myötälauseen. Osakekurssi nousee, sillä kustannukset laskivat. Tulos parani. Verottaja lienee myös tyytyväinen: parempi tulos merkitsee enemmän osinkoja, enemmän yhteisö- ja pääomatuloveroja. Valitettavasti tehostamisen kautta saatu kannattavuuden parantaminen merkitsee usein myös enemmän työttömiä. Toivottavasti saadut verot riittävät heidän tukemiseensa,

Yritykset- termiä käsitellään yleensä yhtenä nippuna. Se on yhtä epämääräistä kuin yritystuet- käsite. Suomessa on hyvin vähän suuria yrityksiä. Suuri joukko on hyvin pieniä ja yksinyrittäjiä. Patentti- ja Rekisterihallituksen mukaan uusien osakeyhtiömuotoisten yritysten määrä väheni vuoteen 2011 verrattuna, mutta yksityisten elinkeinonharjoittajien eli toiminimien määrä kasvoi. Minne siis synnytetään 200.000 tarvittavaa uutta työpaikkaa? Ehkä jokainen voi perustaa oman toiminimen, jonka verotus on jo nyt kevyempää kuin osakeyhtiön. Osakeyhtiötä verotetaan kahteen kertaan: ensin tuloksesta, sitten sijoittajan nostamasta osingosta. Toiminimi maksaa verot vain yhteen kertaan, yrittäjän omalla työllään aikaan saamasta tuloksesta.

Siispä

Alennetaan yhtiöveroa. Se kannustaa isompia, vakiintuneita yrityksiä paremman tuloksen tekemiseen ja vähentää haluja siirtyä Ruotsiin tai Viroon. Poistetaan yritystukia. Se puolestaan vähentää valtion kustannuksia, mutta myös nostaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Aloittavat pienet yritykset eivät verotettavaa tulosta vielä tuota, joten yritysverotuksen keventäminen ei niiden alkutaivalta helpota.

Nytpä tarvitsee enää keksiä keinot, jollla houkutella yrityksiä toimimaan kannattavasti ja samalla varmistaa mahdollisimman monta työpaikkaa. Suomessa, siis. Yhtälö on vaikea. Sen kaikkia osia pitää tarkastella, jotta tuloksena ei olisi nolla, tai jopa negatiivinen luku.

Itse käyttäisin EU:n Nokia-muutostukeen hiljattain myöntämät 10-11 miljoonaa euroa riskinottotukiin: jokaiselle yrityksen perustavalle puolen vuoden palkkarahat ja sivukulut per yrityksessä työskentelevä henkilö. Näin, vaikka ei telakkaa tai muuta suurimittaista perustaisi. Näin myös säästyy työttömyyskorvauksia käytettäväksi nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.

Liian helppoa vaiko liian vaikeaa? Oikean vastauksen tietää vasta kokeiltuaan, jälkikäteen. Pyritään siihen, että aina kannattaa yrittää.

Tarkoituksenmukainen talous

Perjantai 5.10.2012 klo 8.16 - Kristiina Sunell

Esitinpä pikakyselyssä epäreilun kysymyksen: miten talous tasapainoon? Tähän mennessä saamani vastaukset ja kommentit ovat kaikki hyviä, kiitokset niistä. Lisävelan ottamista ei kannattanut kukaan. Verojen korottaminen ei saanut ääniä. Omaisuuden myyminen ja palvelumaksujen korottaminen vaikuttivat epämieluisista vaihtoehdoista vähiten huonoilta.

Luultavasti, ja valitettavasti, taloudenhoidosta keskustellaan vielä pitkään. Vastaukset eivät ole yksioikoisia tai helppoja.

