Saaristokaupungin ympäristöohjelma - visiosta toimiksi

Torstai 28.2.2019 - Kristiina Sunell

 

Naantalin uusi, vuoteen 2030 ulottuva kaupunkistrategia on laadittu ohjaamaan päätöksentekoa, johtamista ja käytännön toimintaa. Kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian yhdeksi kärkitoimenpiteeksi on nostettu ympäristö. Rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen tulevat osaksi nyt laadittavaa ympäristöohjelmaa, samoin Itämerihaasteen toimenpideohjelma. Ympäristöohjelman luonnos tulee lausunnoille ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksellä touko- kesäkuussa 2019. Ehdotus on tarkoitus tuoda kaupunginvaltuustolle marraskuussa 2019.

Ohjelma sisältää konkreettisten toimenpiteiden lisäksi toteutusaikataulun. Toimenpideohjelma laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuosille 2020-2023. Toteumaa tarkastellaan vuosittain.

Ympäristöohjelma tulee tarpeeseen. Turvallista ja terveellistä asuinympäristöä pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä vetovoimatekijänä. Naantalin Foorumin kyselyssä se sai 72 ääntä, seuraavaksi eniten kohtuuhintainen asuminen, 28 ääntä. Kolmannelle sijalle pääsi kauppojen ja putiikkien sijainti omalla paikkakunnalla.

190228_vetovoimatekijat.png

 

Tavoitteena on hyödyntää ympäristöohjelmaa myös Naantalin imagon osittaisessa uudelleenluomisessa. Vision "Naantali on ympäristöystävällinen kaupunki" toteutumiseen on matkaa, eikä lähtökohta ole vähäisin haaste. Naantalinsalmi on Suomen saastunein merialue. Raskaan teollisuuden keskittymät lisäävät edelleen sekä ilman, että merialueen kuormitusta.

Matkailuelinkeinosta toimeentulonsa saavien, kalastushoitokuntien, kesämökkiläisten ja asukkaiden näkemykset Naantalin vetovoimatekijöistä eivät aina ole samat kuin kustannusrakenteestaan huolta kantavien suuryritysten. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava ohjaa kaavoitusta ja maankäyttöä tavalla, joka saattaa tulla pieneen lähimetsäänsä kiintyneelle ikävänä yllätyksenä.

Vision toteuttamiseen tarvitaan enemmän kuin vain ympäristölainsäädännön vähimmäisvaatimusten kirjaamista ja toiveita lupaehtojen noudattamisesta. Tahtoa, motivaatiota ja sitoutumista edellytetään niin asukkaiden valitsemilta luottamushenkilöiltä, viranhaltijoilta kuin yrityksiltäkin.

Vihreys ei ole puoluekanta, vaan asennekysymys.

2015-08-06_22.03.22.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Itämeri, strategia, toimenpiteet, aikataulu, saaristokaupunki, luonto, konkretia, suunnitelma, Naantali

Strategia, lausunnot, arvot ja Itämeri

Keskiviikko 19.9.2018 - Kristiina Sunell

Uusi Naantalin strategia 2022- kirjanen jaettiin 19.9.2018 kokoontuneelle ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Strategian yhtenä arvona on ympäristö, keskeisenä kärkihankkeena sen tilan parantaminen, eli rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpide-ohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma.

Tällä kertaa esityslistalla on päätös valittaa tai olla valittamatta Humaliston ja Luonnonmaan asutuksen viereen sijoittuvan laivanromuttamon luvasta. Esittelijä ehdottaa luvan hyväksymistä sellaisenaan, sillä sen ehdoissa olisi otettu huomioon ympäristö- ja rakennuslautakunnan 15.5.2018 antamassa lausunnossa olevat seikat. 

  • Lautakunta edellytti työmaan olevan huputettu, jolloin myrkyllisiä aineita sisältävä hiekkapuhalluspöly ei leviäisi ympäristön ilmaan eikä mereen
  • Toimintaa ei pitäisi olla iltaisin, öisin, pyhien aattoina eikä pyhäpäivinä
  • Kaikki hulevedet tulee puhdistaa ennen niiden päästämistä mereen

On ikävää havaita että lupaprosessin kuluessa lautakunnan lausuntoa ei todellisuudessa ole huomioitu. Surullista on myös lukea esityslistan pohjaesitys, jossa muuta väitetään. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämän luvan voi lukea tästä linkistä.

