Haloo, Helsinki?

Tiistai 19.1.2021 - Kristiina Sunell

Helsinki on hyvin ympäristötietoinen kaupunki. Se julisti ilmastohätätilan  syyskuussa 2020 ja sai näin erittäin trendikästä näkyvyyttä mediassa.  Aloitteen teki Helsingin kaupunginvaltuutettu Leo Stranius (vihr). Ympäristötietoisuudella on vahva jalansija Helsingissä, tai näin voisi olettaa. Kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari on Anni Sinnemäki (vihr) Toimialan tärkeimmistä päätöksistä vastaavalla kaupunkiympäristölautakunnalla on ympäristö- ja lupajaosto sekä rakennus­ten ja yleisten alueiden jaosto. 

Helsinki on tiettävästi Suomen ensimmäinen ilmastohätätilan julistanut kaupunki. Se on myös koko Suomen ainoa kunta, jossa katulumet kaadetaan mereen, tupakantumppeineen, rakennusjätteineen ja katumaalista irronneine hiukkasineen. Mikromuovia ajetaan mereen Hernesaaressa 1000 kuorman päivävauhdilla. Yhdessä kuormassa on 13-15 kuutiota, ja jokaisessa kuutiossa keskimäärin noin 11 kg haitallisia jätteitä. Ikävää, sillä Itämeri on pitkään ollut maailman saastuneimpia meriä.

On hienoa, että Helsinki profiloituu globaalisti  ilmaston suojelijana. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvat maailman CO2-päästöt ovat noin 32 gigatonnia. Vaikka Suomen osuus fossiiliten polttoaineiden käytöstä on vain 0,14 prosenttia, eli runsaan promillen luokkaa maailman CO2-päästöistä, on tärkeää että jokainen tekee voitavansa.Mieluiten kuitenkin niin, että jokainen tekee vähintään sen, mihin itse voi eniten vaikuttaa. 

210119_saastunut_meri.jpg

 

Entä jos vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset, eihän jokainen ole helsinkiläinen apulaispormestari tai kaupunginvaltuutettu? Ja vaikka olisikin, niin putkinäön tai muun rajoitteen vuoksi olisi ehkä kykenemätön havaitsemaan kokonaisuutta?

Helsinkiläinen Tiiu Kaitalo teki poliisille tutkintapyynnön lumenkaadosta vuonna 2019. Seurasi perinteistä selvitystyöryhmää, eli ei mitään. Kaksi vuotta myöhemmin kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) teki rikosilmoituksen puhdistamattoman lumen kaatamisesta mereen. Ehkä kansanedustajan saama näkyvyys auttaa - ehkä. Onhan Tampere jo saanut aikaan asianmukaiset, haitta-aineet erottelevat, kaivoilla varustetut lumen vastaanottopaikat. Edes Turku ei kippaa lumikasoja mereen. Miten tämä voi olla Helsingille näin vaikeaa, tai täysin yhdentekevää?

Suomen Luonnonsuojeluliiton sivustolla ei näkynyt vieläkään kannanottoa likaisten lumien kaatamisesta Itämereen. Ehkä sivusto oli hautautunut kokonaan turpeeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: merihätätila, ilmastonmuutos, ilmastohätätila, Itämeri, lumenkaato, mikromuovi, johdonmukaisuus

Saaristomeri - on syytä olla huolissaan

Keskiviikko 6.1.2021 - Kristiina Sunell

"Ympäristöohjelma on yksi Naantalin kaupunkistrategian kärkitoimenpiteistä" - vai onko?

Ympäristöohjelmaa laadittaessa toteutettiin kuntalaiskysely, johon osallistuminen oli poikkeuksellisen aktiivista. Vastaajia oli yhteensä 434. Kyselyjä tehdään ja hyvä niin. Vastaukset myös arkistoidaan huolella. 

Vesistöjen tila ja sen parantaminen nousi esille korostetusti. Toimenpidettä "kaupunki pyrkii konkreettisin keinoin paikallisvesistöjen tilan parantamiseen yhteistyössä eri toimijoiden ja tahojen  kanssa" piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä 89,9 % vastaajista. Tavoitetta "Naantalin alueen vesistöjen tila on hyvä vuoteen 2027 mennessä" piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä 90,3 % vastaajista.

Huoli on perusteltu ja huolenaihe näkyvä

Naantalin kaupunki ei julkaise sivustollaan ympäristölautakunnan tietoon tuotavia meren tilaa koskevia raportteja. Voisivathan ne olla kiinnostavaa luettavaa, iloisia uutisia niistä ei valitettavasti löydy. Surkean tilanteen havaitseminen ei kuitenkaan vaadi suurta vaivaa, kunhan rannalla kävelee ja merellä liikkuu. Faktat näkee Suomen Ympäristökeskuksen avoimista tiedoista, esimerkiksi vesikartasta.

Luonnon monimuotoisuus ja yksinkertaisuus

Muodikkaan sanaparin "luonnon monimuotoisuus" merkitys on jäänyt minulle epäselväksi. Selkeää se ei näytä muillekaan olevan. Puhtaasta vedestä kertovan rakkolevän ja näkinparran puuttuminen ei veden sameuden vuoksi vuoksi näy. Meriajokasniittyjä ei näillä vesillä enää ole. Kalakannat voivat huonosti. Vain runsaana kukkiva sinilevä kuuluu lajeihin, jotka sopeutuneimpina selviävät. Edes mereen laskettavat raskasmetallit ja muut myrkyt eivät sitä lannista. 

Lukematon teksti ei vakuuta eikä vaikuta

Ympäristöohjelman aineiston voi lukea Naantalin kaupungin sivustolta. Olisi toki suotavaa että kaikki valtuutetut, jotka ympäristöohjelman 16.3.2020 hyväksyivät, olisivat ehtineet sen lukaista ennen 7.12.2020 pidettyä valtuuston kokousta. Jälkimmäisessä nimittäin päätettiin talousarviosta.

Sirpa Hagsberg (sd) esitti valtuustolle 100.000 eur lisämäärärahaa Saaristomeren pelastustoimiin ympäristönsuojelun tehtäväalueelle. Tarpeellinen esitys - semminkin, kun ympäristöohjelman toteuttamiseen ei muutoinkaan Naantalin kassasta rahaa näyttänyt löytyvän. Valtuuston enemmistölle esitys ei kelvannut. Äänestyksessä esitystä kannattivat SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto. Määrärahaa vastustivat Kokoomus, Keskustapuolue, KD ja ....Vihreät. Äänestyslista on luettavissa Naantalin kaupungin sivustolta, valtuuston kokouksen pöytäkirjasta 7.12.2020.

Valtuustossa enemmistö päättää, selvähän se. Yli 90 % asukkaista saattaisi kuitenkin kannattaa esitystä. Äänestäjiä hekin, tosin nykyisen toimintatavan mukaan vain kerran neljässä vuodessa. 

