Saaristokaupungin ympäristöohjelma - visiosta toimiksi

Torstai 28.2.2019 - Kristiina Sunell

 

Naantalin uusi, vuoteen 2030 ulottuva kaupunkistrategia on laadittu ohjaamaan päätöksentekoa, johtamista ja käytännön toimintaa. Kaupunginvaltuuston hyväksymän strategian yhdeksi kärkitoimenpiteeksi on nostettu ympäristö. Rantojen virkistysarvojen ja lähivesien laadun parantaminen tulevat osaksi nyt laadittavaa ympäristöohjelmaa, samoin Itämerihaasteen toimenpideohjelma. Ympäristöohjelman luonnos tulee lausunnoille ympäristö- ja rakennuslautakunnan päätöksellä touko- kesäkuussa 2019. Ehdotus on tarkoitus tuoda kaupunginvaltuustolle marraskuussa 2019.

Ohjelma sisältää konkreettisten toimenpiteiden lisäksi toteutusaikataulun. Toimenpideohjelma laaditaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuosille 2020-2023. Toteumaa tarkastellaan vuosittain.

Ympäristöohjelma tulee tarpeeseen. Turvallista ja terveellistä asuinympäristöä pidetään ylivoimaisesti tärkeimpänä vetovoimatekijänä. Naantalin Foorumin kyselyssä se sai 72 ääntä, seuraavaksi eniten kohtuuhintainen asuminen, 28 ääntä. Kolmannelle sijalle pääsi kauppojen ja putiikkien sijainti omalla paikkakunnalla.

 

Tavoitteena on hyödyntää ympäristöohjelmaa myös Naantalin imagon osittaisessa uudelleenluomisessa. Vision "Naantali on ympäristöystävällinen kaupunki" toteutumiseen on matkaa, eikä lähtökohta ole vähäisin haaste. Naantalinsalmi on Suomen saastunein merialue. Raskaan teollisuuden keskittymät lisäävät edelleen sekä ilman, että merialueen kuormitusta.

Matkailuelinkeinosta toimeentulonsa saavien, kalastushoitokuntien, kesämökkiläisten ja asukkaiden näkemykset Naantalin vetovoimatekijöistä eivät aina ole samat kuin kustannusrakenteestaan huolta kantavien suuryritysten. Manner-Naantalin oikeusvaikutteinen osayleiskaava ohjaa kaavoitusta ja maankäyttöä tavalla, joka saattaa tulla pieneen lähimetsäänsä kiintyneelle ikävänä yllätyksenä.

Vision toteuttamiseen tarvitaan enemmän kuin vain ympäristölainsäädännön vähimmäisvaatimusten kirjaamista ja toiveita lupaehtojen noudattamisesta. Tahtoa, motivaatiota ja sitoutumista edellytetään niin asukkaiden valitsemilta luottamushenkilöiltä, viranhaltijoilta kuin yrityksiltäkin.

Vihreys ei ole puoluekanta, vaan asennekysymys.

Verot, varat ja vastine

Maanantai 6.10.2014

Ensi vuoden veroprosentti päätetään marraskuussa

Valtuuston on päätettävä kunnan tuloveroprosentista talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Kuntalain mukaan talousarvio ja -suunnitelma on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Vuoden 2015 tuloveroprosentin suuruus pitää ilmoittaa verohallitukselle viimeistään marraskuun puolivälissä.

Veikkaan, että näkyvin osa keskustelusta tulee noudattamaan perinteistä, hyvin yksinkertaista kaavaa: pidetäänkö veroprosentti nykyisellään vai korotetaanko sitä? Poliittiset näkemykset jakautuvat pitkälti tulonsiirtoajattelun perusteella sen mukaan, onko kyse saamapuolen vai maksajapuolen mielipiteestä.

Sinulle, minulle, jollekulle muulle

Kiinteistöverot ovat kunnalle vähintään yhtä tärkeä tulonlähde kuin palkkatulojen verot. Yritykset maksavat kuntaan kiinteistöveroa, joka on teollisten yritysten kohdalla merkittävän suuri.

Yrityksen palkkaamien henkilöiden verot menevät henkilöiden kotikunnan kassaan. Siksi riittävällä asuntojen tarjonnalla, työpaikkaomavaraisuudella ja työssäkäyntialueella on kunnan kannalta merkitystä.

Kaupunkikonserniin kuuluvien yhtiöiden tulos hyödyttää kuntalaisia, sillä osingot maksetaan kaupungille. Niiden, kuten muidenkin yritysten liikevoitostaan maksama yhteisövero menee kuitenkin valtiolle. Pääomatulojen verosta hyötyy näin koko Suomi. Kuntatason tulonsiirroista päättää siis valtio. Vähän enemmän valtionosuuksia niille kunnille, joilla menee heikommin - solidaarisesti ja tasapuolisesti.

