Tutkimus, tilasto ja tosiasiat

Perjantai 12.2.2021 klo 7.32 - Kristiina Sunell

"Kun TV:tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin" riimitteli 60-luvun klassikko "Hän"

Ajat muuttuvat. Markkinointiviestintä on nykyään suhteellisen luotettavaa. Siitä pitää huolen monitahoinen valvonta. 

Huoli totuuden jälkeisestä ajasta ja vaihtoehtoisista tosiasioista on kuitenkin valtava. Lievää vahvempi varautuneisuus on usein aiheellista, perusteltuakin. 

Koronaviruksen levitessä Suomeen alkuvuonna 2020 perättiin tutkimustietoa suojainten käyttämisen mahdollisesta hyödystä. Sitä sai mitä tilasi. Surullisenkuuluisa maskiselvitys ei suojaimia suositellut. Selvityksen mukaan ne voisivat olla jopa haitallisia. Totta tuokin: voihan joku sitoa kengännauhansakin niin, että kompuroi ja loukkaa itsensä. Selvitystä selviteltiin muutama kuukausi myöhemmin, pääministerin kertoessa taustoista ja loppupäätelmän syistä. Mittatilaustutkimuksen päätelmä oli se mikä oli, koska suojaimia ei tuolloin ollut riittävästi edes terveydenhuollon tarpeisiin. Lisäksi - suojaimista kyseen ollen - ei oltu saatu sitä, mitä hätäännyksen vallassa luultiin tilatun. 

Palkansaajien Keskusliitto ja VATT tutkivat, josko kotitalousvähennys lisäisi työllisyyttä tai vähentäisi harmaata taloutta. Tutkimuksen tekijät unohtivat kysyä aiheesta yrittäjiltä ja kotitalousvähennyksen käyttäjiltä, mutta eipä siinä mitään. Lopputulos oli osittain kuitenkin aivan oikea: ne, joilla on paljon varoja, ostavat palveluja joka tapauksessa. Se, että keskituloisille ja yksin asuville vanhuksille vähennys tulee tarpeeseen, jäi sivuseikaksi. Tähän "tutkimukseen" ei ole juuri palattu, eikä toivottavasti palata edes hallituksen kevään kehysriihessä. 

Esimerkkejä on turha ja ikävä luetella enempää. Löytyvätkö tosiasiat nykyään varmimmin mainoksista, tai onko syytä määritellä sanan "mainos" ja "tutkimus" merkitykset uudelleen?

Liike Nyt Naantali

Perjantai 11.12.2020 klo 0.12 - Kristiina Sunell

"Pyrin vaikuttamaan Naantalin päätöksentekoon siten, että koko saaristokaupunki on turvallinen, terveellinen ja viihtyisä asuinpaikka kaiken ikäisille, jokaiselle. Tähän tavoitteeseen ei päästä yhden ihmisen tai pienen samanmielisten joukon voimin. Siihen tarvitaan aitoa asukkaiden kuulemista, kuullun huomioimista ja avointa, toisiaan kunnioittavaa yhteistyötä."

Nettisivustolta löytyvä arvolupaukseni on jo vuosia vanha, mutta edelleen voimassa. Toteuttaminen on kuitenkin toistaiseksi osoittautunut vaikeaksi. Aito asukkaiden kuuleminen pelkistyy sinänsä hyödyllisiin yleisötilaisuuksiin, mutta esitetyillä mielipiteillä on harvoin vaikutusta tehtäviin päätöksiin. Kuultu huomioidaankin valitettavasti pakon edessä, muutoksenhakuprosessissa, jolloin voidaan enää vain yrittää ottaa kantaa jo nuijittuun päätökseen. Poliittiset liittoutumat päättävät merkittävistä asioista aivan liian usein vain yhden äänen enemmistöllä. "Väärän" tahon esittämää aloitetta eivät toiset voi kannattaa. Asiat periaatteellistuvat ja henkilöityvät kerta toisensa jälkeen. Yhteistyötä, saati keskinäistä kunnioitusta on erittäin vaikea rakentaa tällaiselle pohjalle.