Mistä olen huolissani? 

Ympäristöohjelman kyselyn vapaissa kommenteissa "Toivottavasti vastauksilla on myös jotain merkitystä ja  arvoa päätöksenteossa" toiveikas vastaaja ei joudu aivan täysin pettymään. Jotain merkitystä on, tosin ei riittävästi. Ei niin paljoa että voisi pitää ympäristöohjelman mainoslausetta "Ympäristöohjelma on yksi Naantalin kaupunkistrategian kärkitoimenpiteistä" muuna kuin vaalilupauksen tapaisen fraasin arvoisena.

Jotain hyvääkin

190926_meri_selin.jpgAsukkaiden mielipide ja arvot ovat hienosti tehdyn kyselyn ansiosta tiedossa.

Ympäristöohjelma on, kuten sanotaan, toteuttamista vaille valmis.

Tästä on parempi jatkaa, viimeistään seuraavalla vaalikaudella. Ehkäpä silloin saadaan myös uusittua Naantalin vuonna 2018 päättynyt Itämerihaasteen sitoumus? Sen edellytyksistä päättävät kevään kuntavaaleissa äänestävät naantalilaiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, Saaristomeri, luonnonsuojelu, ympäristöohjelma, vesistöt, strategia, talousarvio

Meren tasalla

Sunnuntai 6.9.2020 klo 23:56 - Kristiina Sunell

Vanha luotsikutteri olisi kiva. Tai ehkä Targa. Olen uskonut sellaisen haluavani. Mutta kun irroitan Busterin köydet laiturista, huomaan että kaikkein parasta on juuri tässä, meren tasalla. 

200907_naantalinaukko2.jpg

Tyyninä iltoina voi pysähtyä katsomaan auringonlaskua, kirkkaan keltaisen vaihtumista oranssin ja turkoosin kautta sinisen eri sävyihin. Jossain kauempana, mutta silti aivan tässä, joka puolella ympärillä. Kompassin himmeä valo näkyy vähitellen selkeämmin. Yö tuoksuu merellä erilaiselta kuin ilta.

200906_suora_veneen_valo.jpg

                                                                                                                     

Kotilaituri on lähellä kun Naantalin kirkon tornin siluetti piirtyy horisonttiin. Takaisin maihin kiinnittyminen ei tunnu kotiinpaluulta. Olinhan koko ajan kotona, merellä.

200906_sininen_hetki_naantali.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saaristomeri, Itämeri, luonto, ympäristö, kauneus

Tolkun ihmisen Itämeri

Keskiviikko 29.1.2020 - Kristiina Sunell

200128_syke_fb_hesari_itameri.jpgSuomen Ympäristökeskus SYKE yllätti 28.1.2020 Facebookissa jakamansa uutisen saatesanoilla: "Kasvava lihan kulutus näkyy Itämerta rehevöittävän typen määrän nousuna HSY:n jätevedenpuhdistamoilla. Typen puhdistaminen jätevesistä kuluttaa myös paljon energiaa ja kemikaaleja. Eläinperäisiä tuotteita vähentämällä jokainen voi vaikuttaa Itämeren tilaan." Helsingin Sanomien artikkelissa otsikolla "Proteiiniruuan suosiminen näkyy jätevesissä, ja seuraukset ovat Itämerelle synkät" todetaan puolestaan "Jätevesiin päätyvä liikaproteiini tulee nykyisin lähinnä lihasta tai eläinproteiineista ylipäätään...."

Kuulostaa kieltämättä synkältä. Artikkeli sisältää toki myös hyviä uutisia: Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin päätyvistä jätevesistä pystyttäisiin siis tarkoin mittaamaan typen lähteet, jopa sillä tarkkuudella että proteiineista voidaan erottaa josko ne ovat peräisin lihasta ja maidosta vaiko kalasta, soijasta, viljavalmisteista, palkokasveista tai lisäravinteista. Kirjaimellisesti uskomatonta, mutta mitäpä maallikko näistä tietäisi. Tieteellinen tutkimushan edistyy koko ajan. Niin edistyvät myös tilastot, joiden mukaan suomalaisten lihan kulutus on kääntynyt laskuun.

Turun Puhdistamolla typen poisto tapahtuu mikrobien ja ilmastuksen avulla. Typestä pystytään biologisiin menetelmien poistamaan yli 80 %. ​​Helsingissä sijaitsevassa Viikinmäen kalliopuhdistamossa käsitellään Helsingin lisäksi myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, eli yhteensä noin 800 000 asukkaan sekä alueen teollisuuden jätevedet. Tämä puhdistamo poistaa, samaten biologisin menetelmin, typestä noin 90 % Energiaa kyllä kuluu, mutta Viikissä sähkön omavaraisuus on liki 100 %

Väittämä "Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin jätevesien mukana tuleva typpikuorma on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten ajan. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 kasvu on ollut jopa 50 prosenttia." saattaa hyvinkin olla totta. Itse asiassa pääkaupunkiseudun kunnat liittyivät keskitettyyn puhdistamoratkaisuun vasta vuonna 2010, joten toimittaja lienee tehnyt ansioituneen tilastoinnin kahdenkymmenen vuoden ajalta ainakin typpikuorman, ehkä myös jätevesien määrän kasvua analysoidakseen. Hän on saattanut huomioida myös ympäristölupakohtaiset teollisuuden jätevesien johtamiset viemäriverkostoon. Näillä määrillä lienee yhteyttä keskenään. Merkittävä osa jäteveden typestä on onnistuttu prosessein poistamaan vasta muutamien viime vuosien aikana.

Parempi puhdistamolla kuin suoraan Itämereen kipattuna: viime talven noin 1000 rekkakuormallista saastunutta lunta per päivä tuskin Helsingin edustan meren tilaa paransivat. Turussa näin ei sentään tehdä. Kaupungin tehtävä on osoittaa maalta läjitysalueita niin lumi- kuin ruoppausmassoille. 

