Vihreää vettä

Perjantai 29.7.2022 klo 20:57 - Kristiina Sunell

Turun Sanomien juttu "kaupunki kylpee sinileväpuurossa" on maksumuurin takana, mutta jo linkistä aukeava kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Menisitkö uimaan? Ei mennyt vuoden 2022 unikeko Jenni Haukiokaan. Perinteen katkeaminen on varmasti pienin murheista.

Blogikirjoituksessa Saaristomeri - on syytä olla huolissaan referoidaan Naantalin Ympäristöohjelman tausta-aineistoja, asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia. Tavoitetta "Naantalin alueen vesistöjen tila on hyvä vuoteen 2027 mennessä" piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä 90,3 % vastaajista. Tila kehittyy, mutta vain huonompaan suuntaan.

Miten tähän on tultu ja ennen kaikkea, miten tästä tilanteesta päästään pois? Kaupunki on nyt varannut 100.000 euroa merialueen tilaa parantaviin toimiin. Niitä voi ehdottaa vielä tänä viikonloppuna, heinäkuun loppuun mennessä.

Joitakin jo esitettyjä toimia soisi kierrätettävän, esimerkiksi Heikki Lindgrenin 9.12.2020 tekemää kuntalaisaloitetta Vanhankaupungin rannan hulevesien suodattamiseksi. "Pumppaamon kautta johdetaan 55 ha alueelta hulevedet mereen. Pumpatut vesimassat ovat nykyään mitoitussateen aikana keskimäärin 0,7 m3/s." 

Onko se paljon? On. Alueen laajuus on noin 78 jalkapallokentän verran ja yhdessä minuutissa hulevettä roskineen, saasteineen hulahtaa mereen 42.000 litraa.

Mitä tehdään? "Helsingin kaupunki on aloittanut pilotoinnin hulevesiritiläkaivojen suodatusjärjestelmän testauksessa. Siinä asennetaan yksittäisiin kaivoihin suodatinpussi kaivon suuaukolle mikä ottaa talteen mm. mikromuovihiukkasia. Odotamme Helsingin kokeilusta saatavia puhdistustuloksia ja käyttökokemuksia. Jos tulokset ovat lupaavia, suodattimia voidaan asentaa myös Naantalin hulevesikaivoihin."

Tuloksia odotellessa todetaan että hulevedet tulee viivyttää niiden syntysijoilla eli tonteilla. Näin ei kuitenkaan käy, sillä keskikaupungin uudet tontit rakennetaan ahnaasti täyteen ja pienet pihat asfaltoidaan tai kivetään. Siniviherkerrointa sovelletaan jo Turussa. Esitin muutama vuosi sitten sen käyttämistä myös Naantalissa, jolloin sitä luvattiin pilotoida uudella asuntomessualueella. Turkulaiset ilmeisesti havahtuivat asian tärkeyteen osittain siksi, että jätevesiverkostoon johdettavia viemärivesiä joudutaan ylijuoksuttamaan rankkasateiden aikana. Puhdistamo pumppaa Turun Sataman edustalle kaiken "ylimääräisen", sisältäen myös vessoista tulevat vedet ja tuotokset.

Meriveden laadun mittaustulosten näkyminen Naantalin kaupungin verkkosivustolla kuului myös Ympäristöohjelmaan kirjattuihin tavoitteisiin. Verkkaisesti etenee, mutta suhteellisen pienellä vaivalla hyvinkin kattavat tiedot saa luettua Turun seudun puhdistamon sivustolta, katso kohta Merialuetarkkailututkimukset.

Maatalouden syyllistäminen meren tilan heikkenemisestä ei faktojen valossa ole perusteltua. Toki Naantali kantaa huolta Askaistenlahdesta, jonka tila SYKE:n vesikartan mukaan on "tyydyttävä". Rannikkoseutu- lehti julkaisi 29.7.2022 ilouutisen: Hahdenniemessä ei ole sinilevää! Eipä sitä ole Naantalin satama-alueellakaan. Runsas määrä teollisuuden päästöjen sisältämiä myrkkyjä, kuten lyijyä ja kadmiumia, ovat liikaa sinilevällekin. Näillä alueilla meriveden laatu on kirjattu heikoksi eikä se enää täytä veden määritelmää, vaan on "voimakkaasti käsiteltyä". Hyvät ja huonot uutiset samassa paketissa.

Kirjoittaja harmistuu kuullessaan valituksia septitankkien tyhjentämisen maksullisuudesta vierasvenesatamissa  ja uhkailusta tyhjentää septin sisältö mereen, ihan ilmaiseksi. Jos ei halua osallistua jäteveden käsittelymaksuun, on parasta myydä vene pois ja nautiskella terassilla yksi iso olut. Se nimittäin maksaa suunnilleen saman verran kuin pari veneen septin tyhjennyskertaa. Meriluonto ja uimarit kiittävät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saaristomeri, Itämeri, ympäristöohjelma, sinilevä, kuormitus, teollisuus, maatalous, päästöt, veneily

Tolkun ihmisen Itämeri

Keskiviikko 29.1.2020 - Kristiina Sunell

200128_syke_fb_hesari_itameri.jpgSuomen Ympäristökeskus SYKE yllätti 28.1.2020 Facebookissa jakamansa uutisen saatesanoilla: "Kasvava lihan kulutus näkyy Itämerta rehevöittävän typen määrän nousuna HSY:n jätevedenpuhdistamoilla. Typen puhdistaminen jätevesistä kuluttaa myös paljon energiaa ja kemikaaleja. Eläinperäisiä tuotteita vähentämällä jokainen voi vaikuttaa Itämeren tilaan." Helsingin Sanomien artikkelissa otsikolla "Proteiiniruuan suosiminen näkyy jätevesissä, ja seuraukset ovat Itämerelle synkät" todetaan puolestaan "Jätevesiin päätyvä liikaproteiini tulee nykyisin lähinnä lihasta tai eläinproteiineista ylipäätään...."