Tarvitaan jotain aivan muuta, jotta voidaan toimia kuntalaisten kokonaisedun mukaisesti.

Jospa sitten:

"Asioista tulee kysyä heiltä, joita ne koskettavat. Kaikesta ei voi päättää pienessä päättäjien sisäpiirissä. Mitä useampi meistä on mukana miettimässä, keskustelemassa ja päättämässä, sen parempi. Me haluamme luoda alustan sille, mitä päätöksenteko voisi parhaimmillaan olla. Haluamme kuulla erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, keskustella ja vähentää eripuraa. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, mutta hyvä vastakkainasettelu on asiaan keskittyvää dialogia, jossa paras argumentti voittaa. Vastakkainasettelu tai argumentointi ei saa olla henkilöön tai toisen ideologiseen taustaan menevää pilkkaa tai väheksyntää. Myös kompromissit kuuluvat päätöksentekoon."

Ja:

"Avoimen ja toisiamme kunnioittavan keskustelun kautta voimme oppia uutta ja nähdä asiat monesta eri näkökulmasta."

Nämä kaksi lainausta ovat peräisin puolueen yleisohjelmasta, jonka on laatinut Liike Nyt. Syyskuun alussa pohdin, josko puoluepolitiikalla ja yhteisten asioitten hoitamisella voisi olla yhteyttä. Kyllä, näköjään. Ja hienointa on se, että omista periaatteistani ei tarvitse loikata minnekään. 

Kuntavaalit - ollako vai eikö olla?

Lauantai 5.9.2020 - Kristiina Sunell

"Kiinnostaako oman asuinalueesi asiohin vaikuttaminen? Lähde ehdokkaaksi Suomen tärkeimpiin vaaleihin. Valtuustoissa tavalliset kuntalaiset päättävät, miten omaa kuntaa kehitetään ja mihin suuntaan kuntaa viedään tulevaisuudessa. Suuressa ja pienessä: kunnan viihtyisyys, infra-asiat, kehityskysymykset ja puistonpenkit ovat vain esimerkkejä asioista, mistä kunnallispoliitikot päättävät. Kutsumme nyt avoimin mielin ihmisiä mukaan toimimaan omalla osaamisellaan, sydämellä ja järjellä kuntalaisten puolesta. Hyvä ehdokas on sellainen, jolla on halu vaikuttaa. Maailmaa voi muuttaa - tarvitaan vain rohkeita ihmisiä."

Eikö ollutkin hyvä värväyspuhe? Sanakaan edellisestä kappaleesta ei ole omaa tekstiäni, vaan poimittuja sitaatteja eri poliittisten puolueiden sivustoilta. 

Kuntavaalit ovat varmasti tärkeimmät jokapäiväiseen arkeen vaikuttavat vaalit. Valtakunnanpolitiikkalla on lopulta hyvin vähän vaikutusta tehtäviin päätöksiin. Elämä on paikallista, livet är lokalt. Paikallistasolla saattavat painotukset olla jopa hyvinkin yllättäviä. Keski- ja suurituloisten oikeutta ilmaiseen esikouluun saattaa vastustaa aivan jokin muu puolue kuin olettaisi. Virkistysalueista, ympäristön tilasta ja sen pilaamisen estämisestä huolehtivat jotkin aivan toiset puolueet kuin luulisi. Asia kerrallaan - lähestyminen vaikuttaa pienellä paikkakunnalla olevan kovin vaikeaa, etenkin kuin piirit ovat pienet ja asiakysymykset usein henkilöityvät vuosiksi tai jopa kymmeniksi vuosiksi. Pahimmillaan asenne voi olla "Näiden toisten kanssa en neuvottele ja tämä aloite on muutoinkin väärän tahon esittämä"

Vaaleihin ehdokkaaksi lähtevällä on omat arvonsa ja niiden tärkeysjärjestyksensä. Yksittäisen ehdokkaan äänimäärällä on merkitystä valtuutettuja valittaessa, mutta tekeekö valtuusto muuta kuin kumileimaa eri valtuustoryhmien tai niiden koalitioiden ennalta sopimat, mahdollisesti sanellutkin päätökset? Lautakuntien päätöksillä on kuitenkin merkitystä. Ehdokkaan vaaleissa saama äänimäärä vaikuttaa lautakuntien jäsenten valintaan joissakin puolueissa enemmän, joissakin vähemmän. 