200129_nainen_meren_rannalla.jpgYlijuoksutukset ovat melkoinen haaste Itämerelle. Jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen vaikka niiden määränpääksi olisi tarkoitettu puhdistamo. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana. Viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle. Kaupunkirakenne tiivistyy, asfaltoidun ja kivetyn pinnan osuus lisääntyy, kun taas puistojen ja sora- tai nurmipintaisten alueiden osuus vähenee. Vesi ei imeydy maahan. Puusto haihduttaisi vettä ja samalla puhdistaisi ilmaa. Turussa ongelmaa on ratkottu mm. siniviherkertoimella. Tontin pinta-alasta tulisi noin kolmasosa varata viheralueeksi, kasvillisuutta varten. Siniviherkerroin on tulossa osaksi tontinluovutusehtoja ja rakennuslupia. Se sisältyy myös Helsingin ja Turun kaupunkien yhteiseen Itämeri-toimenpideohjelmaan 2019-2023

Uutta teknologiaa tarvitaan edelleen. Voimavarat ja budjetit kannattaa käyttää todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Siinä ollaan jo vähintään erittäin hyvässä alussa. Eri proteiinilähteiden analysointi viemärivedestä vaikuttaa kuitenkin vähintään turhalta, enintään huuhaalta ja pahimmillaan tiedonväritykseltä. Alarmistien (suom. pelottelija) ja denialistien (ongelmien kiistäjien) välistä juopaa ei ole mitään syytä enää lisätä. Tolkun ihminen voi edelleen syödä pihvinsä ja juoda proteiinipirtelönsä.

Kaikkea kohtuudella. Terveen järjen käyttöä mieluusti enemmän kuin klikkiotsikoita.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätevesi, kuormitus, Itämeri

Aloitteellisuus kannattaa - puhtaammat rannat

Maanantai 16.12.2019 - Kristiina Sunell

 191216_poika_hiekkarannalla.jpg

 

"Merten roskaantuminen erityisesti muoviroskilla on todettu erääksi merkittävimmistä nykyajan ympäristöongelmista. Juuri julkaistun ympäristöministeriön tiedon mukaan Suomessa rantojen roskaantumisesta 63 % aiheutuu tupakantumpeista, joiden filtterit luetaan muoviroskiksi. Tämä ongelma näkyy myös Naantalin uimarannoilla. Tupakantumpit säilyvät hiekassa vuosia ja aiheuttavat vaaraa paitsi merieliöille myös rannalla leikkiville lapsille. Esitämme, että Naantalin kaupunki tehostaa uimarantojen puhtaanapitoa ja selvittää, onko mahdollista kieltää tupakointi yleisillä uimarannoilla."


Kaupunginvaltuutettu Jarkko Kanervan 7.10.2019 tekemää valtuustoaloitetta käsitellään teknisen lautakunnan kokouksessa tulevana keskiviikkona. Tekninen johtaja esittää lautakunnan päättävän tupakoinnin kieltämisestä kaupungin ylläpitämillä uimarannoilla ja uimapaikoilla. Kielto toteutetaan asentamalla tupakointikieltomerkit. Tarkoitus on myös asentaa uimarantojen läheisyyteen lisää jäteastioita tupakantumpeille.

Tupakantumppi on salakavala tappaja, joka ei häviä merestä koskaan. Veteen joutuessaan tumpit levittävät vesistöön kadmiumia ja arseenia. Samoja myrkkyjä kulkeutuu merissä myös mikromuoviin imeytyneenä. Myrkyt kerääntyvät mikromuovia syöviin eliöihin. Lopulta ne voivat päätyä myös omille lautasillemme.


Kaupungin viranhaltijat ovat tehneet perusteellista ja ripeää selvitystyötä. Tehty aloite on saatu nopeasti päätöksentekovaiheeseen. Itämeri kiittää! 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Itämeri, luonto, lapset, uimarannat, puhtaus, muoviroska

Meriverkostojen menestystarina

Keskiviikko 11.12.2019 - Kristiina Sunell

Tulee aina hyvä mieli kun jokin idea, jota on ollut käynnistämässä ja toteuttamassa saa tuulta siipiensä alle ja kasvaa merkittäväksi.
 
"Meriverkostot-tapahtuma palkittiin vuoden elinkeinopoliittisena kuntatekona! 
Turun kauppakamarin elinkeinopolitiikan valiokunta myönsi vuoden 2019 Elinkeinopoliittisen kuntateko -palkinnon Naantalin kaupungille ja elinkeinoasiamies Jorma Rannalle tapahtuman järjestämisestä.
Palkinto jaetaan vuosittain kunnalle, sen yhteistyöorganisaatiolle tai henkilölle, joka on toiminut erityisen hyvin yritysilmapiirin parantamiseksi tai elinkeinoelämän tai yritysten toimintaympäristön kehittämiseksi." (Naantalin kaupunki 11.12.2019)

Lue tästä linkistä Meriverkostojen alkutaipaleesta

 
Naantalin Yrittäjien Teollisuus, logistiikka ja palvelut - nimellä ja Naantalin Satama Oy:n tuella vuonna 2016 käynnistämä vuosittainen tapahtuma koettiin hyödylliseksi, sille oli kysyntää ja myös Naantalin kaupunki kiinnostui tulemaan mukaan. 


teollisuus-logistiikka-palvelut-meriverkostot.jpgUuden Meriverkostot-nimen keksimme yhdessä Rasekon media-alan opiskelijoiden kanssa, jotka myös suunnittelivat tapahtuman logon ja toteuttivat mainosmateriaalit. Erityiset kiitokset Naantalin Yrittäjien v 2015 - 2017 hallitukselle, Turun yliopiston IT-laitokselle, Janneniskalle ja Ahola Transportille sekä muille osallistuneille yrityksille heidän tuestaan tapahtuman tukijoina ja kehittäjinä!
 
Naantalin kaupunki ja Jorma Ranta ovat hienosti ottaneet kopin ja resursseillaan kasvattaneet Meriverkostoa. Yrityksiä on nyt mukana Naantalia laajemmin, koko Varsinais-Suomesta.

Hienoa - yhteistyössä on todellakin voimaa!

 
 

2 kommenttia . Avainsanat: yrittäjyys, meriteollisuus, elinkeinot, Naantali, tunnustus, kasvu

Tuulta ja tuuria

Keskiviikko 7.8.2019 klo 8:04 - Kristiina Sunell

ruori.jpgMoottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta -  eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 

"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.

190802_kristiina_purjevene_kannella.jpg

Turunmaan saaristoon tottunut huomasi nopeasti eroja idemmällä merialueella sovellettavista kohtaavien alusten väistämiskäytännöistä. Sääntöä "väistetään oikealle, paapuuri vasten paapuuria" noudatetaan Saaristomerellä melko hyvin, mutta Uudenmaan rannikolla, jopa kapeilla väylillä, hieman harvemmin. Mennään sieltä mistä näyttää mahtuvan. Windexin tuijottelun sijasta oli syytä keskittyä arvioimaan mistä vastaantulija aikoo puikkelehtia. Läheltä joskus pyyhälletään, vauhdilla, iloisesti morjestaen. Purjeveneen kajuutassa kaikki kiinni sitomaton kolisee hetken, varsinkin jos ei voi kääntää keulaa aaltoja vastaan. Muutama vauhdikas veijari kulki ilmeisellä tuurilla lateraalimerkkien väärällä puolella, ehkä perinnereittiä jota tällainen ulkopaikkakuntalainen ei tunne, tai ei tohdi kokeilla. Tähystäjillä riitti jännitystä.