Kuulostaa kieltämättä synkältä. Artikkeli sisältää toki myös hyviä uutisia: Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin päätyvistä jätevesistä pystyttäisiin siis tarkoin mittaamaan typen lähteet, jopa sillä tarkkuudella että proteiineista voidaan erottaa josko ne ovat peräisin lihasta ja maidosta vaiko kalasta, soijasta, viljavalmisteista, palkokasveista tai lisäravinteista. Kirjaimellisesti uskomatonta, mutta mitäpä maallikko näistä tietäisi. Tieteellinen tutkimushan edistyy koko ajan. Niin edistyvät myös tilastot, joiden mukaan suomalaisten lihan kulutus on kääntynyt laskuun.

Turun Puhdistamolla typen poisto tapahtuu mikrobien ja ilmastuksen avulla. Typestä pystytään biologisiin menetelmien poistamaan yli 80 %. ​​Helsingissä sijaitsevassa Viikinmäen kalliopuhdistamossa käsitellään Helsingin lisäksi myös Vantaan keski- ja itäosien, Keravan, Tuusulan, Järvenpään ja Sipoon, eli yhteensä noin 800 000 asukkaan sekä alueen teollisuuden jätevedet. Tämä puhdistamo poistaa, samaten biologisin menetelmin, typestä noin 90 % Energiaa kyllä kuluu, mutta Viikissä sähkön omavaraisuus on liki 100 %

Väittämä "Pääkaupunkiseudun puhdistamoihin jätevesien mukana tuleva typpikuorma on kasvanut tasaisesti vuosikymmenten ajan. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 kasvu on ollut jopa 50 prosenttia." saattaa hyvinkin olla totta. Itse asiassa pääkaupunkiseudun kunnat liittyivät keskitettyyn puhdistamoratkaisuun vasta vuonna 2010, joten toimittaja lienee tehnyt ansioituneen tilastoinnin kahdenkymmenen vuoden ajalta ainakin typpikuorman, ehkä myös jätevesien määrän kasvua analysoidakseen. Hän on saattanut huomioida myös ympäristölupakohtaiset teollisuuden jätevesien johtamiset viemäriverkostoon. Näillä määrillä lienee yhteyttä keskenään. Merkittävä osa jäteveden typestä on onnistuttu prosessein poistamaan vasta muutamien viime vuosien aikana.

Parempi puhdistamolla kuin suoraan Itämereen kipattuna: viime talven noin 1000 rekkakuormallista saastunutta lunta per päivä tuskin Helsingin edustan meren tilaa paransivat. Turussa näin ei sentään tehdä. Kaupungin tehtävä on osoittaa maalta läjitysalueita niin lumi- kuin ruoppausmassoille. 

200129_nainen_meren_rannalla.jpgYlijuoksutukset ovat melkoinen haaste Itämerelle. Jätevesiä purkautuu ajoittain puhdistamattomina mereen vaikka niiden määränpääksi olisi tarkoitettu puhdistamo. Näin tapahtuu esimerkiksi rankkasateiden aikana. Viemäriverkon kapasiteetti ei riitä kuljettamaan kaikkia jäte- ja hulevesiä puhdistamolle. Kaupunkirakenne tiivistyy, asfaltoidun ja kivetyn pinnan osuus lisääntyy, kun taas puistojen ja sora- tai nurmipintaisten alueiden osuus vähenee. Vesi ei imeydy maahan. Puusto haihduttaisi vettä ja samalla puhdistaisi ilmaa. Turussa ongelmaa on ratkottu mm. siniviherkertoimella. Tontin pinta-alasta tulisi noin kolmasosa varata viheralueeksi, kasvillisuutta varten. Siniviherkerroin on tulossa osaksi tontinluovutusehtoja ja rakennuslupia. Se sisältyy myös Helsingin ja Turun kaupunkien yhteiseen Itämeri-toimenpideohjelmaan 2019-2023

Uutta teknologiaa tarvitaan edelleen. Voimavarat ja budjetit kannattaa käyttää todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Siinä ollaan jo vähintään erittäin hyvässä alussa. Eri proteiinilähteiden analysointi viemärivedestä vaikuttaa kuitenkin vähintään turhalta, enintään huuhaalta ja pahimmillaan tiedonväritykseltä. Alarmistien (suom. pelottelija) ja denialistien (ongelmien kiistäjien) välistä juopaa ei ole mitään syytä enää lisätä. Tolkun ihminen voi edelleen syödä pihvinsä ja juoda proteiinipirtelönsä.

Kaikkea kohtuudella. Terveen järjen käyttöä mieluusti enemmän kuin klikkiotsikoita.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätevesi, kuormitus, Itämeri