Äänestäjä valitsee ehdokkaan, joka parhaiten vastaa hänen näkemystään kunnan kehittämisestä ja toimii rohkeasti päämääriensä puolesta. Ehdokkuutta harkitseva saattaa kutenkin miettiä josko rohkeudelle on kysyntää tai käyttöä, vai olisiko siitä suoranaisesti jopa suurta haittaa. 

Ensi vuoden huhtikuun kuntavaaleja odotellessa on aikaa selata tehtyjä päätöksiä ja käytyjä äänestyksiä kuluvan vaalikauden ajalta. Joulun aikaan, viimeistään alkuvuonna ehdokkaat alkavat tuottaa sisältöä verkkosivustoilleen ja kenties kolmisen vuotta hiljaiseloa viettäneille facebook-sivuilleen. Edelliset todennäköisesti kertovat enemmän ja konkreettisemmin kuin jälkimmäiset.

Kirjoittaja miettii josko puoluepolitiikalla ja kuntatason yhteisten asioitten hoitamisella on konkreettista yhteyttä

 

Ympäristölupien valvonnasta ja lautakunnasta

Torstai 5.9.2019 klo 21.35 - Kristiina Sunell

Turun Sanomat uutisoi 27.8.2019 "Oikeuskansleri selvittää Naantalin lupavalvontaa". Myös Rannikkoseutu julkaisi pääosin samansisältöisen uutisen. Oikeuskansleriin yhteyttä ottanut Kaanaa-Viluluoto-Luolalan asukas- ja yritysyhdistys ry kirjoittaa nyt taustoista tämän päivän Turun Sanomissa.

Ympäristölupaehtoja saa rikkoa jatkuvasti? - otsikoidussa kirjoituksessa viitataan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan pöytäkirjaan 12.12.2018. Valvonta-asioita on käsitelty ja niistä päätetty pöytäkirjan kohdissa 95 ja 96. Pöytäkirjat ovat julkisia asiakirjoja.

Sain useamman puhelun ja viestin koskien tämänpäiväistä Turun Sanomien kirjoitusta. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi:

• Pöytäkirjan osalta ei voi kommentoida muutoin kuin vahvistamalla kokouskäytäntö. Yksittäinen lautakunnan jäsen voi tehdä muutos- tai lisäysehdotuksen ns. pohjaesitykseen, eli esityslistalla olevaan ehdotukseen päätöksestä. Mikäli tehtyä esitystä kannatetaan, siitä äänestetään. Äänestys on tarpeeton mikäli kaikki muut lautakunnan jäsenet suoraan kannattavat muutosesitystä. Jos muutos- tai lisäysehdotusta ei kannateta, pöytäkirjaan merkitään "esitys raukesi kannattamattomana".  Päätökset kirjataan pöytäkirjoihin, jotka pöytäkirjantarkastajat (2 kpl) sekä lautakunnan puheenjohtaja allekirjoituksillaan vahvistavat. Heidän tehtävänsä on varmistaa kirjausten vastaavan kokouksen kulkua. Näin toimitaan kaikissa lautakunnissa.

