Ei puhuta vain maskeista

Torstai 15.10.2020 - Kristiina Sunell

Hallitusta on arvosteltu siitä, että se oli liian hidas laajojen koronatestien toimeenpanossa ja väheksyi suojamaskien käytön tärkeyttä pandemian alussa, kun kasvosuojuksia oli vähän saatavilla ja varattuna terveydenhoitohenkilöstölle. Ministeriä syytetään taposta ja ihmishenkien vaarantamisesta. Näin väittää MTV3:n uutiset. Todellista? Kyllä, vaan ei Suomessa sentään.

                                                                                                                           

Viikko sitten Suomen pääministeri myönsi paljon puhutun maskiselvityksen tuloksen johtuneen suojainten heikosta saatavuudesta. EU:n yhteishankinnoista jäätiin tietokatkoksen, kesälomien tai muun syyn vuoksi pois, ja Huoltovarmuuskeskuksen varaston todellisesta tilanteesta ei oltu perillä. Olisi toki ollut yksinkertaisempaa vain todeta tilanne. Nyt syntyi vaikutelma harhaanjohtamisesta.

Mutta onhan meillä muitakin ongelmia, isompia. Osa niistä voidaan, tai voitaisiin, ratkaista rehellisyydellä ja yhteistyökyvyllä.

Luottamus ansaitaan

Arvostusta ei voi käskeä, se pitää ansaita. Luottamuksesta voi sanoa samaa. Saako hallitus tai sen ministeri/t ylipäätään esittää tarkoitushakuisia päätelmiä asioista, jota tulisi voida tarkastella objektiivisesti ja tosiasioitten valossa? Viime aikoina esimerkiksi tapaukset omistajaohjaus-Suomen Posti ja ulkoministeri-AlHol. Hengityssuojainselvityksen tarkoituksenmukaistamista ei olisi enää tähän jatkumoon tarvittu.

Kuka käskee ja kuka vastaa?

Keväällä ei tiedetty mikä taho vastaa Helsinki-Vantaan lentokentän koronaopastuksesta ym. joten Finavia, Traficom, STM, THL, Vantaan kaupunki (ja mahdollisesti muutkin) totesivat että tuli informaatiokatkos. Ikävää, olipa tuo totta tai ei.

Perustuslakivaliokunnan puoleen käännytään silloin kun se koetaan tarkoitukseen sopivaksi. Aina sitä ja sen kantaa ei hallitus katso tarpeelliseksi kuulla: EU:n koronatukipakettia koskeva kanta jätettiin jopa täysin huomioimatta. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, eikä perustuslakivaliokunnallakaan näytä sananvaltaa olevan.

Miten asoitten hoitaminen voisi onnistua, jos edes ministeritason päättäjät tai heidän avustajaryhmänsä eivät tiedä omista, laitostensa, virkamieskunnan tai valiokuntiensa rooleista, vastuista ja niiden jaosta, tai eivät piittaa niistä?

Värikkäät valinnat

Asia kuin asia politisoituu. Ei siinä mitään - politiikkaa kun tehdään. Hallituksen ja koko demokratian uskottavuus kuitenkin kärsii, kun virkanimitykset ovat vahvasti puoluepoliittisia. Pätevät hakijat sivuutetaan jopa sen puolueen toimesta joka ennen eduskuntavaaleja piti tällaista menettelyä demokratian vastaisena.

Mielenosoittajat eivät noudata itse poliisille toimittamaansa suunnitelmaa, eivätkä poliisin tunteja jatkunutta poistumiskehoitusta, ja seurauksena on lievien voimatoimien käyttö. Syyteharkintaan joutuukin - poliisi. Lakien noudattaminen on subjektiivista, samoin niiden rikkomisen seuraamusten harkinta. Tarvitaanko yleisillä vaaleilla valittua eduskuntaa säätämään lakeja, poliisia niiden noudattamista valvomaan, tai oikeuslaitosta sanktiomaan lakien rikkominen?

Älä ota sitä henkilökohtaisesti

Mikäli oppositio esittää aiheellisen kysymyksen, siitä loukkaannutaan, jopa vihastutaan. Olkiukkojen rakentamiseen käytetään energiaa. Epäkohdien ratkaisemiseen - kuten työttömyystilanne - ei aika oikein riitäkään. Sen sijaan että keskusteltaisiin työllisyydestä, lietsotaan vastakkainasettelua ja syytetään elinkeinoelämää “yhteiskuntavastuun puuttumisesta”.

Onko sitten valtion yli 30 % omistama Nesteen Naantalin jalostamo toiminut yhteiskuntavastuuttomasti päättäessään lakkauttaa jalostamon? No, myönnettäköön -  Kaipolan tehtaan sulkeminen, kuten Naantalin jalostamon lakkauttaminenkin, tulivat varmasti pyytämättä, mutta eivät varoituksetta eivätkä varsinkaan yllätyksenä. Silmien ja korvien sulkeminen ikäviltä tulevaisuudenkuvilta ei auttanutkaan. Onneksi Meyer'in telakan jälkeistä aikaa voidaan vielä muutama vuosi miettiä rauhassa.