Omistaminen ei ole itsetarkoitus

Kannatan omaisuuden myymistä. Turhista ylläpitokustannuksista pitää luopua. Aivan kaikkien toimintojen hoitaminen asukkaiden varoilla ei ole sekään  tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi Kuparivuoren leirintäalue on kuudessa vuodessa tuottanut puoli miljoonaa euroa tappiota. Tällainen kaupungin harjoittama liiketoiminta ei lisää asukkaiden hyvinvointia, vaan aiheuttaa tarpeetonta velkaantumis- ja veronkorotuspainetta. On parempi antaa yrityksille paremmin luontuvat toiminnat niiden hoidettavaksi. Mielekkäämmät vaihtoehdot työllistävät ja tuovat tuloja. Niitä koskevia päätöksiä pitää kiirehtiä.

Kiinteistönvälitys ei kuulu kaupungin ydinosaamiseen. Vaikka näiden palvelujen ostaminen maksaa, on syytä käyttää yritysten palveluja jotta kiinteistöt saadaan tehokkaasti ja tuottavasti myytyä.

Eri palvelumaksujen tarkistaminen

Maksut terveyskeskuskäynnistä, venepaikan vuokrasta ja tontin lohkomisesta ovat vaikutuksiltaan täysin erilaiset. Joitakin maksuja voidaan laskea, toisia voidaan korottaa ilman kuntalaisen tai kunnan tilanteen kohtuutonta heikkenemistä. Kaikkein pienituloisimpien ja lapsiperheiden taakkaa ei pidä lisätä palvelumaksuilla, ei varsinkaan jos on kysymys perusterveydenhuollon palveluista.

Menot - mikä on kulua, mikä investointia?

Menojen leikkaaminen on yksi keino säästää. Tai tarkemmin määritellen, keino kuluttaa vähemmän. Säästäminenhän tarkoittaa tulovirrasta yli jäävien varojen laittamista talteen tulevan varalle. Mielestäni menojen tarkoituksenmukaistaminen merkitsee myös järkevien sijoitusten - myös lisäsijoitusten - tekemistä tarkoituksiin, jotka lisäävät hyvinvointia ja vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa. Oheisen esimerkin lähde on Terveydenhoitajaliitto:

Kouluterveydenhoito 125 e/oppilas/vuosi. Laitos tai sijaisperhe 30.000 - 60.000 e/vuosi/henkilö. Työelämästä syrjäytymisen kustannus noin miljoona euroa/henkilö.

Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes rahassa mitata. Tämän laskelman perusteella voidaan - ja pitää - kouluterveydenhoitoon käyttää nykyistä enemmänkin varoja. On varmaa, että ensi vuoden alussa voimaan tulevan nuorten yhteiskuntatakuun järjestäminen tulee esille - toivon mukaan ennakoiden, ei reagoiden. Varojen käyttäminen tulevaisuuden turvaamisen tarkoituksiin on perusteltua, järkevää ja tarkoituksenmukaista, tulevat rahat siihen veronkorotuksista tai lainaamalla.

Syömävelan kasvattamista veroja korottamalla tai lisälainojen ottamisella ei sensijaan voi puolustella. Lainojen korkokulut vähentävät hyvinvoinnin tuottamiseen käytettävissä olevia varoja. Lisäksi lasku jätetään seuraavan - eli nuorten - maksettavaksi. Hyvinvoinnin ja palvelujen ylläpitäminen seuraava maksaa- periaatteella ei ole hyväksyttävää.

                                      *    *    *    *    *

Jos kysymys kuuluu "oletko valmis puoltamaan verojen korottamista?" on oma vastaukseni ei. Mikäli saan tilaisuuden esittää vastakysymys, on se miten saaduilla verotuloilla saadut lisävarat on tarkoitus käyttää.

Faktat pitää tunnistaa ja tunnustaa. Tärkein fakta on, että tulojen lisääminen sinänsä ei ole vielä vastaus mihinkään. Se on vasta hyvä keskustelun aloitus toimintojen ja palvelurakenteen sekä pitkäjänteisen taloudenhoitamisen kuntoon saattamiseksi tähtäävistä ratkaisuista.