• Jäsenyyteni ympäristö- ja rakennuslautakunnassa päättyi 31.5.2019. Sain kuulla kesken valtuustokauden tehdystä luottamuspaikkamuutoksesta vasta valtuuston 29.04.2019 kokouksen jälkeen, kun asia oli jo lopullisesti päätetty. Itse en ollut eroa pyytänyt, joten päätös oli yllättävä. Lautakuntapaikka oli vuonna 2017 päätetty koko valtuustokauden ajalle. Arvelua siitä, että k.o lautakunta olisi "rankka paikka" en kiistä: maakaareen, ympäristölainsäädäntöön, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, muiden kuntien vastaaviin päätöksiin ja ennakkotapauksiin ym perehtyminen oli toki aikaa vievää, mutta mieluista. Painostusta tai vaikuttamispyrkimyksiä ei ilmennyt eikä toimintaani lautakunnassa kritisoitu kertaakaan. Ympäristöohjelman laatimiseen osallistumisen koin myös motivoivana ja tärkeänä. Tosiasia kuitenkin on, että kuntavaalien tulos vaikuttaa vain valtuustopaikkoihin. Tällä perusteella olen edelleen Kokoomuksen varavaltuutettu. Muut luottamuspaikat - kaupunginhallitus, sen konsernijaosto, kaikki lautakunnat, ym - päätetään melko vapaasti puolueiden sisällä. Kuntavaaleissa saatu äänimäärä ei vaikuta valintaan. Puolueen paikallisjohto valitsee sopivat henkilöt sopiviin paikkoihin ja tekee muutoksia sopivana pitämällään tavalla. Lienee makuasia mitä pitää sopivana ja mitä sopimattomana lautakunnan jäsenten valintamenettelynä.

Ympäristövirastolla on Naantalissa vain kaksi viranhaltijaa. Valvottavaa kuitenkin riittää, sillä Muumilaakso-mielikuvasta huolimatta Naantali on myös merkittävä teollisuuskaupunki.  Nykyään ympäristölupien myöntäminen on suureksi osaksi AVI:n (Aluehallintovirasto) ja ELY:n (Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus) päätäntävallassa. Paikallisesti voidaan antaa enimmäkseen vain lausuntoja. Näin ehkä halutaan välttää pienten paikkakuntien sidonnaisuuksia ja intressiristiriitoja. Osittain siinä lienee onnistuttu, mutta lopulta - mikäli valvonta epäonnistuu - haittojen kärsijinä ovat asukkaat. Eli äänestäjät.  Näin ympäristö- ja rakennuslautakunnan vastuu korostuu entisestään. Perehtyminen lainsäädäntöön ym on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pitää kuntalaisten puolia. Luottamushenkilöt ovat, nimensä mukaisesti, asukkaiden edustajia riippumatta puoluekannasta tai mahdollisista kriteereistä joiden perusteella heidät on vastuutehtäväänsä valittu. Näin toivon myös ympäristö- ja rakennuslautakunnan uuden kokoonpanon toimivan.

Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan kokoonpano sekä viranhaltijoiden yhteystiedot löytyvät tästä linkistä

Ilmasto ahdistaa

Torstai 22.8.2019 - Kristiina Sunell

Miten monta kertaa päivässä kuulet tai luet sanan ilmastonmuutos? Yksittäisenä ympäristön tilaan liittyvänä asiana se on saanut merkittävästi painoarvoa. Hiilidioksidi ja hiilijalanjälki tulevat seuraavina, ympäristö vasta kaukana niiden perässä.

Nuorisoa ahdistaa ja aivan syystä. Kesän lastennäytelmässä noin 10-vuotias huudahti heti lavalle astuttuaan "Te aikuiset olette pilanneet meidän maapallon ilman!!" Onneksi hänellä oli varmuudella huomiota saaneen avausrepliikkinsä jälkeen myös kertoa ratkaisuehdotus: jospa kukaan ei enää heittäisi roskia kadulle tai luontoon. Olen täysin samaa mieltä. Aplodien paikka. Jäi mietityttämään: lapsi käsitti ilmastonmuutoksen pääotsikkona ympäristösuojelulle yleensä ja roskaamisen vähentämiselle erityisesti. Ehkä mukana oli luovaa tulkintaakin, kuten taiteessa aina.