                                                                                                                                  

Tilanne vähän muuttui, tai sitten ei, ja sekin vähän riippuu

Kesällä Skopjen lennoilla Suomeen tuli runsaasti koronatartuntoja. Muutaman koronalennon ja 60 Turun seudulle tuodun koronatartunnan jälkeen lennot keskeytettiin. Runsas kuukausi sitten ilmoitettiin, että “lentoyhtiö on tehnyt päätöksen, että lennoille edellytetään negatiivista koronatestitulosta”.  Totta vai ei? Viime lauantaina Skopjesta saapui jälleen koronalento. Ketään ei oltu testattu Skopjessa ennen koneeseen päästämistä, eikä Turussakaan tarvinnut testiin mennä jos ei halunnut. Seitsemän todettua tartuntaa, kymmeniä altistuneita.
Huomenna, perjantaina Turkuun laskeutuu seuraava Skopjen lento.

Samaan aikaan samassa Suomessa: Yli 20 hengen kokoontumisrajoitus yksityistilaisuuksissa, Vaasassa 10 hengen rajoitus. Ravintoloita syytetään koronan levittämisestä ja niiden elinkeinon harjoittamisesta tehdään mahdotonta. Yhteiskuntavastuu ja vastuu ihmisten terveysturvallisuudesta koskee ravintoloitsijoita, mutta eikö valittuja halpalentoyhtiöitä?

Koronatilanne tuo esille johtamisen ja johdonmukaisuuden puutteiden seurauksia, joista olisi normaalioloissakin suurta haittaa. Perustavanlaatuisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää nöyryyttä myöntää virheet ja kykyä oppia niistä. Vain näin varmistetaan hyvinvointivaltion ja demokratian toimivuuden edellytykset. 

Aktiivissa ja passiivissa

Maanantai 29.1.2018 - Kristiina Sunell

Hyviä uutisia opiskelijoille ja yrittäjäksi ryhtyville

Yrittäjä saa vuoden alusta lukien täyden työttömyyskorvauksen jos tekee töitä hieman alle yhden päivän kuukaudessa. Lisäksi kuukaudessa saa ansaita 300 euroa verottomasti - yli menevältä osalta veronalaista on vain puolet tulosta.

Vaihtoehtoisesti tuon yhden päivän voi käyttää omaehtoiseen opiskeluun, uuteen ammattiin kouluttautumiseen tai osaamisen täydentämiseen. Tuki on huomattavasti tavallista opintotukea (250,28 eur/kk) suurempi eikä opintopisteitäkään tarvitse kertyä KELA:n yleisten vaatimusten mukaan "Vaikka olisit saanut lukuvuoden aikana opintotukea vain 1 kuukaudelta, sinun pitää suorittaa vähintään 20 opintopistettä." - enää ei tarvitse. 

Reilua. Mutta liian hyvää ollakseen totta? On ja ei. Tämä uudistus on työttömille, ei nykyisille päätoimisille, työn ohessa opiskeleville eikä nykyisille yrittäjille kohdennettu tarjous. Sen nimi on aktiivimalli. 

Aivan pöyristyttävää. Ei käy. 

Omais- ja perhehoitajat ja työkyvyttömyyden tai vamman perusteella etuutta saavat työttömät eivät ole aktiivimallin piirissä. Aktiivimallia ei sovelleta jos työkyvyttömyyseläkehakemus on vireillä tai jos on lomautettu lyhyeksi ajaksi. 

Hallituspuolueita on syytetty "niskalaukauksesta". Kovaa populismia, joskin motiiveiltaan ymmärrettävää: eduskuntavaalit pidetään jo runsaan vuoden päästä. 

Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorojen sijaan onkin parempi siteerata muiden tahojen esittämiä perusteluja ja pohdintoja. Mallin valmistelussa mukana ollut Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, STTK:n pääekonomisti Ralf Sund kannattaa työttömyysturvan aktiivimallia. Päivänpolitiikan jättäneen ammattiliiton edustajan on helpompi nähdä kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita eduskunnan vaalikautta pidemmälle.

Osmo Soininvaara rinnastaa työttömyyskorvauksen saavutetuksi eduksi, ja vain sen ylittävä summa oikeuttaa "varastamaan työttömän vapaa-ajan", kuten hän blogikirjoituksessaan suorasukaisesti toteaa. Perustulon rahoittamiseksi tarvitaan kuitenkin edelleen työpaikkoja ja työntekijöitä. Työn ja tekijöiden kohtaanto-ongelman haasteista Soininvaara mainitsee esimerkkinä Uudenmaan talonrakennusalan. Blogikirjoituksessa on ratkaisuehdotuksia, mutta ne eivät ole yhtä myyviä kuin kahden sanan iskulauseet. Ehdotuksilla ei lisätä minkään yhdistyksen jäsenmääriä eikä nosteta sen koommin kansalaisten verenpainetta, barrikaadeja kuin suosiotaan jatkuvasti menettävän puolueen kannatustakaan. Enkä tarkoita tällä Vihreitä.