Kellään ei ole tarkoitus tahallaan aiheuttaa toiselle harmistusta tai vahinkoa. Rantautuessa kaveria autetaan aina, pyytämättäkin, ja melkoisen täydessä vierasvenesatamassa tehdään tilaa tulijalle.

purje.jpgKotiin palatessa ensimmäinen silmiin osunut uutinen oli lauantaina Airistolla tapahtunut onnettomuus. Onnettomuustutkimuskeskus OTKES selvittää mistä turma johtui, mitä opitaan jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. OTKES'in raportteja käytetään materiaalina mm. Suomen Meripelastusseuran päällystökoulutuksessa. Pelastustoimia harjoitellaan käytännössä useita kertoja vuodessa.

Aluksella olevan VHF-radion käyttämiseen tarvitaan kurssi ja SRC-lupa. Jopa 20-metristä ja koneteholtaan suurta alusta saa kuitenkin ohjata miehistö, jolla ei ole kokemusta tai käsitystä navigoinnista, tähystämisen tärkeydestä, merenkulun turvalaitteista, väistämissäännöistä tai merikartan lukemisesta. Vieläkö siis tarvitaan yksi näyttökoe tai perehdytys lisää? Kyllä, rekisteröitävän kokoisen ja tehoisen aluksen päällikkönä toimivan pitää hallita vähintään merenkulun perustaidot. Merimiestaidot eivät ole synnynnäinen luonnonlahjakkuus, vaan ne opitaan. 

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena meripelastajana Naantalin ja Paraisten meripelastusaluksilla.

1 kommentti . Avainsanat: merimiestaito, hyvä merimiestapa, turvallisuus, purjeet, saaristo, purjevene, moottorivene

Ympäristöohjelma valmistumassa

Perjantai 7.6.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristöohjelman luonnos esitellään ympäristö- ja rakennuslautakunnalle 12.6.2019. Vision 2030 mukaan Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan. Haastava tavoite, johon tulee ehdottomasti pyrkiä, ja jonka saavuttaminen pitää varmistaa riittävällä resursoinnilla ja aidosti konkreettisilla toimenpiteillä.

Asukkaat saivat osallistua ympäristöohjelman laatimiseen sekä järjestetyssä avoimessa työpajassa, että vastaamalla kyselyyn.

Kysymykseen "Oletko huolissasi Naantalin luonnonympäristö tilasta ja sen tulevaisuudesta" vastasi yli 430 kuntatalaista - ennätysmäärä, sillä kyselyihin ei useinkaan satoja vastauksia saada. Vastaajista 71,7 % oli huolissaan. Näistä "jonkin verran" yli kolmannes vastaajista, paljon joka viides, ja erittäin paljon huolissaan oli 14,1 % Tämä kertoo ohjelman, mutta varsinkin toimenpiteiden tärkeydestä.

Huolesta ja pyrkimyksestä parempaan kertoo myös Naantalin kaupunkistrategia 2022: Naantalin kaupunkistrategia 2022:ssa ”Kasvavan ja vetovoimaisen Naantalin” kärkihankkeen alle on nostettu yhdeksi kärkitoimenpiteeksi ”rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpideohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma”.

Nykytilan kuvaus kertoo: "Saaristomeri voi nykyisin huonosti. Rehevöityminen on johtanut näkösyvyyden huomattavaan heikkenemiseen, millä taas on suoria vaikutuksia muun muassa vesikasvillisuuteen ja kalastoon. Sinileväkukinnot ovat nykyisin jokavuotisia ja paikoittain voimakkaitakin. Naantalin merialueet ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttävässä tai huonossa tilassa. Naantalin sataman edustan merialue on tributyylitinan osalta Suomen saastunein."

150806_rantamakasiinin_laiturilta.jpgPainotukseen nähden vesistöjen tila korostuu ympäristöohjelman luonnoksessa varsin vaatimattomasti. "Kaupunki voi osaltaan vaikuttaa paikallisesti mm. siihen, että maankäyttö ei lisää vesistöjen ravinnekuormitusta entisestään, että asumisen ympäristövaikutukset minimoidaan esimerkiksi jätevesien asianmukaisella käsittelyllä, ja että asukkaat ja turistit toimivat alueella luontoa kunnioittaen eivätkä roskaa vesistöjä." Tämä on hyvä alku. Luonnosversiossa teollisuus on vielä jäänyt pois - teollisuuden hulevedet lisäävät meren myrkyllisten aineiden kuormitusta, joista tributyylitinan lisäksi kadmiumin ja arseenin pitoisuudet ovat merkittäviä. Toimenpiteenä esitetty merialueen tilan vuosittainen tarkkailu ja niistä saatavat seurantatulokset ovat olleet saatavilla jo vuosia. Tarkkailu ilman toimenpiteitä on kovin vaillinainen toimenpide.  Viime aikoina paljon merta kuormittava teollisuus on jopa oikeusteitse vaatinut mittausvälien harventamista ja mittauspisteiden vähentämistä. 

Ilmasto painottuu ohjelmassa merkittävästi. Mitä pieni Naantali voi tehdä? Hankkia kaupungille sähköautoja, huolehtia sähköautojen latauspisteistä, järjestää yhden kasvisruokapäivän viikossa. Luottamushenkilöseminaarissa ehdotin biopolttoaineita kaupungin autojen käyttövoimaksi - vanhemmatkin autot voidaan konvertoida edullisin kustannuksin ja ympäristöä säästäen, sillä sähkö ei tule "töpselistä". Sähköautojen akkujen valmistaminen ja elinkaarikustannukset ympäristölle ovat melkoiset.

Ohjelma sisältää myös hyviä uutisia. Monipolttolaitos käyttää vähemmän kivihiiltä. Hiilidioksidipäästöt siis vähenevät. Huonot uutiset: laitos alkaa käyttää polttoaineena mm. asfalteenia, jonka päästöjen vaikutuksista ei tiedetä. Toinen hyvä uutinen: Tuhkamäen uudelleen avatusta polttojätteen kaatopaikasta ei valu Luolalanjärveen sulfiittia, molybdeenia, arseenia eikä muutakaan haitallista. Huonot uutiset: ne valuvat mereen. Osaoptimointi ei tuo aidosti tavoitteen mukaista tulosta.

Valtuusto päättää syksyllä ympäristöohjelman lopullisesta muodosta ja painotuksista. Yli 430 vastaajaa, 71,7 % huoli ympäristön tilasta ja pyrkimys tilanteeseen, jossa Naantali on tunnettu ympäristövastuullisuudestaan, ansaitsee päättäjien ajankäytön ja keskittymisen niin ympäristöohjelman, kuin tulevan budjettikäsittelynkin yhteydessä. Hengitämme kaikki samaa ilmaa, lapsemme uivat samoissa vesissä, olipa poliittinen kanta mikä hyvänsä.