Taitelijan ilmaisuvapauksia ilmenee muuallakin. Markkinoinnin ja mielipidevaikuttamisen, myös vaalilupausten keskeisenä elementtinä on harvoin johdonmukaisuus. Toisinaan myös faktojen käsittelyssä sovelletaan valikointia ja luovuutta. Hämmästyttää, kummastuttaa, muitakin kuin pientä kulkijaa. 

Ympäristöohjelmissa tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joka on hyvä asia. Vielä parempi olisi jos pyrittäisiin myös hengityskelpoiseen, myrkyttömään ilmaan.

Lähialueelta poimittua:

• Marraskuussa 2017 telakkayhtiö Meyer vaatii Bonnissa pidetyssä ilmastokokouksessa tiukempia säädöksiä meriliikenteen hiilidioksidipäästöille.  Maaliskuussa 2019 Meyer Turku Oy:n ympäristölupahakemus oli vireillä telakan toiminnan laajentuessa. Polttoleikkausjätteen läjitysalueen suotovesien tarkkailu ja velvoite osallistua Turun seudun ilmanlaadun tarkkailuun esitettiin lopetettavaksi. Merisedimenttiä ja hulevesiä esitetään tutkittavaksi jatkossa harvemmin. Hiilidioksidipäästöjä siis vähemmän merelle, mutta maalisumupäästöjä raisiolaisten ja naantalilaisten hengitysilmaan enemmän - tai mistäpä sen tietää, ilmanlaatua kun ei haluta tarkkailtavan.

• Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) päätti vuonna 2018, että Neste Oyj:n Naantalin jalostamon rikkidioksidipäästöt saavat olla 1400 tonnia ja typenoksidipäästöt 300 tonnia vuodessa. Huoltojen, häiriöiden ym yhteydessä sattuvia päästöjä ei näihin lasketa. Luonnonsuojeluliitto vei asian Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeuden mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ollut päätöksissään "hieman höveli" rajoja määritellessään. Neste Oyj:lla on nyt viitisen vuotta aikaa ottaa käyttöön ajanmukaiset suodatuslaitteet, johon investointiin se ei ollut  vielä varautunut.  Hengitysilman laatua voi Naantalin eri osissa luonnehtia vaihtelevaksi etenkin matalapaineen vallitessa ja sateella. Rikkidioksidista muodostuu rikkitrioksidia (SO3) joka reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Ei ihme että vanhemman väen hengitystä ahdistaa. Nettisivustonsa Vastuullisuus-osiossa Neste keskittyy...ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen. Rikitöntä polttoainetta, kyllä. Vähärikkisempää ilmaa tuotantopaikkakunnalle - ehkä tulevaisuudessa? 

Jos tämä blogi olisi iltapäivälehden artikkeli, viimeistään kolmannessa kommentissa minut leimattaisiin teollisuusvastaiseksi. Neljännessä kommentissa huomauttaisin kannattavani teollisuutta, joka investoi uuteen teknologiaan- ja näin hyödyntää paikallistenkin korkeakoulujen tutkimustoimintaa sekä työllistää cleantech- alan väkeä. Tuotteistetuista puhtaan teknologian ratkaisuista olisi vientituotteiksi vaikkapa Kiinaan ja Intiaan. 

Tuttavan lapsi innostui Greta Thunbergin Atlannin ylityksestä kilpapurjeveneellä. Hänkin haluaisi. Valitettavasti Busterillamme ei Atlanttia ylitetä, eikä Nauvoon asti reissaamisella olisi kovinkaan suurta mainosarvoa. "Mutta me voitaisiin siivota roskia rannoilta siinä matkalla?" Aikansa tuumittuaan tyttö ehdotti valtameren ylitystä rahtilaivalla. "Ne vie niitä rahteja joka tapauksessa niin mennään sitä samaa hiilijalanjälkeä pitkin sinne ja takaisin".

Hyvähän näitä ympäristö- ja ilmastoasioita on pohtia, jopa tehdä niille jotain. Mielipide tai mielikuva, ahdistava sen koommin kuin kaunistelevakaan, ei saa olla toimenpidettä tärkeämpi. 

