Hyvä paha pääomaSunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista. Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa. Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron. Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko
Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja. Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino. |
Avainsanat: sijoittaminen, kasvu, työllisyys, yrittäjyys, verotus |