Ympäristöohjelman luonnoksen voi lukea tästä linkistä: https://www.dropbox.com/sh/44iyfpupkv1i68q/AADaGstST_uzavcMvTkBvZeZa?dl=0

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristö, Itämeri, toimenpiteet, aikataulut, mittarit, resurssit, realismi, johdonmukaisuus, vaikuttavuus

Saaristokaupungin ympäristöohjelma - visiosta toimiksi

Torstai 28.2.2019 - Kristiina Sunell

 

Naantalin uusi, vuoteen 2030 ulottuva kaupunkistrategia on laadittu ohjaamaan päätöksentekoa, johtamista ja käytännön toimintaa. Kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian yhdeksi kärkitoimenpiteeksi on nostettu ympäristö. Rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen tulevat osaksi nyt laadittavaa ympäristöohjelmaa, samoin Itämerihaasteen toimenpideohjelma. Ympäristöohjelman luonnos tulee lausunnoille ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksellä touko- kesäkuussa 2019. Ehdotus on tarkoitus tuoda kaupunginvaltuustolle marraskuussa 2019.

Ohjelma sisältää konkreettisten toimenpiteiden lisäksi toteutusaikataulun. Toimenpideohjelma laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuosille 2020-2023. Toteumaa tarkastellaan vuosittain.

Ympäristöohjelma tulee tarpeeseen. Turvallista ja terveellistä asuinympäristöä pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä vetovoimatekijänä. Naantalin Foorumin kyselyssä se sai 72 ääntä, seuraavaksi eniten kohtuuhintainen asuminen, 28 ääntä. Kolmannelle sijalle pääsi kauppojen ja putiikkien sijainti omalla paikkakunnalla.

190228_vetovoimatekijat.png

 

Tavoitteena on hyödyntää ympäristöohjelmaa myös Naantalin imagon osittaisessa uudelleenluomisessa. Vision "Naantali on ympäristöystävällinen kaupunki" toteutumiseen on matkaa, eikä lähtökohta ole vähäisin haaste. Naantalinsalmi on Suomen saastunein merialue. Raskaan teollisuuden keskittymät lisäävät edelleen sekä ilman, että merialueen kuormitusta.

Matkailuelinkeinosta toimeentulonsa saavien, kalastushoitokuntien, kesämökkiläisten ja asukkaiden näkemykset Naantalin vetovoimatekijöistä eivät aina ole samat kuin kustannusrakenteestaan huolta kantavien suuryritysten. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava ohjaa kaavoitusta ja maankäyttöä tavalla, joka saattaa tulla pieneen lähimetsäänsä kiintyneelle ikävänä yllätyksenä.

Vision toteuttamiseen tarvitaan enemmän kuin vain ympäristölainsäädännön vähimmäisvaatimusten kirjaamista ja toiveita lupaehtojen noudattamisesta. Tahtoa, motivaatiota ja sitoutumista edellytetään niin asukkaiden valitsemilta luottamushenkilöiltä, viranhaltijoilta kuin yrityksiltäkin.

Vihreys ei ole puoluekanta, vaan asennekysymys.

2015-08-06_22.03.22.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Itämeri, strategia, toimenpiteet, aikataulu, saaristokaupunki, luonto, konkretia, suunnitelma, Naantali

Mitä aiheuttaja maksaa?

Sunnuntai 16.12.2018 - Kristiina Sunell

 

Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa vapaasti kaikkien saatavilla olevan resurssin ("yhteismaan") yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Kuluttaessaan vapaata resurssia kuluttaja saa sen hyödyn itselleen. Tämän resurssin kulumisen haitat jakautuvat kuitenkin kaikkien resurssin käyttäjien kesken. Teorian mukaan yksittäiset toimijat tavoittelevat omaa etuaan vastoin yhteistä hyvää, ja siten kuluttavat resurssin loppuun tai pilaavat sen kulutuksellaan.

"Yhteismaan" voi käsittää olevan mitä vain yhteistä hyvää - hengitysilmaa, merivettä tai melutonta asuinympäristöä. "Kuluttaja" tarkoittaa muutakin kuin yksityishenkilöitä tai - talouksia.

Lupa sisältää sekä oikeuden, että vastuun

Sanotaan ympäristöluvan olevan lupa pilata ympäristöä. Olen väittämästä osittain samaa mieltä: lupadokumenttien ensimmäiset sivut kuvaavat hakijan pyrkimykset ja perustelut hyödyntää ympäristöä saadakseen liikevoittoja. Jos kiireeltään ehti lukea monikymmensivuisia dokumentteja korkeintaan vain puoliväliin, saattaa toinen puoli totuudesta jäädä huomaamatta: lupaan liittyy myös ehtoja ja rajoituksia. 

"Fiksu hakija ymmärtäisi itse pyytää ympäristövaikutusten arviointia" 

jarvi_ranta_ilta_lapsi.jpgNäin tuumi lausuntoja antava viranhaltija. Fiksun mainetta on vaikea muuttaa rahaksi. YVA-menettely saattaisi maksaa ja voisi myös asettaa rajoituksia ympäristönpilaamisluvalle. Hyödyt olisivat kuitenkin merkittävät: näin vähennetään hallinnon ja muutoksenhakuportaiden työtä ja ympäristön kuormitusta, kuten Etelä-Suomen Aluehallintoviraston tiedote kertoo. Valistustyö saattaisikin vähentää valitustyön määrää. 

Myrkyllisiä aineita sisältävät hulevedet lasketaan suoraan mereen - miksipä ei, sillä niiden suodattaminen ja puhdistaminen aiheuttaisi kustannuksia. Murskauspölyn leviämistä vähentävä suojarakennus on päästöjen aiheuttajalle vaihtoehtoinen, vaikka lähistön muille yrityksille ja asukkaille suojaus olisi välttämätön. 

Aiheuttaja maksaa- käännetäänkö se ruotsiksi "kostar" vai "betalar"?

Näin teoriassa - entä käytännössä?

Käytännössä ympäristölupa kuitenkin vaikuttaa olevan nimenomaan lupa pilata ympäristöä, sen enemmittä korulauseitta. Useat kymmenet aiheelliset huomautukset ja toteamukset luparikkomuksista ovat vain...no, voihan niitä kokouskahvia hörppiessään ehkä kuunnella. Näin, mikäli on uskomista ympäristö- ja rakennuslautakunnan 12.12.2018 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan: "Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin. Ehdotus raukesi kannattamattomana." 