Mistä haasteet juontuvat?

Suosituin perustelu aktiivimallin vastustamiseksi on toteamus avoinna olevien työpaikkojen vähäisyydestä. Julkisen sektorin, eli verovaroin kustannettujen työpaikkojen osuus on Suomessa yksi maailman suurimpia. Sen kasvattaminen merkitsisi verorasituksen kovenemista ja/tai jo nyt kestämättömän valtionvelkamäärän lisääntymistä. Työpaikkoja tarvitaan siis lisää yrityksiin. Eli tarvitaan enemmän yrityksiä ja yrittäjiä.

Suunta ei ole lupaava. Yrittäjien ikääntyessä etsitään liiketoiminnan jatkajia, jotka varmistavat työpaikkojen säilymisen. Yrittäjäksi  ryhtymistä ei pidetä houkuttelevana tai palkitsevana. Kannattaisiko työttömän ryhtyä vaikka taksiyrittäjäksi Tampereelle tai aktivoitua selvittämään sukupolvenvaihdosta odottavia yrityksiä? Ilmaisia palveluja löytyy sekä TE-toimistoista, yrityspalvelukeskuksista ja netistä runsaasti. 

Haasteena on todettu myös alueet, joissa työpaikkoja ei ole. Ilmeisesti ei myöskään mahdollisuutta tehdä etätöitä, tai ei riittävää asukaspohjaa vain paikallisesti toimivalle yrittäjälle. Työpaikan perässä muuttamista pidetään mahdottomana jos asunnon arvo on laskenut ja sen myyminen olisi tappiollista tai asunto ei edes kävisi kaupaksi. Minkä verran yksilön ottamaa riskiä voidaan sosialisoida yhteiskunnan vastuulle ja mikä kaikki kuuluisi yhteiskunnan maksettavaksi: asunnon arvon aleneminen, yrittäjän liiketoimen riskien realisoituminen, yleisesti kaikkien sijoitusten arvon menetys...? Salossa omakotitalojen hinnat romahtivat Nokian lopettaessa liiketoimintansa paikkakunnalla. Näin kävi myös osakkeiden hinnalle. 

Täydellistä mallia ei ole

Keskittymiseen työllisyyden haasteisiin - yrittäjyyden ja työnantajaksi ryhtymisen heikko houkuttelevuus, syrjäseutujen teollisuuden ja elinkeinojen kehittäminen, työpaikan perässä muuttamisen kannattavuus, tai varsinkaan vuokra-asuntojen tarjoaminen aidosti yleishyödyllisellä periaatteella ja kohtuullisella vuokrahinnalla - ei riitä halua eikä keskusteluvalmiuksia. Voimia kuluu valtataisteluun aivan liian monella areenalla, niin pelikentän sisällä kuin katsomossakin.

Eturyhmä- ja puoluepoliittinen lakko on silti omalla tavallaan johdonmukainen toimi: työttömien asemasta tulee pitää huolta, sillä lakkoilun seurauksena etuuksien tarvitsijoiden joukko kasvaa. Valitettavasti jaettavan määrä ei "mielenilmauksin" kasva.

Yrittäjyydestä kilpailukykyä

Maanantai 21.3.2016

Yrittäjyyteen kannustaminen tärkein ja kiireellisin keino kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi

Yhä kasvava määrä yrittäjiä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Näillä noin 70.000 kannattavalla ja työpaikkoja tarjoavalla yrityksellä on valmis tuotteisto ja asiakaskunta, joten liikeideaa ei ole tarpeen keksiä uudestaan. Jopa 21 % korkeakouluissa vuonna 2014–2015 opiskelleista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä vaihtoehtona.

Finnveran rahoitusmahdollisuudet tarjoavat apua yritystä jatkavalle, mutta vaadittava omarahoitusosuus ja vakuudet ovat nuorelle, usein opintovelkaiselle yrittäjälle kynnyskysymys pohdittaessa mahdollisuuksia jatkaa eläköityvän yrittäjän liiketoimintaa.

Työttömyysturvan yhteensovittaminen yrittäjätulon kanssa tasoittaisi uutta aloittavan tai vanhan yrityksen toimintaa jatkavan yrittäjän mahdollisuuksia ottaa kantaakseen liiketoiminnan riskit sekä vähentäisi kannustinloukkuja. Myös vastavalmistuneiden nuorten yrittäjyyden tukeminen olisi kansantaloudellisesti viisasta. Mahdollisiin mekanismeihin voisi kuulua yrittäjän opintolainan huomiointi liiketoiminnan kustannuksissa samaan tapaan kuin yrityksen koneitten ja laitteiden poistot. Vähennykset voitaisiin tehdä vain yrityksen tuloksesta, eli yrityksen alkaessa tuottaa myös verotuloja.