Vaalit, taas

Tiistai 21.5.2019 klo 22.03 - Kristiina Sunell

Juuri kun on eduskuntavaaleista toivuttu, niiden tuloksia ja hallituskaavailuja jonkin verran huolestuneena seuratessa, on taas aika äänestää. Kaupungintalon ennakkoäänestyspaikalle mennessäni emmin vielä: pitäisikö äänestää kokenutta konkaria vaiko nuorta ja energistä? Henkilöä jonka tunnen muista yhteyksistä, vaiko vaalikoneen ehdottamaa? Henkilöä, jolla on selkärankaa kertoa rohkeasti oma mielipiteensä vaiko kulissien takana eri ryhmien välillä käytävien neuvottelujen taitavaa diplomaattia? 

Suomi on eurovaaleissa yhtä vaalipiiriä. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä. Tämän vuoksi voi käydä niin, että suosituimmat ehdokkaat - esimerkiksi vanhat konkarit - tulevat ison äänimääränsä ansiosta valituiksi. Uudet tulokkaat ovat näin vain kasvattamassa suositumpien valintamahdollisuuksia ja heille jää tuloksena ainoastaan vaalikampanjansa maksaminen. Tässä on jotain kuntavaaleista tuttua. Luottamuspaikat, eli kaikkien kuntalaisten edustaminen, jaetaan periaatteessa oikeudenmukaisesti ja henkilön saama äänimäärä huomioiden. Mutta vain periaatteessa, sillä reiluus riippuu siitä kuka ryhmän johtajaksi valitaan. Äänestäjän mielipide saattaa tässä huonoimmillaan jäädä toissijaiseksi.

Mitä kauemmas mennään, sitä etäisemmältä tuntuvat yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet. Merkitys on kuitenkin suuri: erot ovat toisinaan hiuksenhienoja, vain yhden äänen suuruisia. EU päättää lainsäädännöstä joka ohjaa vahvasti kansallisia päätöksiä. Jokainen äänestäjä päättää siitä, ketkä 13 valittua edustavat Suomen kantaa Europarlamentissa monissa tärkeissä kotimaiseen lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä.

Muista äänestää! 

On syytä olla huolissaan

Perjantai 5.4.2019 - Kristiina Sunell

"Suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista tänään perjantaina 5. huhtikuuta. Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä." Näin uutisoi tänään WWF.

WWF:n artikkelissaan lähteenä mainitsema, artikkeliin linkitetty Global Footprint Network kertoo kuitenkin Pohjoismaiden olevan hiilijalanjäljeltään positiivisia: Ruotsi + 48 % ja Norja + 23 %  Luvut ovat YK:n tilastoista. Suomi on näissä tilastoissa vielä naapureitaankin parempi: hiilijalanjälkitase on 111 % positiivinen. 

Tulkinnan ja YK:n tilastoihin pohjautuvien tietojen ristiriitaa WWF kysyttäessä selitti sillä, että Suomi tuo ulkomailta elintarvikkeita ja muita tuotteita. Se pitää paikkansa, ja sen Global Footprint Network onkin tiedoissaan huomioinut: "Ekologinen velka syntyy kun väestön ekologinen jalanjälki ylittää väestön asuinalueen biokapasiteetin. Kansallinen ekologinen alijäämä tarkoittaa sitä, että maa tuo biokapasiteettia, poistaa kansallisia ekologisia varoja tai päästää ilmaan hiilidoksidia. Ekologinen ylijäämä tai varanto on olemassa kun maan biokapasiteetti on sen hiilijalanjälkeä suurempi."