Ei johda. Näinkö se meni? 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmasto, Itämeri, ympäristö, päästöt, eettisyys, asumisterveys

Laivanromutus: kolme sanakuvaa

Maanantai 8.10.2018 klo 17:13

181008_telakan_ymparistoluvasta_ote.tiff


181008_ote_ymparistoluvasta.tiff


Yllä otteita Turun Korjaustelakan 30.8.2018 myönnetystä ympäristöluvasta. Lupa liitteineen löytyy kokonaisuudessaan julkisesta AVI:n lupa-palvelusta www.avi.fi/lupa-tietopalvelu hakusanalla "Turun Korjaustelakka". Lupahakemuksen on kirjoittanut Turun Korjaustelakka.

Alla ote aluspurkuliiketoimintaa harjoittavan Meriaura Oy:n Jussi Mälkiän kirjoituksesta Rannikkoseudussa 5.10.2018. Runsaan kuukauden aikana on unohtunut mitä Turun Korjaustelakan nimissä haettuun ja saatuun lupaan on kirjoitettu, samoin se mitä Meriauran edustaja on 20.10.2017 lausunut. 

181005_jussi_malkia_rannikkoseutu.jpg

"Jatkossa toiveissa on saada romutettavaksi 150–200-metrisiä rahtialuksia, liiketoiminnan kehityspäällikkö Jukkapekka Sutela Meriaurasta sanoo." Etelä-Saimaa 20.10.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: totuuden jälkeinen aika, tosiasiat, ympäristölupa, piittaamattomuus, ympäristömyrkyt, Itämeri

Tuulisina öinä

Lauantai 29.9.2018 - Kristiina Sunell

180928_syyslyhty.jpgTuulen ääni peittää alleen kaiken muun. Oikeastaan mitään muuta ei olekaan. Aurinkokaupungin syksy on ruuhkaisen, kuuman kesän täydellinen vastakohta. Autio hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.

Mieli tekee lähteä meren rantaan kuuntelemaan aaltojen ääntä ja mastojen vanttien pauketta. Eipä se niin kaukana olisi, vanhankaupungin rannassa tai Lammasluodolla. Tuuli ulvoo ja sade ropisee peltikattoon. Ehkä tyydyn siihen, kaakeliuunin lempeään lämpöön ja lempivillasukkiini. 

Ruohonleikkuri siirretään vajan perälle ja lumilapio lähemmäksi ovea. Vene on vielä vesillä, toiveikkaasti odottaen vähän tyynempää päivää, ehkä aurinkoista hetkeä. Ehkä sellaista ei enää tule, tai ei aivan vielä. 

Tekemättömien töiden lista ei kasva tänään, joskaan se ei juuri lyhenekään. Mielessä soi klassikko Tuulisina Öinä. Syksy ei ole kärsimättömän lempivuodenaika.

Kevättä kohti!

 

1 kommentti . Avainsanat: syksy, valo, pimeys, värit, hiljaisuus, tuuli, meri, tyyneys

Strategia, lausunnot, arvot ja Itämeri

Keskiviikko 19.9.2018 - Kristiina Sunell

Uusi Naantalin strategia 2022- kirjanen jaettiin 19.9.2018 kokoontuneelle ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Strategian yhtenä arvona on ympäristö, keskeisenä kärkihankkeena sen tilan parantaminen, eli rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen sekä Itämerihaasteen toimenpide-ohjelman ja Naantalin ilmastotavoitteet sisältävä ympäristöohjelma.

Tällä kertaa esityslistalla on päätös valittaa tai olla valittamatta Humaliston ja Luonnonmaan asutuksen viereen sijoittuvan laivanromuttamon luvasta. Esittelijä ehdottaa luvan hyväksymistä sellaisenaan, sillä sen ehdoissa olisi otettu huomioon ympäristö- ja rakennuslautakunnan 15.5.2018 antamassa lausunnossa olevat seikat. 

  • Lautakunta edellytti työmaan olevan huputettu, jolloin myrkyllisiä aineita sisältävä hiekkapuhalluspöly ei leviäisi ympäristön ilmaan eikä mereen
  • Toimintaa ei pitäisi olla iltaisin, öisin, pyhien aattoina eikä pyhäpäivinä
  • Kaikki hulevedet tulee puhdistaa ennen niiden päästämistä mereen

On ikävää havaita että lupaprosessin kuluessa lautakunnan lausuntoa ei todellisuudessa ole huomioitu. Surullista on myös lukea esityslistan pohjaesitys, jossa muuta väitetään. Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämän luvan voi lukea tästä linkistä.

----

Päivitys ympäristö- ja rakennuslautakunnan 19.9.2018 kokouksen jälkeen:

Lautakunta katsoi että sen lausuntoon kirjattuja seikkoja ei pääosin oltu huomioitu. Näin:

  • Työmaa-aluetta ei nikkelirakeilla tehtävän hiekkapuhalluksen aikana huputeta eikä siis myöskään varusteta poistoilmasuodattimin, kuten lautakunta oli edellyttänyt. "Kovan tuulen" vallitessa hiekkapuhallusta ei tehtäisi; "kovaa tuulta" ei määritelty millään tuulen voimakkuuden tai sen suunnan määrittelyllä.
  • Toimintaa on ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä; "erityisen häiritsevää melua" aiheuttavaa työtä ei tehdä öisin; "erityisen häiritsevää" ei määritelty desibelirajoin tai muutoinkaan.
  • Saastuneita vesiä ei tarvitse suodattaa muutoin kuin öljyn osalta, joka lasketaan hiekkasuodattimen läpi; muut haitallisia yhdisteitä sisältävät vedet johdetaan asfaltille, jossa niitä "tarkkaillaan". Mitä tarkkailu tarkoittaa ja mitä sen perusteella tulee tehdä, jää epäselväksi. Hulevedet päätyvät mereen.
  • Melua sentään määrättiin mitattavaksi lähitalojen pihoilta - kolmen vuoden välein

itamerentila.jpgVaihtoehtoina olivat vain esityksen merkitseminen tiedoksi sellaisenaan tai luvasta valittaminen. Välimuotoja ei ole. Edes tankkerien - enimmillään 250 metriä pitkien - ja suurten risteilijäalusten purkamistapauksissa ei tulla huomioimaan sijoituspaikkakunnan, Naantalin, kantaa enää 1.10.2018 jälkeen, jolloin valitusaika umpeutuu.

Puheenvuoroja seurasi äänestys. Muutoksenhakua myönnettyyn ympäristölupaan kannattivat Kimmo Mäntysalo (kok), Ann-Mari Kymäläinen (sdp) ja Kristiina Sunell (kok).

Hävisimme siis 5-3.

Niin strategia kuin lausunnotkin ovat kuollutta kirjainta. Sitä ovat myös ympäristöluvan väljät ja tulkinnanvaraiset ehdot. Siinä olisi jo perusteita valitukselle.

Kuolleeksi julistaminen käy valitettavasti mielessä myös ns. Vihreän puolueen arvomaailman käytännön toteuttamisessa. 