Kannustin lisäisi motivaatiota suuntautua jo opiskeluvaiheessa tulevaa yrittäjäuraa tukeviin opintokokonaisuuksiin. Yrittäjäksi valmistuminen on akateemiseksi työttömäksi päätymistä parempi vaihtoehto myös kansantalouden kannalta.

Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry pitää yrittäjyyteen kannustamista tärkeimpänä ja kiireellisimpänä keinona saada aikaan Suomen tarvitsemaa kilpailukykyä ja sen myötä tulevaa työllisyyden myönteistä kehitystä.

 

Kristiina Sunell
Naantalin Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Satu Koskinen                                                                                                     Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Ongelmista ratkaisuihin

Lauantai 19.9.2015 - Kristiina Sunell

Perjantain mielenilmaus tuli maksamaan kansantaloudelle sata miljoonaa euroa. Summalla olisi kuulemma saatu palkattua parituhatta työmiestä tai 2400 lähihoitajaa. Sosiaalisessa mediassa kiertää haaste, jolla EK velvoitetaan käyttämään ensi perjantain työpäivästä sata miljoonaa 2400 lähihoitajan palkkaamiseen, ja sitä seuraavan perjantain tehdystä työpäivästä jälleen sata miljoonaa parintuhannen työmiehen palkkaamiseen.

En kommentoi väittämien laskentamallia sinänsä. Haaste osoittaa kuitenkin vähintään kolme asiaa, joita on syytä pohtia ilman minkään aatteen tulipaloa. Ajatuksen hahmottamisessa auttaa ammattiliittojen erinomainen ehdotus johtamisen ja työelämän kehittämisellä aikaan saatavilla säästöillä, joilla voitaisiin korvata taloudelliset sopeutustoimet. Vain konkretia puuttuu, mutta sekin löytyy suhteellisen helposti:

2000 työmiehen palkalla saa palkattua 2400 lähihoitajaa. Onko se oikein?

Säästötoimien kohdistuminen pienipalkkaisiin ja raskasta työtä tekeviin hoito- ja pelastusalan ammattilaisiin on yksinkertaisesti kohtuutonta ja väärin. Olisi tärkeää vaatia ammattiliittoja sopimaan keskenään oikeudenmukaisesta palkkauksesta, jossa paperimiehet ja ahtaajat - korkeat palkkansa lakoilla uhkailemalla ansainneet - ja vastuullisesti sekä pakosta lakkojen ulkopuolelle jäävät hoito- ja pelastusalan ammattilaiset asetettaisiin oikeudenmukaisesti vähintään samalle viivalle. Samalla kokonaiskustannusrakenteella 2000 työmiehen palkka = 2000 lähihoitajan palkka. Ovatko työmiehet valmiita solidaarisuudesta laskemaan palkkojaan, jotta reiluus toteutuisi?

Arvaan vastauksen olevan "ei voi, koska....". Ehkäpä vaikka siksi, että terveys- ja pelastusalan työpaikat ovat julkisella sektorilla ja metallimiesten paikat yksityisellä sektorilla. Ratkaisu ei löydy mielenilmauksista tai sopeutustoimista, vaan vaaditaan juuri työelämän kehittämistä. Julkisen sektorin kokonaiskustannus kansantaloudelle on suuri ja aiheuttaa melkoista verotuspainetta. Organisaatioita on uudistettava ja kevennettävänä runsasta väliportaan hallintoa karsimalla ja tehostamalla. Näin saadaan enemmän varoja tuottavaan työhön. Näin saadaan myös julkiselta sektorilta keskiportaan hallinnon väkeä yksityiselle sektorille, kenties työpaikkoja tarjoavia yrityksiä perustamaan. Se vaatii toteutuakseen uudistuksia myös mm. koulutusjärjestelmältä.

MIelenilmauspäivänä jäi monen palkka saamatta. Onko se järkevää?

Edellisen kohdan ratkaisu on helpommin toteutettavissa, mikäli yrittäjyydestä tehdään pakollinen oppiaine peruskouluihin. Kohdasta kaksi ei tarvitsisi edes keskustella, jos logiikkakin olisi pakollinen oppiaine.

Se, että perjantain tulomenetysten summalla saisi parituhatta työpaikkaa, ei tarkoita sitä että tuona päivänä normaalisti töissä olemalla olisi tehty ylimääräistä liikevoittoa, jolla saisi lisää palkkarahoja. Menetetyn summan verran palkkarahaa ja verotuloja jäi mielenilmauksen takia saamatta.