----

Päivitys ympäristö- ja rakennuslautakunnan 19.9.2018 kokouksen jälkeen:

Lautakunta katsoi että sen lausuntoon kirjattuja seikkoja ei pääosin oltu huomioitu. Näin:

  • Työmaa-aluetta ei nikkelirakeilla tehtävän hiekkapuhalluksen aikana huputeta eikä siis myöskään varusteta poistoilmasuodattimin, kuten lautakunta oli edellyttänyt. "Kovan tuulen" vallitessa hiekkapuhallusta ei tehtäisi; "kovaa tuulta" ei määritelty millään tuulen voimakkuuden tai sen suunnan määrittelyllä.
  • Toimintaa on ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä; "erityisen häiritsevää melua" aiheuttavaa työtä ei tehdä öisin; "erityisen häiritsevää" ei määritelty desibelirajoin tai muutoinkaan.
  • Saastuneita vesiä ei tarvitse suodattaa muutoin kuin öljyn osalta, joka lasketaan hiekkasuodattimen läpi; muut haitallisia yhdisteitä sisältävät vedet johdetaan asfaltille, jossa niitä "tarkkaillaan". Mitä tarkkailu tarkoittaa ja mitä sen perusteella tulee tehdä, jää epäselväksi. Hulevedet päätyvät mereen.
  • Melua sentään määrättiin mitattavaksi lähitalojen pihoilta - kolmen vuoden välein

itamerentila.jpgVaihtoehtoina olivat vain esityksen merkitseminen tiedoksi sellaisenaan tai luvasta valittaminen. Välimuotoja ei ole. Edes tankkerien - enimmillään 250 metriä pitkien - ja suurten risteilijäalusten purkamistapauksissa ei tulla huomioimaan sijoituspaikkakunnan, Naantalin, kantaa enää 1.10.2018 jälkeen, jolloin valitusaika umpeutuu.

Puheenvuoroja seurasi äänestys. Muutoksenhakua myönnettyyn ympäristölupaan kannattivat Kimmo Mäntysalo (kok), Ann-Mari Kymäläinen (sdp) ja Kristiina Sunell (kok).

Hävisimme siis 5-3.

Niin strategia kuin lausunnotkin ovat kuollutta kirjainta. Sitä ovat myös ympäristöluvan väljät ja tulkinnanvaraiset ehdot. Siinä olisi jo perusteita valitukselle.

Kuolleeksi julistaminen käy valitettavasti mielessä myös ns. Vihreän puolueen arvomaailman käytännön toteuttamisessa. 

Asiaan liittyviä kirjoituksia:

Etelä-Saimaa 20.10.2017 Blue White Eaglen purkajat löysivät yllättäen asbestilevyjä. Naantalissa purkaminen toteutettiin kuitenkin kiireessä aluetta suojaamatta 

Rannikkoseudussa 20.9.2018 julkaistu mielipidekirjoitus

Mikko Rönnholm (sd) 22.9.2018  "Romua PCB:n varjossa"

Saija Porramo (vihr)  25.9.2018 "Valittaako vaiko ei"

Vilhelm Junnila (ps) 28.9.2018 "Myrkynvihreää päätöksentekoa"

Kristiina Sunell 28.9.2018 "Välittääkö vaiko ei"

Urpo Lehtimäki 2.10.2018 "Unohtuuko päätöksentekijöitä asukkaiden etu"

Saija Porramo 5.10.2018 "Voiko välittämistä olla muukin kuin valittaminen"

Jussi Mälkiä 5.10.2018 "Laivankierrätystoiminnasta Naantalissa"

Vilhelm Junnila 9.10.2018 "Asukkaiden huoleen lähivesien tilasta tulisi suhtautua vakavasti"

Kristiina Sunell 9.10.2018 "Laivojen purkutoiminnasta"

SDP Naantali 17.10.2018: "Takapihana telakka"

 

Kirjoittaja on kokoomuslainen, joka on vähän vihreä, vaan ei myrkynvihreä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, strategia, meri, hiekkapuhallus, tina, arseeni, nikkeli, lyijy, kadmium, kupari, asbesti, meliorismi, tankkeri, risteilijä, laivanromutus, kierrätys, kustannustehokkuus, omatunto