Asiaan liittyviä kirjoituksia:

Etelä-Saimaa 20.10.2017 Blue White Eaglen purkajat löysivät yllättäen asbestilevyjä. Naantalissa purkaminen toteutettiin kuitenkin kiireessä aluetta suojaamatta 

Rannikkoseudussa 20.9.2018 julkaistu mielipidekirjoitus

Mikko Rönnholm (sd) 22.9.2018  "Romua PCB:n varjossa"

Saija Porramo (vihr)  25.9.2018 "Valittaako vaiko ei"

Vilhelm Junnila (ps) 28.9.2018 "Myrkynvihreää päätöksentekoa"

Kristiina Sunell 28.9.2018 "Välittääkö vaiko ei"

Urpo Lehtimäki 2.10.2018 "Unohtuuko päätöksentekijöitä asukkaiden etu"

Saija Porramo 5.10.2018 "Voiko välittämistä olla muukin kuin valittaminen"

Jussi Mälkiä 5.10.2018 "Laivankierrätystoiminnasta Naantalissa"

Vilhelm Junnila 9.10.2018 "Asukkaiden huoleen lähivesien tilasta tulisi suhtautua vakavasti"

Kristiina Sunell 9.10.2018 "Laivojen purkutoiminnasta"

SDP Naantali 17.10.2018: "Takapihana telakka"

 

Kirjoittaja on kokoomuslainen, joka on vähän vihreä, vaan ei myrkynvihreä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itämeri, strategia, meri, hiekkapuhallus, tina, arseeni, nikkeli, lyijy, kadmium, kupari, asbesti, meliorismi, tankkeri, risteilijä, laivanromutus, kierrätys, kustannustehokkuus, omatunto

Hyvää huonompi

Torstai 6.9.2018 klo 21:15 - Kristiina Sunell

 

Rantakaislikkoon ilmestynyt mopon moottori ja Särkänsalmen sillan viereiselle polulle hylätty mikroaaltouuni saavat miettimään ympäristön tilaa. Ihminen on laiska, kitsaskin. Kaatopaikalle vienti sujuisi lähes samalla vaivalla kuin tien vierustalle kippaaminenkin. Vähimmällä vaivalla pääsee tilaamalla jätteiden noutopalvelun. Vastuullisuudestaan pitää kuitenkin maksaa. Päätöksen voi jokainen tehdä henkilökohtaisen omantuntonsa mukaan.

Entä luottamushenkilön ympäristöomatunto päätettäessä yhteisistä asioista?

Naantalin ja Raision rajalla olevasta liikenneympyrästä avautuu näkymä Vanhan Vantotien rakennusjätevuorelle, joka sai alkunsa muutamia vuosia sitten myönnetystä luvasta säilyttää tontilla väliaikaisesti (noin vuoden ajan) pientä määrää (noin yhden perävaunullisen verran) mursketta. Aidat pullistelevat, mutta rakennusten purkujäte ei aivan vielä ole vyörynyt pellolle. Ongelmajätteiden kierrätyskaatopaikan toivoisi poistuvan maisemasta, mieluiten asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Toivomista enempää ei yksittäinen epävirallisen kaatopaikan naapuri tai lähiseudun asukas voine tehdä. Näköjään mitään ei voi tehdä myöskään Raision tai Naantalin viranhaltija, luottamushenkilö eikä valvova viranomainen.

Epämiellyttävä aihe on myös juhannuksen jälkeisellä viikolla toteutettu Bunkkerin purku. Se meni kuten meni, kuulemma pieleen. Purkamisen lupaehtojen mukainen aloitusilmoitus toimitettiin vasta kun työmaa oli valmis ja melkoinen määrä betonipölyä oli jo helteisellä, kuivalla viikolla levinnyt kaupungin ydinkeskustaan. Rakenteissa olleen asbestin määrä lienee jossain purkajan arvioiman 350 kilon ja pois toimitetuksi kerrotun noin 1800 kilon asbestipitoisen jätemäärän välissä. Ilman laatu mietityttää, vaan pölyn laskeuduttua ei enää yskitä. Sateet huuhtovat loput jätepölyt mereen, keskustelu jatkuu ja jotain ehkä opittiin.

180906_strategiaa2.tiffVesialue Naantalin sataman ja Turun Korjaustelakan salmen välissä on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja kemialliselta laadultaan hyvää huonommaksi. "Hyvää huonommaksi" on sitaatti ympäristöluvasta, joka mahdollistaa tankkerien ja risteilijöidenkin purkamisen ympäri vuorokauden hyvin lähellä asutusta. Purkutyömaan huputtaminen olisi kuulemma hankalaa, joten sitä ei tarvitse tehdä. Harmillisesti muitakaan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan tämän vuoden keväällä lupahakemusta koskevassa lausunnossaan mainitsemia edellytyksiä ei katsottu tarpeellisiksi ottaa huomioon. Keskellä asutusta matkailukaupungissa sijaitseva laivaromujen purkamo vaatisi hyvinkin tarkkaa ympäristön huomioimista. Ehkäpä matala ja haavoittuva Itämeri ei ole Euroopan paras sijoituspaikka runsaasti ilmaa ja merta kuormittavalle toiminnalle. Tätäkään ei haluaisi ajatella, sen koommin kuin mahdollisia seuraavia Turusta tulevia ruoppajätteiden läjityksiä Rajakarille. Tai sitä, miten suurten alusten aiheuttamat pyörteet levittävät saastuneen ruopan ja muutkin haitalliset aineet pitkin Airistoa.

Yllämainittujen aiheiden sijasta tulisi ajatella Hinku- hankketta ja sen perusteluja Tavoitteena on pienempi määrä hiilidioksidipäästöjä Naantalissa. Hinku-verkoston toimenpiteissä mainitut asiat ovat kaikki hyviä ja kannattamisen arvoisia - niin aurinkopaneelien asentaminen kaupungin rakennuksiin kuin pyöräteiden kehittäminen ja monet muut ideat ympäristön kannalta mielekkäiksi investoinneiksi. Naantali on teollisuuskaupunki, jonka monipolttolaitos tuottaa energiaa koko seudulle. Olisiko päästöjen allokointi vain Naantalin osalle reilua? Pitääkö lupien noudattamista valvoa paremmin ja niiden rikkomista sanktioda? Onko terveellisen kasvisruokavalion lisääminen kouluissa kiireellisempää kuin terveellisen hengitysilman takaaminen päiväkodin lapsille? Ympäristö- ja rakennuslautakunta jätti 29.8 kokouksessaan Hinku-hankkeen pöydälle, sillä kokonaisuuteen perehtyminen vaatii aikaa. Sitä on nyt 19.9 asti. Tarvetta on laajemminkin ympäristön tilaa parantaville hankkeille sekä jo toteutettujen ohjelmien jatkamiselle. Tarvitaan tietoa ilmaa ja merta kuormittavien haitallisten päästöjen lähteistä ja käsitystä prioriteeteista, mitkä toimenpiteet kiireellisimpiä sekä mihin lisäresursseja tarvitaan. Näin, jotta strategian mukaisilla tavoitteilla on mahdollisuus toteutua huonoa paremmin.