Menetyksistä on mahdoton tehdä täysin objektiivista laskelmaa. Varmaa on vain, että mielenilmaukseen osallistunut lahjoitti päivän palkan verran aatteelle. Perjantai ei ollut työnantajan maksama vapaapäivä eivätkä liitot korvaa ansionmenetystä jäsenelleen. Tämähän ei ollut lakko.

Jotain positiivista seisahtuneessa perjantaissa oli silti. Vaikka mielenosoitukseen ei päässyt julkisin kulkuneuvoin, ammattiliittojen järjestämillä tilausbusseilla kuljetukset sujuivat. Eräänlainen tulonsiirto siis julkiselta liikenteeltä yksityisille kuljetusyrittäjille ja palkkarahaa niiden työntekijöille. Ammattiliittojen ja yrittäjien välien väitetään huonontuneen. Se on roskapuhetta. Liitot eivät näe mitään ongelmaa siinä, että niiden jäsenet pitävät palkattoman ja lakkokorvauksettoman mielenilmauspäivän ja kulkevat toritapahtumaan yrittäjiltä tilatuilla busseilla, jotka kustannetaan ammattiliittojen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla.

Työnseisausten aiheuttamat rästit saadaan helposti kurottua umpeen.

SAK:n pääekonomisti Olli Koski arvioi perjantain tuotannon menetykset voitavan kuroa umpeen ja palveluissa liikevaihdon vain siirtyvän toiseen ajankohtaan. Mitään vähenemistä ei tapahtuisi.

Vaikka ekonomisteja usein parjataan syystä ja toisinaan myös syyttä, on Koski mielestäni oikeassa. Jos yhden työpäivän menetys voidaan vaivatta korvata työskentelemällä hieman tehokkaammin muina päivinä, olemme löytäneet myös ratkaisun kiisteltyyn työajan pidennykseen. Se on aivan tarpeetonta. Vartin verran enemmän paperikasan siirtelyä pinosta toiseen ei toisi kansantalouteen mitään lisää. Jos Kosken arvioima menetyksen umpeen kurominen on skaalattavissa, voidaan jopa siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon. Näin neljässä palkallisessa päivässä saadaan aikaan viiden päivän työpanos. Säästöillä palkataan lisää väkeä, vaikkapa ne kaksituhatta työmiestä ja lähihoitajaa.

Ohi ja ali

Torstai 20.8.2015 klo 15.09 - Kristiina Sunell

Suomalaiset kykenevät edelleen osoittamaan aitoa talvisodan henkeä. Tuumaakaan ei anneta periksi. Virtuaalijuoksuhaudoista heitellään vihollisen suuntaan valikoituja kärjistyksiä, omien uskoa pönkitetään luovalla tilastojen tulkinnalla. Onnetonta on vain se, että käymme sisällissotaa.

Niinkutsutut yhteiskuntasopimusneuvottelut katkesivat tänään. Yrittäjiä ei pöytiin huolittu, mutta väliäkö tuolla. Ihmisen väitetään edelleen järkeilevän dinosaurusten lailla: pahan paikan tullen joko taistelemme tai pakenemme. Neuvotteleminen tai sopiminen eivät kuulu valikkoon. Pöydällä on etujärjestöjen arvovalta, jäsenmaksutulot ja kolmikannan eduskuntavaaleilla valittua edustuksellista demokratiaa suurempi valta. Yrittäjät eivät järjestä mielenosoitusta - meillä on liian kiire töissä - vaikka hiljainen unelma on olemassa: "Uskomme poliittiseen päätöksentekoon ja tuemme sitä. Siksihän me vaaliuurnilla käymme."

Perusongelma myönnetään lähes kaikissa puolueissa. Suomi ei euromaana voi enää korjata kilpailukykyään devalvoimalla. Yhteisvastuu kriisimaiden veloista, EU:n liittovaltiokehitys ja mahdottomuus vaikuttaa apupakettien myöntämiseen lienee perimmäinen motiivi Keskustan Paavo Väyrysen aloitteessa.  Vasemmistoliiton Li Andersson haluaa myös kansanäänestyksen euroon kuulumisesta. Korostettuna seikkana ei olekaan yhteisvastuun taloudellinen  riski Suomelle, vaan talouskurin ja sopeuttamisen välttäminen.

Neuvottelujen kariuduttua koko yhteiskuntaa koskeva ratkaisu on palannut vaaleila valittujen päättäjien käsiin. Mikäli tässäkään ei onnistuta ja syksy tietää lakkoja, vientiteollisuuden kuljetusten katkaisemista ja uhittelun lisääntymistä, edetään seuraavalle päättäjätasolle. Suomen kokonaisvelka ylittänee ensi vuoteen mennessä tason, joka tuo troikan sanelemaan ratkaisut - ja kätevästi myös ottamaan yhteistyökyvyttömyytemme syyt niskoilleen. Vastakkainasettelun aika ei tuolloinkaan ole vielä ohi, mutta kenties Kreikan tavoin löydämme sentään yhteisen vihollisen.