Hyvää huonompi

Torstai 6.9.2018 klo 21:15 - Kristiina Sunell

 

Rantakaislikkoon ilmestynyt mopon moottori ja Särkänsalmen sillan viereiselle polulle hylätty mikroaaltouuni saavat miettimään ympäristön tilaa. Ihminen on laiska, kitsaskin. Kaatopaikalle vienti sujuisi lähes samalla vaivalla kuin tien vierustalle kippaaminenkin. Vähimmällä vaivalla pääsee tilaamalla jätteiden noutopalvelun. Vastuullisuudestaan pitää kuitenkin maksaa. Päätöksen voi jokainen tehdä henkilökohtaisen omantuntonsa mukaan.

Entä luottamushenkilön ympäristöomatunto päätettäessä yhteisistä asioista?

Naantalin ja Raision rajalla olevasta liikenneympyrästä avautuu näkymä Vanhan Vantotien rakennusjätevuorelle, joka sai alkunsa muutamia vuosia sitten myönnetystä luvasta säilyttää tontilla väliaikaisesti (noin vuoden ajan) pientä määrää (noin yhden perävaunullisen verran) mursketta. Aidat pullistelevat, mutta rakennusten purkujäte ei aivan vielä ole vyörynyt pellolle. Ongelmajätteiden kierrätyskaatopaikan toivoisi poistuvan maisemasta, mieluiten asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Toivomista enempää ei yksittäinen epävirallisen kaatopaikan naapuri tai lähiseudun asukas voine tehdä. Näköjään mitään ei voi tehdä myöskään Raision tai Naantalin viranhaltija, luottamushenkilö eikä valvova viranomainen.

Epämiellyttävä aihe on myös juhannuksen jälkeisellä viikolla toteutettu Bunkkerin purku. Se meni kuten meni, kuulemma pieleen. Purkamisen lupaehtojen mukainen aloitusilmoitus toimitettiin vasta kun työmaa oli valmis ja melkoinen määrä betonipölyä oli jo helteisellä, kuivalla viikolla levinnyt kaupungin ydinkeskustaan. Rakenteissa olleen asbestin määrä lienee jossain purkajan arvioiman 350 kilon ja pois toimitetuksi kerrotun noin 1800 kilon asbestipitoisen jätemäärän välissä. Ilman laatu mietityttää, vaan pölyn laskeuduttua ei enää yskitä. Sateet huuhtovat loput jätepölyt mereen, keskustelu jatkuu ja jotain ehkä opittiin.

180906_strategiaa2.tiffVesialue Naantalin sataman ja Turun Korjaustelakan salmen välissä on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja kemialliselta laadultaan hyvää huonommaksi. "Hyvää huonommaksi" on sitaatti ympäristöluvasta, joka mahdollistaa tankkerien ja risteilijöidenkin purkamisen ympäri vuorokauden hyvin lähellä asutusta. Purkutyömaan huputtaminen olisi kuulemma hankalaa, joten sitä ei tarvitse tehdä. Harmillisesti muitakaan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan tämän vuoden keväällä lupahakemusta koskevassa lausunnossaan mainitsemia edellytyksiä ei katsottu tarpeellisiksi ottaa huomioon. Keskellä asutusta matkailukaupungissa sijaitseva laivaromujen purkamo vaatisi hyvinkin tarkkaa ympäristön huomioimista. Ehkäpä matala ja haavoittuva Itämeri ei ole Euroopan paras sijoituspaikka runsaasti ilmaa ja merta kuormittavalle toiminnalle. Tätäkään ei haluaisi ajatella, sen koommin kuin mahdollisia seuraavia Turusta tulevia ruoppajätteiden läjityksiä Rajakarille. Tai sitä, miten suurten alusten aiheuttamat pyörteet levittävät saastuneen ruopan ja muutkin haitalliset aineet pitkin Airistoa.