Tilastot laahaavat toki aina jäljessä. Näin Suomen tiedot perustuvat YK:n jo aikaisemmin kirjaamiin lukuihin. WWF ei maininnut artikkelissaan mistä lähteestä tämän kalenterivuoden luvut on saatu, mutta artikkelistaan ja tulkinnoistaan kommentteja saanut WWF kertoo vuosijaksotuksen olevan eri kuin lähdemateriaalissa käytetty. Interpolointi aikaisempien vuosien tiedoista ei kuitenkaan vaikuttaisi Suomen hiilijalanjälkeen niin rajusti että voitaisiin perustellusti väittää Suomen kuluttaneen osansa koko maapallon luonnonvaroista tämän vuoden osalta jo 5.4. Kaksinkertaisesti oman hiilijalanjälkensä kompensoiva Suomi ei ole vuodessa tai useammassakaan romahtanut maapallon keskitasoa huomattavasti heikommaksi. 

Suomalaisen elintarviketuotannon syyllistäminen on kohtuutonta ja myös aiheetonta. Glogal Footprint Network'in tietoja selaamalla pikemminkin vahvistuu käsitys siitä, että kaikkein tehokkain keino estää ilmastonmuutos on suosia kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita. Yksilön toimilla ja valinnoilla on merkitystä. Teollisuuden päästövähennyksillä ja puhtaan tuotantoteknologian tuotteistamisella on kiire.

Mielipideilmaston kannalta paras keino edistää ympäristön tilaa parantavia toimia on faktoihin perustuva uutisointi, jotta tunnustetut luonnon hyväksi toimivat organisaatiot säilyttävät uskottavuutensa. Tästä on syytä olla huolissaan.

Lisäys 8.4.2019: Ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen, filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan blogikirjoitus WWF:n julkaisuun liittyen

 

Totta, kai

Torstai 28.9.2017 - Kristiina Sunell

"Alueella X asuvat ovat tyhmempiä kuin alueella Y asustavat. Voipa vielä väittää alueella X kasvamisen leikkaavan lapsen menestystä yhtä paljon kuin jos äiti joisi pullon punaviiniä jokaisena raskauspäivänään." Aikamoista. Kumpi tässä nyt on vauhdissa, Halla-aho vai Huhtasaari? Korvaa X ja Y haluamillasi alueen nimillä, mutta varo puhumasta halventavasti. Onnistuuko? Kyllä, jos Tuomas Enbuskeen ja hänen maaliskuiseen kirjoitukseensa on uskomista. Nettivihapuhepoliisi ei sakota tyhmyydestä. 

Kansan hauskuuttajana voi toki toimia kyyninenkin henkilö. Pakkomyönteisyys ja supersuvaitsevaisuus saattavat olla ärsyttäviä piirteitä, joten miksipä ei. Maalaisten (myös ahvenanmaalaisten) itsetunto kestää muutamat enbusket. Kiukkuisen ukon asenne on jopa ymmärrettävä: jokainen kansalainen, joka maksaa valtiolle 4 500 euroa enemmän kuin tuottaa, saattaa aiheuttaa epätodellisen kovaa tuskaa landelaistaustaisten toimesta jo valmiiksi karrelle kynnettyyn mielen maisemaan.

Kalliiksi tulevien kansalaisten lisäksi suomalaiset (maalaiset, tietysti) hassaavat hevosten hyysäämiseen aivan tolkuttomasti verovaroja, jonka vuoksi koulutuksesta pitää leikata samat miljoonat. Että tämäkin vielä. Vai miten se menikään? Joskus twiitti menee niinsanotusti twittuiluksi. Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. Tosiasioitten selvittäminen on vaikeaa, niitä kun on niin valikoituja kuin vaihtoehtoisiakin. Milloin musta on valkoista tai punainen vihreää, milloin totta vain toinen puoli. Ainoa mielipidevaikuttamisesta vapaa aviisi lienee enää Puutarhalehti. 

Tämäkin kirjoitus on saanut vaikutteita täräyttelyjournalismista. Kiitos tyylilainasta ja anteeksi vastapallo, Tuomas Enbuske. Mauttomuus on vain makuasia. 

Kirjoittaja on kotoisin kehä III:n rajan takaa, ravihevosen osaomistaja ja hieman yksitotinen puoliruotsinkielinen.