Jouluiloa

Torstai 24.12.2020

Valoisaa joulumieltä!

Sunnuntai 22.12.2019 - Kristiina Sunell

Lempeänhaikea syksy

Tiistai 3.9.2019 klo 7.38 - Kristiina Sunell

Viimeisen vesperin jälkeen myöhäisen auringonlaskun ja aikaisen aamunkoiton hetket vaihtuvat lyhtyjen valoon puutarhassa. Vihreä maisema pukee pian ylleen ruskan oranssit, keltaiset ja punaiset sävyt. Lämpö ja valo hiipuvat kuin askelten äänet Naantalin kaduilla. 

Syksy tuntuu hyvästeiltä. On aika hakea esille lämpimät villasukat ja siirtää sandaalit odottamaan seuraavia retkiä saariston kallioille. Vähän vastahakoisena päätän että vene saa kylläkin taas olla vesillä kunnes lunta tulee (liikaa). Lumikola ei vielä pitkään aikaan saa ruohonleikkurin paikkaa vajan edustalla. Jos ripustankin pihapuihin valoja, jouluvaloja ne eivät vielä lokakuussa tietenkään ole - kausivaloja korkeintaan. 

Syksy tuntuu valmistautumiselta tulevaan. Lukusuositukset ovatkin jo valmiina: "Meripelastusaluksen operatiivisen toiminnan säädökset ja ohjeet", "Teknisen toimialan säädökset ja ohjeet", ja niin edelleen. Ne ovat mukavaa luettavaa, toisin kuin harjoitustöihin myös kuuluvat Onnettomuuskeskuksen raportit. Tuntuu kuitenkin turvallisemmalta saada ennakoida tulevaa vaikka tieto ehkä tuskaa lisäisikin. Näin todennäköisesti ajattelevat myös kuntien luottamushenkilöt aloittaessaan ensi vuoden budjettien, ja sitä kautta myös toimintasuunnitelmien käsittelyn. Pidän kyllä yllätyksistä, mukavista enemmän kuin toisenlaisista.

Aikoinaan - silloin kun Viking Line vielä liikennöi Naantalista - ostimme parhaan kaverini kanssa laivalta After Eight- suklaata. Luokkakaverit huomauttivat että näitä ei sitten sovi nauttia ennen kello kahdeksaa. Eipä niin, eikä se haitannut. Meille kello oli koko ajan "kahdeksan jälkeen", parikin kertaa vuorokaudessa. Kesä on jokseenkin samanlainen juttu: jokainen päivä kulkee kevättä kohti, välillä vain on vähän pimeämpää.

Tuulisina öinä

Lauantai 29.9.2018 - Kristiina Sunell

Tuulen ääni peittää alleen kaiken muun. Oikeastaan mitään muuta ei olekaan. Aurinkokaupungin syksy on ruuhkaisen, kuuman kesän täydellinen vastakohta. Autio hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.

Mieli tekee lähteä meren rantaan kuuntelemaan aaltojen ääntä ja mastojen vanttien pauketta. Eipä se niin kaukana olisi, vanhankaupungin rannassa tai Lammasluodolla. Tuuli ulvoo ja sade ropisee peltikattoon. Ehkä tyydyn siihen, kaakeliuunin lempeään lämpöön ja lempivillasukkiini. 

Ruohonleikkuri siirretään vajan perälle ja lumilapio lähemmäksi ovea. Vene on vielä vesillä, toiveikkaasti odottaen vähän tyynempää päivää, ehkä aurinkoista hetkeä. Ehkä sellaista ei enää tule, tai ei aivan vielä. 

Tekemättömien töiden lista ei kasva tänään, joskaan se ei juuri lyhenekään. Mielessä soi klassikko Tuulisina Öinä. Syksy ei ole kärsimättömän lempivuodenaika.

Kevättä kohti!