Yllämainittujen aiheiden sijasta tulisi ajatella Hinku- hankketta ja sen perusteluja Tavoitteena on pienempi määrä hiilidioksidipäästöjä Naantalissa. Hinku-verkoston toimenpiteissä mainitut asiat ovat kaikki hyviä ja kannattamisen arvoisia - niin aurinkopaneelien asentaminen kaupungin rakennuksiin kuin pyöräteiden kehittäminen ja monet muut ideat ympäristön kannalta mielekkäiksi investoinneiksi. Naantali on teollisuuskaupunki, jonka monipolttolaitos tuottaa energiaa koko seudulle. Olisiko päästöjen allokointi vain Naantalin osalle reilua? Pitääkö lupien noudattamista valvoa paremmin ja niiden rikkomista sanktioda? Onko terveellisen kasvisruokavalion lisääminen kouluissa kiireellisempää kuin terveellisen hengitysilman takaaminen päiväkodin lapsille? Ympäristö- ja rakennuslautakunta jätti 29.8 kokouksessaan Hinku-hankkeen pöydälle, sillä kokonaisuuteen perehtyminen vaatii aikaa. Sitä on nyt 19.9 asti. Tarvetta on laajemminkin ympäristön tilaa parantaville hankkeille sekä jo toteutettujen ohjelmien jatkamiselle. Tarvitaan tietoa ilmaa ja merta kuormittavien haitallisten päästöjen lähteistä ja käsitystä prioriteeteista, mitkä toimenpiteet kiireellisimpiä sekä mihin lisäresursseja tarvitaan. Näin, jotta strategian mukaisilla tavoitteilla on mahdollisuus toteutua huonoa paremmin.

luontojameri.jpg

 

2 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, ympäristöluvat, meri, saasteet, asbesti, lyijy, PAH-yhdisteet, suhteellisuus, kiireellisyys, strategia, kuntapäättäminen

Kuntaliitos, juuei.

Maanantai 4.3.2013 - Kristiina Sunell

Yhdistetään kaikki130301_lasi_ruudut.jpg

Kun kymmestä desilitran kupista kaadetaan jokaisesta vesi yhteen litran kannuun, saadaan edelleen litra vettä. Lisäksi tulee jonkin verran tiskiä. Vesi ei läträämällä muutu viiniksi, ei vaikka kannua säilyttäisi viisi vuotta lukitussa kaapissa ja välillä sekoittaisi muutamalla selvityksellä. Tällä ei ole yhtään mitään tekemistä kuntaliitosten kanssa. Sehän on aivan eri asia, hyvin selkeästi määritelty Valtioneuvoston toimesta.

Väestöpohja vähintään 20.000 asukasta

Naantalissa tavoitemäärästä uupuu enää runsaat sata asukasta. Runsaslukuista kesäasukkaiden määrää ei tilastoida kaupungin asukkaisiin, vaikka kaupungin palvelut tulee mitoittaa myös kesävieraiden tarpeisiin. Kaavoitus etenee ikävistä ja kalliiksi tulleista valituksista huolimatta, joten tavoite on hyvin lähellä. Suomen väkiluku ei tosin kunnasta toiseen muuttamalla lisäänny, mutta suuremmat keskittymät kantavat verotuloillaan olemassa olevia palveluja ja vähentävät äkillisten menojen pienelle kunnalle aiheuttamaa kustannusriskiä. Kuntien ja kaupunkien yhteiset toiminnot - vesilaitos, kaukolämpö, jätteidenhuolto - ovat toimintoja, jotka on järkeä jakaa isomman alueen kesken.

Työpaikkaomavaraisuus vähintään 80 %

Lisää lukuja: Naantalissa on runsaat 6000 työpaikkaa, joista joka viides kaupungin omia työpaikkoja. Raisioon ja Turkuun on lyhyt matka. Naantali on matkailukaupunki, joka työllistää kausiluontoisesti paljonkin väkeä. Työpaikkojen tarve Suomessa on viimeaikaisten lukujen valossa noin 200.000 avoimen sektorin, eli yritysten palveluksessa olevien uutta työpaikkaa. Mikro- ja PK-yritysten ei voida olettaa paikkaavan tätä vajetta.