Hyvä paha pääoma

Sunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell

Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista.

Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa.

Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron.

Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko

• haluaa tuotot mahdollisimman nopeasti, ja edellyttää joka vuosi hyviä osinkoja
• on kärsivällinen, ja hänellä on varaa pitää tulos yrityksessä tuottamassa kasvua ja myöhempää tuottoa

Pienet yritykset - ne, joista toivotaan uusia kasvuyrityksiä ja menestystarinoita - tarvitsevat kasvun raaka-ainetta, pääomaa, tehdäkseen tuotekehitys- ja laiteinvestointeja sekä palkatakseen uutta väkeä. Velkapäoma, korot ja kustannukset maksetaan, kun yritys kasvaa ja tuottaa. Riittääkö kärsivällisyys ja riskinottokyky, jos oma koti on pankista saadun yrityslainan vakuutena? Entä luottamus markkinoihin, työmarkkinaosapuoliin, verokohtelun ennakoitavuuteen ja oman tuotteen tai palvelun menestykseen?

Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja.

Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino.

Jaksaa, jaksaa, jatkaa!

Maanantai 29.9.2014 - Kristiina Sunell

Eläkeikä nousee - työmarkkinoille tarjolla paljon lisää henkilötyövuosia!

Työmarkkinaosapuolet ovat saaneet aikaan ratkaisun, jota luottoluokituslaitos Finch pitää kolmen A:n arvoisena. Kun suomalainen jatkaa töissä kaksi vuotta pidempään, saadaan tietysti palkkatulojen verot ja säästetään maksetuissa eläkkeissä. Kuulostaa erittäin hyvältä, vaikka kaikki eivät kahden vuoden palkallisen oman vapaa-ajan menetystä hurranneet. Pakko mikä pakko. Jos työpaikkoja ei ole riittävästi, ja "aikaistettuja eläkepäiviä" tulee pakosta vietettyä keski-ikäisenä, mahdollisesti ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen turvin, voi toki jatkaa töissä toisesta päästä hieman pidempään.

Luottoluokittajien arviot vaikuttavat valtionvelan korkoihin. Lohdullisesti on esitetty, että yhden vokaalin menettäminen maksaisi suomalaisille "vain" miljardin vuodessa.  Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa. Miljardi on myös summa, jonka säästämiseen pyritään kuntien vastuulla olevien tehtävien karsimisella. Suhteutetaanpa vielä: Teiden korjauksista puuttuu 1,5 miljardia. Lapsilisistä oli aikomus säästää noin 100 miljoonaa vuodessa. Juuri perutulla sokeriveron korotuksella piti kerätä valtion vajaaseen kassaan 50 miljoonaa euroa lisätuloja. Ilmeisesti miljardin säästö valtionvelan koroissa tulisi sittenkin tarpeeseen, joten luottoluokituksen säilyttäminen on rahan arvoista.

Kolmen A:n luokitus vaikuttaa lyhytaikaiselta torjuntavoitolta. Sellainen on myös eläkeiän nostaminen, sillä todellinen haaste on työpaikkojen takaaminen. Niitä tarvitaan sekä ikääntyvälle väestölle, että nykyiselle noin 300.000 työttömälle. Näitä työpaikkoja ei synny julkiselle sektorille, jonka koko ja kustannukset ovat jo nyt kestämättömällä tasolla. Ne syntyvät yrityksiin. Jos työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa, pitää yritysten ja yrittäjien näiden työpaikkojen tuojina nauttia vähintään samantasoista suojelua.

Mitä enemmän varoja pitää kerätä veroina valtionvelan korkojen maksamiseen, sitä vähemmän on käytettävissä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työnteosta maksettavien verojen korottaminen vähentää ostovoimaa, joka puolestaan vähentää yritysten myyntiä, jonka pienentyessä myös työpaikkojen määrä vähenee. Näin käy myös julkisella sektorilla, jonka työsuhteet rahoitetaan verovaroin. Lopulta luokittajien näkemyksillä on merkitystä, mutta valitettavasti ne ovat vain toteamuksia. Seuraavaksi luottoluokituslaitos arvioinee, miten todennäköisesti Suomi pystyy luomaan tarvittavat työpaikat.

Siinä sivussa

Perjantai 14.3.2014 - Kristiina Sunell

Naantalin elinkeino-ohjelma on valmis. Nyt voidaan rauhassa odotella sen toteutumista.

Jos osaat mapittaa ja valokopioida tai käyttää auttavasti mikroaaltouunia, saatat olla Naantaliin kaivattu elinkeinotoimen vastuuhenkilö. Mikäli pidät lapsista ja olet toiminut johtajankin tehtävissä, saat samalla hoitaaksesi sivutoimisen kaupunginjohtajan ja lastenhoitajan tehtävät. 