luontojameri.jpg

 

3 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, ympäristöluvat, meri, saasteet, asbesti, lyijy, PAH-yhdisteet, suhteellisuus, kiireellisyys, strategia, kuntapäättäminen

Pari viikkoa merilehmäpaimenessa

Torstai 19.7.2018 - Kristiina Sunell

180719_kaurakari_odottaa2.jpg"Working hard for something we don't care about is called stress; working hard for something we love is called passion" Simon Sinek

Runsaan kuukauden päästä tämä näkymä tulee olemaan erilainen. Kaurakarin lehmä saa takaisin korvansa, ilmeensä, utareensa ja häntänsä. Halkeamat korjataan, pintasementtikerros uusitaan. Karille talven aikana spontaanisti ilmestynyt telkänpönttö-viittamerkki- yhdistelmä saa poistua. Korjausten jälkeen teos huputetaan, jotta se kuivuisi riittävän hitaasti kestääkseen ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Kääritty teos avataan 23.8.2018 Naantalin täyttäessä 575 vuotta. Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen projektista lisää tästä linkistä, päiväkohtainen loki puolestaan tätä linkkiä klikkaamalla.

Päivitys 23.8.2018: Entisöity elämänilon merimerkki on valmis

2018-08-23_19.09.28.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Kaurakari, elämänilo, meri, taide, restaurointi, ympäristötaide

Seuraava Itämerihaaste

Torstai 1.3.2018 - Kristiina Sunell

2014_pilssihiiren_kaffepaussi2.jpg

Itämerihaasteeseen liittyvä toimenpideohjelma 2016-2018 oli yksi Naantalin eilisen ympäristö- ja rakennuslautakunnan mielenkiintoisimpia aiheita.

Taustamateriaaliin tutustuminen saattaa uuden Ympäristö- ja rakennuslautakunnan jäsenen kartalle, tai ainakin aiotun reittisuunnitelman lähteille. Toivon mukaan tärkeä aihe kiinnostaa kaikkia asukkaita - Maskua myöden - samoin kuin kesävieraita ja merellä viihtyviä matkailijoita. Spontaanit maa-alueilla olevat ongelmajätekaatopaikat ovat sekä hyvässä, että pahassa staattinen ongelma. Siksi niitä ilmenee usein rajojen lähistöllä, "ei-kenenkään-maalla".  Ilma ja merivesi eivät kuitenkaan kunta- ja valtakuntarajoja kunnioita. 

Mistä tullaan, minne halutaan päätyä? Pöytäkirjojen ja julkisten aineistojen kahteen vuoteen rajattu nähtävilläolo lähestyy uhkaavasti. Tallensin aineistot tänne: https://liiketoiminta.fi/index.php/s/vC9UkeFNLDvWaIw

Moni asia etenee, paljon on vielä tehtävää. Ensimmäinen kysymysmerkki on ruoppausmassan läjittäminen mereen. Se ei ole saavutus, vaan pettymys.

Tästä on hyvä aloittaa seuraavan toimenpidekauden konkreettisten toimien suunnittelu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoppaus, meri, Itämeri, sinilevä, ympäristö, luonto, puhtaus, terveys, turvallisuus

Kaurakarille

Torstai 22.2.2018 - Kristiina Sunell

slice_kaurakari.jpg

 

"Jarkko Peltosen taide on yhtä aikaa voimaa ja herkkyyttä, valoa ja vahvaa viivaa.  Kontrastit muodostavat moniulotteisen maailman, jonka tulkinnan taiteilija antaa vapaasti katsojalle. Maalauksissa tanssivat, soittavat, autolla ajavat tai hiljaa unelmoivat hahmot antavat katsojalle mahdollisuuden samaistua tarinaan, jossa elämä itse on pääosassa" (Esipuheesta kirjassa Jarkko Peltonen, Värisirkus, 2007)

Rakkaudesta Naantaliin, mereen ja taiteeseen

Naantalin aukolla, Kailon Muumimaailman ja Väskin seikkailusaaren välissä Kaurakarilla laiduntaa Jarkko Peltosen tekemä betonilehmä. Teos sai alkunsa autotallin pohjaa varten vahingossa tuodusta liiallisesta määrästä betonia. Mietittyään mitä ylimääräisellä betonilla tehdä, Jarkko muotoili siitä lopulta lempeän lehmän. Kerrotaan Jarkon innostuksen kuvanveistoon saaneen alkunsa tästä projektista.

Naantalin maisemissa ei ole paikallisen taiteilijan teoksella juhlistettua liikenneympyrää kuin tämä yksi, keskipisteenä Maskuun, Luonnonmaan saaressa sijaitsevaan presidentin kesäasuntoon, Kailon saaren uimarantaan ja edelleen Naantalin vanhankaupungin rantaan ja vierasvenesatamaan johtavalla reitillä. Vuosien varrella lehmä on osunut merimatkani varrelle lukemattomia kertoja, milloin toivottaen pitkän purjehdusmatkan jälkeen tervetulleeksi takaisin kotisatamaan, milloin taas jäänyt taakse lähtiessämme meripelastuspäivystykselle. 

IMG_5958.jpgKaurakarin betonilehmä on viettänyt Jarkko ja Soile Peltosen tilaan kuuluvalla luodolla pian kolmekymmentä vuotta. Myrskyjen ja talvien rapauttamana teos on entisöinnin tarpeessa. Naantalin kaupungin täyttäessä 575 vuotta Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys aikoo kunnostaa monia veneilijöitä, matkailijoita ja talvisella jäällä kulkevia ilahduttavan lehmän alkuperäiseen asuunsa. Samalla kunnioitetaan kymmenen vuotta sitten menehtyneen Jarkko Peltosen muistoa myös Naantalin Taidehuoneella järjestettävällä kuvataidenäyttelyllä.

On melkoinen kunnia olla toteuttamassa projektia yhdessä taiteen ammattilaisten - professori Juhani Salovaaran, kuvanveistäjä Raimo Äijälän, kuvataiteilija Anne-Mari Kerkolan - kuin myös muiden motivoituneiden ja lahjakkaiden Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen hallituksen jäsenten ja asiantuntijoiden kanssa. Tässä yhdessä tekemisessä elämänilo on pääosassa.

 

2 kommenttia . Avainsanat: elämänilo, kuvanveisto, tilataide, Naantalin aukko, meriliikenneympyrä, taide, meri, Naantali