Veroprosentilla ei yksistään ole merkitystä

Pidemmän tähtäimen talousarvio sisältää suunnitelman kerättyjen varojen käyttämisestä. Verojen korottamisen vaihtoehtona voidaan myydä omaisuutta. Mikäli omaisuus tuo jatkuvia tuloja, on myyntipäätös samalla päätös luopua tulevista tuotoista. Tuottamattoman omaisuuden, kuten käyttämättömien kiinteistöjen myynti, saattaa säästää merkittäviä summia - Turussa yksistään Kakolan rakennusten ylläpito nielee yli 100.000 euroa vuodessa.

Lisävelan ottaminen on vielä yksi keino padota veronkorotuspainetta. Pato rakoilee hieman, sillä korkojen maksuun tarvitaan varoja. Ne ovat pois palvelujen tuottamisesta, sillä velaksi eläminen pitää maksaa ennemmin tai myöhemmin. Jos lainarahat käytetään investointeihin, jotka tuottavat myöhemmin, on velanotto perusteltua. Koulutukseen, nuorisotyöhön, työllistämiseen, yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon nyt käytettävät varat vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa.

Viimeinen, vaikein keino korkean veroasteen välttämiseksi on menojen sopeuttaminen tuloihin. Kuntien lakisääteisten tehtävien karsimisella oli tarkoitus saada aikaan miljardin säästöt, mutta tämä työ etenee verkkaisesti.

Talouden käyttösuunnitelma eli päätös siitä, mihin tarkoitukseen saadut varat käytetään, on tärkeämpi kuin budjetin numerot.

Kyllä tai ei, mutta miksi?

Perjantai 31.1.2014 - Kristiina Sunell

Rannikkoseudun Sanomissa 31.1.2014 julkaistu kirjoitus


Nimimerkki "Asukasnäkökulma" kirjoitti 28.1.2014 ilmestyneessä Rannikkoseudussa kuntaliitoksista, joita ei voisi väistää. Tietämättä, minkä kunnan tai kaupungin asukkaana kirjoittaja kantansa esittää, kommentoin asiaa vain naantalilaisen näkökulmasta. 

Kotikaupunkimme on hiljattain julkistetussa tutkimuksessa todettu palveluiltaan Suomen kolmanneksi parhaaksi. Erinomainen sijoitus, eikä syyttä. Kaupungintalo ei ole vain hallinnon työhuoneita ja pitkiä käytäviä, vaan viranhaltijat ovat myös tavoitettavissa. Aulan palvelupisteestä saa mm. KELA:n palveluja, eläkeläisten, veteraanien ja koululaisten ruokalippuja sekä palveluliikenteen ladattavia kortteja -näiden lisäksi monia muitakin, kuntalaisille tärkeitä palveluja ilman asiointimatkaa Turkuun. Tämän kokoisessa kaupungissa asukkaan ääni kuuluu, ja sitä kuunnellaan niin viranhaltijoitten, kuin luottamushenkilöidenkin puolelta.

Valtion pyrkimys kuntaliitoksia ajettaessa ovat säästöt. Kestävyysvajetta, eli ikääntyvää väestöä ja Suomen elinkeinorakenteen muutosta, ei voida korjata hölmöläisten peitonleikkuu-menetelmällä eli kuntajakoa uudistamalla. Valtion ja kuntien yhteenlaskettu velanotto on edelleen yhtä suuri. Koko Suomen ongelmat eivät sillä muuksi muutu. 

Viitisen vuotta sitten toteuttujen kuntaliitosten ei ole osoitettu säästöjä tuoneen. Vaihtoehtoja on todellakin syytä etsiä. Kunnan itsenäisyys ei ole itseisarvo, mutta liitos tai pakkoliitos ei myöskään saa olla "ainoa vaihtoehto". Tampereen seudulle kaavaillusta seutukuntamallista saattaisi sellainen löytyä - ehkä. Erittäin suurissa
yksiköissä hallinto nimittäin vääjäämättä kerrostuu ja siten paisuu.

Olennainen lähtökohta eri toimintamalleja ja rakenteita kaavailtaessa on suunnitelma siitä, miten tarvittavat säästöt mahdollisten liitosten malleissa toteutetaan; miten asukkaille tarjottavat palvelut järjestetään, millainen ja minkä  kokoinen hallinto tarvitaan, mitkä toiminnot yhdistyessään aidosti toisivat kustannushyötyä, ja millä
aikajänteellä nämä hyödyt toteutuisivat? Entä mikä on tavoiteltu palvelustrategia, veroprosentti, kohtuullinen velkamäärä tai nvestointien taso?  Näiden suunnitelmien ja visioiden puuttuessa on ymmärrettävää, että liitokset eivät saa asukkaitten varauksetonta kannatusta.

Kristiina Sunell, Naantali