Ei tarvita vielä yhtä, eikä edes yhtäkään, varsinaista liike-elämän asiantuntijaa.

Perehdytys tehtävään

Lisätietoja

Pahoittelen tässä kirjoituksessani mahdollisesti ilmenevää sarkasmia. Puolustelen asennettani sillä, että pidän yrityksiä ja ympärivuotista liiketoimintaa erittäin tärkeinä Naantalin tulevaisuuden kannalta. Asian vähättelyyn on vaikea suhtautua myötäilevän myönteisesti.

Kävikö Etelärannassa satuolento?

Lauantai 23.3.2013 - Kristiina Sunell

Faktoista irtautuminen on virkistävää. Suomen talous onkin siinä kunnossa, että satuolentoja tarvitaan apuun. Sadun lopussa kai paha saa palkkansa, ja hyviksellekin jää jotain.

Huhujen mukaan joulupukki olisi hiljattain käynyt Etelärannassa.  Samojen lähteiden mukaan Etelärannan väki olisi ansainnut korkeintaan risuja. Tuhmaa oli ajatella, että palkankorotukset olisi kustannettu eläkevakuutusmaksujen korotus perumalla, Tulevaisuuden eläkerahoja ei pitää tuhlata. Johdonmukaista: ne varat  tarvitaankin elvytysvelan korkojen ja lyhennysten maksuun. Sitä kipeämmin, mitä vähemmän on työpaikkoja ja niistä saatavia verotuloja.

Oikeastiko?

Mutta kävikö Etelärannassa todellakin joulupukki? Vai oliko se sittenkin hammaskeiju? Jos yhtiön tuloksesta ennen vietiin 24,5 %, nyt yhteiskunnalle jaetaan siitä vain 20 % Jääkö yhtiöihin nyt enemmän rahaa? Kyllä. Saavatko yhtiön omistajat nyt enemmän? Ei. Osinkotulojen verotusta kiristettiin.

Yritykselle jää enemmän käytettäväksi investointeihin ja työllistämiseen. Tämä "lahja" olikin tarkoitettu edelleen annettavaksi.

Viinaa juovat, tupakkaa polttavat ja karkkia mässyttävät saavat tilaisuuden osallistua taloustalkoisiin. Joko lisäämällä kulutusta -> lisää verotuloja. Tai vähentämällä kulutusta -> terveydenhuollon kustannukset pienenevät. Tällainen kiltteyttä ja sosiaalisuutta suosiva linjaus voisikin olla joulupukin tekemä.

Vaihda kanavaa

Torstai 21.3.2013 - Kristiina Sunell

En juurikaan katsele televisiota, paitsi ehtiessäni suosikkisarjani Emmerdalen ja uutiset. Jälkimmäinen vaikuttaa uusinnoilta:

• Tulopoliittisissa neuvotteluissa ei vieläkään tulosta
• Jotain jonkin euromaan tukipaketin tarpeesta
• Ennuste Suomen talouden kasvusta hiipuu
• Kylmä sää jatkuu

Ei mitään kovin positiivista, eikä sinänsä mitään uuttakaan. Onneksi on mainokset. Tänään bongasin varsinaisen mainoshelmen: Suomi on yhtä.

Kappas, näinkö mainostoimistot ovat oivaltaneet tärkeimmät asiat poliitikkoja paremmin?

Mainosviestin idea liittyi jääkiekon MM- kisoihin. Meille suomalaisille on tärkeää, että voitamme.Yhdessä. Siinä on järkeä.

Toisin kuin luulisi, politiikka toimii päinvastaisella tavalla. Tupo- neuvottelut ovat armotonta puuhaa: on aivan sama, mikä koko pelin lopputulos on, kunhan yksittäinen pelaaja voittaa. Vaikka vain hetkeksi. Palkkojen nousu merkitsee vääjäämättä kustannusten nousua. Ostovoima ei kasva mihinkään.

Varsinainen kysymys on, miten puoliaikojen välinen peli pelataan, jotta ei koko joukkue lopulta istu vilttiketjussa.

Katsokaa mainoksia ja jääkiekkoa. Kanavaa kannattaa vaihtaa uutisten ajaksi.

Mahdottomuuksien rajoissa

Tiistai 29.1.2013 klo 7.00 - Kristiina Sunell

Se taitaa olla rikki. Onko takuu voimassa?

Vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu lupaa tarjota alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Yrittäjälle nuorisotakuu näkyy sähköposteista, joiden viestinä on kehoitus kantaa vastuu työllistämisestä. Porkkana viestissä on työllistämistuki. Tuliko nuorten yhteiskuntatakuusta nyt yritystakuu?