Kunnan talous vähintään keskinkertaisessa kunnossa

Itsenäisen kunnan talouden kriteerit liittyvät veroäyrin hintaan ja velkaantumiseen. Keskivertoa huonommin taloutensa hoitava kunta joutuu nopeasti kriisikuntien kastiin. Muistettakoon, että yrityksillä ja julkisella sektorilla aika lasketaan erilaisissa yksiköissä: nopeasti tarkoittaa yrityksessä kahta viikkoa, isossa kaupungissa kahta vuotta.

Hyvät ja huonot uutiset: kuntien talous on ylipäätään huonossa jamassa. Kisassa ei siis ole vaikea pärjätä. Ja voihan aina korottaa vaikka kiinteistöveroprosentteja. Niille toki on lakisääteinen enimmäisprosenttinsa. Veden ja kaukolämmön hinta ovat myös käytettävissä olevia mahdollisuuksia. Kikkailusta kärsivät asukkaat, jotka ovat jo kotinsa kuntaan perustaneet. Lopulta maksuilla ja veroilla yritetään pitää yllä kulutustasoa, johon ei ole ollut varaa.

Niin, mutku ja juuei

Mitä hyödyttää poistaa kyltit kuntien rajoilta? Varsinais-Suomen Naantalin Rymättylän Röölä on edelleen sama Röölä. Koulumatkat eivät saa olla ekaluokkalaisille liian pitkiä. Vanhukset ja nuoremmatkin sairastavat saman verran kuin ennenkin. Uusia yrityksiä ja työpaikkoja ei synny itsestään, vaikka miten kaavoittaisi.

Kuntauudistus on vain yksi harjoitus, jossa ei puuta nähdä neulasilta: kaiken kaikkiaan meillä ei ole varaa kaikkeen saavutettuun etuun, jota hyvinvoinniksi nimitetään. Kahden tai useamman velkaisen, yli varojensa elävän kunnan yhteen liittäminen ei saa aikaan yhtä kukoistavaa alueellista keskusta. Kuntatalouden tasapainottaminen on kiireellisempää kuin selvittely ja selittely, jolla väistellään välttämätöntä sopeuttamista.

Työpaikkojen määrällä on enemmän merkitystä kuin niiden sijainnilla. Yhdistämisporkkanat eivät viime liitoskierroksella tuoneet - joskaan eivät vähentäneetkään - minkään alueen työpaikkojen määrää. Työllistämisen avaimet ovat parhaillaan työmarkkinajärjestöjen ja lainlaatijan käsissä, mutta ei pelkästään niissä. Ketterä kuntakoko lienee juuri 20.000 asukasta. Naantalin kokoisessa kaupungissa vuoropuhelu kaupungin päättäjien ja yrittäjien välillä toimii. Tällä porukalla pystytään myös neuvottelemaan ja saamaan aikaan toimet, joilla kunnan asukkaat, talous ja yritykset voivat hyvin. Tähän ei suuremmissa naapurikunnissa pystytä.

Pyyntö: lähetä kommenttina linkki tietolähteeseen, jossa on todistettu kuntaliitosten tuovan kaikissa tapauksissa säästöjä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntaliitos, talous, palvelustrategia

Mahdottomuuksien rajoissa

Tiistai 29.1.2013 klo 7:00 - Kristiina Sunell

Se taitaa olla rikki. Onko takuu voimassa?

Vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu lupaa tarjota alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Yrittäjälle nuorisotakuu näkyy sähköposteista, joiden viestinä on kehoitus kantaa vastuu työllistämisestä. Porkkana viestissä on työllistämistuki. Tuliko nuorten yhteiskuntatakuusta nyt yritystakuu?

Oppisopimuskoulutus on hyvä keino tutustuttaa nuori ammattiinsa ja työelämän pelinsääntöihin. Kokeneemmat työkaverit käyttävät aikaansa - kuten järkevää onkin - omien taitojensa ja kokemuksensa siirtämiseen nuorelle. Työympäristöstä tulee mielenkiintoisempi ja luovempi. Ongelmaksi voi muodostua se, että työnteko ei kannata: harjoittelija vasta opettelee tuottavaa työtä, ja nuoren työpanosta vastaava palkka saattaa olla tulonsiirtoja ja etuuksia pienempi. Toimettomuus on toimeliaisuutta kannattavampaa. Joko toimettomuudesta maksetaan liikaa, tai työn tekemisestä liian vähän. Vastuu omasta itsestään on helppo ulkoistaa.