Oppisopimuskoulutus on hyvä keino tutustuttaa nuori ammattiinsa ja työelämän pelinsääntöihin. Kokeneemmat työkaverit käyttävät aikaansa - kuten järkevää onkin - omien taitojensa ja kokemuksensa siirtämiseen nuorelle. Työympäristöstä tulee mielenkiintoisempi ja luovempi. Ongelmaksi voi muodostua se, että työnteko ei kannata: harjoittelija vasta opettelee tuottavaa työtä, ja nuoren työpanosta vastaava palkka saattaa olla tulonsiirtoja ja etuuksia pienempi. Toimettomuus on toimeliaisuutta kannattavampaa. Joko toimettomuudesta maksetaan liikaa, tai työn tekemisestä liian vähän. Vastuu omasta itsestään on helppo ulkoistaa.

Työn arvostuksen muuntokertoimet ovat mielenkiintoisia. Parin kuukauden vankeustuomiota voi vastata pari päivää yhdyskuntapalvelua. Pitäisiköhän tuon olla toisin päin? Työtä, ja varsinkaan turhaa työtä, ei kukaan tarvitse. Työn tuloksille, tuotetuille palveluille ja tuotteille, on sen sijaan kysyntää.

"Investoi omaan tulevaisuuteesi" on oppilaitoksen mainos. "Toimintamme jatkuu, koska se on kannattavaa" kuuluu puolestaan yrityksen toimintaperiaate. Miten nämä sovitetaan yhteen, ja kenen tehtävä se on? Huonoin tilanne on silloin, kun yrittäjä kokee olevansa palkaton opettaja, ja harjoittelija näkee itsensä huonopalkkaisena pakkotyöläisenä. Työllistämisen kynnys olisi alhaisempi, mikäli oppilaitokset kehittäisivät ja toteuttaisivat yhdessä yritysten ja sosiaalipartnerien kanssa ATK-ajokortin tyyppisen Työelämä-ajokortin.

Mistä oppia ja kuka opettaa?

Koulussa ja tekemällä oppii. Erehtymällä ja epäonnistumallakin oppii. Minkään itsestään toteutumista odotellessa oppii korkeintaan jonottamaan.

Aloituspaikkojen leikkaaminen, kuten alueemme ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on aivan viime vuosina jouduttu tekemään, ohjaa ilman haluamaansa opiskelupaikkaa jääneen odottelemaan seuraavaa pääsykoetta. Vuoden päästä paremmalla onnella. Oppilaitosten kiinteät kustannukset, lähinnä tilat, opetushenkilökunta ja hallinto, ovat suurin budjettimenoerä. Tilat ovat vajaakäytössä ison osan kalenteriviikosta ja useita kuukausia vuodessa. Yksittäisen opiskelijan aiheuttama muuttuva kustannus on suhteellisen pieni. Jos opintotuki on suunnilleen sama kuin työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki, yhteiskunnalle ja yksilölle itselleen on kannattavampaa käyttää vuosi opiskellen.

Liekö Suomi henkisesti niin likinäköinen tai äärimmäisen epäitsekäs maa, että näemme hyvin vain kauas, lähelle kovin huonosti? Euroopan ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta emme raaski periä lukukausimaksua, eikä meillä ole riittävästi stipendivaroja lähettää vastaavasti ilman opiskelupaikkaa jäänyttä nuorisoamme ulkomaille oppiin. Mikäli ajatus lukukausimaksuista tuntuu pahalta, voinee harkita valtioiden välistä "opiskelupaikka-clearing"- järjestelmää. Mallia saa teleoperaattoreilta. Ja kas, opinnot ovat edelleen opiskelijalle itselleen maksuttomia.

Ranskassa ensimmäisen vuoden opiskelijaksi pääseminen on helppoa. Pääsykoe on vasta ennen toisen vuoden alkua. Kiinassa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa on yrittäjyyteen erikoistuneita yliopistoja, joiden yhteydessä toimii yrityshautomo. Kynnys hautomoon pääsemiseksi pidetään matalana - ehkä vain yksi kymmenestä yritysaihoista menestyy. Tätä ei pidetä epäonnistumisena, sillä tarkoitus on oppia. Vain osasta tulee yrittäjiä, mutta kaikki oppivat hahmottamaan yritysympäristön, jossa valmistuttuaan toimivat palkansaajan roolissa.

Valtio ja kaupunki kantavat huolta laivanrakennuksen nykyisyydestä. Kun tämä tulipalo on tavalla tai toisella sammutettu, ovat toivottavasti vuorossa uusien, kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten ja tulevaisuuden työpaikkojen varmistamiseen tähtäävät sijoitukset. Oppilaitostemme ja korkeakoulujemme rooli on keskeinen. Uudistuvaan osaamiseen käytetty pääoma on tuottava investointi, niin yksilön, kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Työnteon motivaatio lähtee kuitenkin aina nuoresta itsestään.