Työn arvostuksen muuntokertoimet ovat mielenkiintoisia. Parin kuukauden vankeustuomiota voi vastata pari päivää yhdyskuntapalvelua. Pitäisiköhän tuon olla toisin päin? Työtä, ja varsinkaan turhaa työtä, ei kukaan tarvitse. Työn tuloksille, tuotetuille palveluille ja tuotteille, on sen sijaan kysyntää.

"Investoi omaan tulevaisuuteesi" on oppilaitoksen mainos. "Toimintamme jatkuu, koska se on kannattavaa" kuuluu puolestaan yrityksen toimintaperiaate. Miten nämä sovitetaan yhteen, ja kenen tehtävä se on? Huonoin tilanne on silloin, kun yrittäjä kokee olevansa palkaton opettaja, ja harjoittelija näkee itsensä huonopalkkaisena pakkotyöläisenä. Työllistämisen kynnys olisi alhaisempi, mikäli oppilaitokset kehittäisivät ja toteuttaisivat yhdessä yritysten ja sosiaalipartnerien kanssa ATK-ajokortin tyyppisen Työelämä-ajokortin.

Mistä oppia ja kuka opettaa?

Koulussa ja tekemällä oppii. Erehtymällä ja epäonnistumallakin oppii. Minkään itsestään toteutumista odotellessa oppii korkeintaan jonottamaan.

Aloituspaikkojen leikkaaminen, kuten alueemme ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on aivan viime vuosina jouduttu tekemään, ohjaa ilman haluamaansa opiskelupaikkaa jääneen odottelemaan seuraavaa pääsykoetta. Vuoden päästä paremmalla onnella. Oppilaitosten kiinteät kustannukset, lähinnä tilat, opetushenkilökunta ja hallinto, ovat suurin budjettimenoerä. Tilat ovat vajaakäytössä ison osan kalenteriviikosta ja useita kuukausia vuodessa. Yksittäisen opiskelijan aiheuttama muuttuva kustannus on suhteellisen pieni. Jos opintotuki on suunnilleen sama kuin työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki, yhteiskunnalle ja yksilölle itselleen on kannattavampaa käyttää vuosi opiskellen.

Liekö Suomi henkisesti niin likinäköinen tai äärimmäisen epäitsekäs maa, että näemme hyvin vain kauas, lähelle kovin huonosti? Euroopan ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta emme raaski periä lukukausimaksua, eikä meillä ole riittävästi stipendivaroja lähettää vastaavasti ilman opiskelupaikkaa jäänyttä nuorisoamme ulkomaille oppiin. Mikäli ajatus lukukausimaksuista tuntuu pahalta, voinee harkita valtioiden välistä "opiskelupaikka-clearing"- järjestelmää. Mallia saa teleoperaattoreilta. Ja kas, opinnot ovat edelleen opiskelijalle itselleen maksuttomia.

Ranskassa ensimmäisen vuoden opiskelijaksi pääseminen on helppoa. Pääsykoe on vasta ennen toisen vuoden alkua. Kiinassa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa on yrittäjyyteen erikoistuneita yliopistoja, joiden yhteydessä toimii yrityshautomo. Kynnys hautomoon pääsemiseksi pidetään matalana - ehkä vain yksi kymmenestä yritysaihoista menestyy. Tätä ei pidetä epäonnistumisena, sillä tarkoitus on oppia. Vain osasta tulee yrittäjiä, mutta kaikki oppivat hahmottamaan yritysympäristön, jossa valmistuttuaan toimivat palkansaajan roolissa.

Valtio ja kaupunki kantavat huolta laivanrakennuksen nykyisyydestä. Kun tämä tulipalo on tavalla tai toisella sammutettu, ovat toivottavasti vuorossa uusien, kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten ja tulevaisuuden työpaikkojen varmistamiseen tähtäävät sijoitukset. Oppilaitostemme ja korkeakoulujemme rooli on keskeinen. Uudistuvaan osaamiseen käytetty pääoma on tuottava investointi, niin yksilön, kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Työnteon motivaatio lähtee kuitenkin aina nuoresta itsestään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: strategia, kilpailukyky, työllisyys, yrittäjyys, koulutus, nuorisotakuu