Ympäristölupien valvonnasta ja lautakunnasta

Torstai 5.9.2019 klo 21.35 - Kristiina Sunell

Turun Sanomat uutisoi 27.8.2019 "Oikeuskansleri selvittää Naantalin lupavalvontaa". Myös Rannikkoseutu julkaisi pääosin samansisältöisen uutisen. Oikeuskansleriin yhteyttä ottanut Kaanaa-Viluluoto-Luolalan asukas- ja yritysyhdistys ry kirjoittaa nyt taustoista tämän päivän Turun Sanomissa.

Ympäristölupaehtoja saa rikkoa jatkuvasti? - otsikoidussa kirjoituksessa viitataan Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan pöytäkirjaan 12.12.2018. Valvonta-asioita on käsitelty ja niistä päätetty pöytäkirjan kohdissa 95 ja 96. Pöytäkirjat ovat julkisia asiakirjoja.

Sain useamman puhelun ja viestin koskien tämänpäiväistä Turun Sanomien kirjoitusta. Väärinkäsitysten oikaisemiseksi:

• Pöytäkirjan osalta ei voi kommentoida muutoin kuin vahvistamalla kokouskäytäntö. Yksittäinen lautakunnan jäsen voi tehdä muutos- tai lisäysehdotuksen ns. pohjaesitykseen, eli esityslistalla olevaan ehdotukseen päätöksestä. Mikäli tehtyä esitystä kannatetaan, siitä äänestetään. Äänestys on tarpeeton mikäli kaikki muut lautakunnan jäsenet suoraan kannattavat muutosesitystä. Jos muutos- tai lisäysehdotusta ei kannateta, pöytäkirjaan merkitään "esitys raukesi kannattamattomana".  Päätökset kirjataan pöytäkirjoihin, jotka pöytäkirjantarkastajat (2 kpl) sekä lautakunnan puheenjohtaja allekirjoituksillaan vahvistavat. Heidän tehtävänsä on varmistaa kirjausten vastaavan kokouksen kulkua. Näin toimitaan kaikissa lautakunnissa.

• Jäsenyyteni ympäristö- ja rakennuslautakunnassa päättyi 31.5.2019. Sain kuulla kesken valtuustokauden tehdystä luottamuspaikkamuutoksesta vasta valtuuston 29.04.2019 kokouksen jälkeen, kun asia oli jo lopullisesti päätetty. Itse en ollut eroa pyytänyt, joten päätös oli yllättävä. Lautakuntapaikka oli vuonna 2017 päätetty koko valtuustokauden ajalle. Arvelua siitä, että k.o lautakunta olisi "rankka paikka" en kiistä: maakaareen, ympäristölainsäädäntöön, ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, muiden kuntien vastaaviin päätöksiin ja ennakkotapauksiin ym perehtyminen oli toki aikaa vievää, mutta mieluista. Painostusta tai vaikuttamispyrkimyksiä ei ilmennyt eikä toimintaani lautakunnassa kritisoitu kertaakaan. Ympäristöohjelman laatimiseen osallistumisen koin myös motivoivana ja tärkeänä. Tosiasia kuitenkin on, että kuntavaalien tulos vaikuttaa vain valtuustopaikkoihin. Tällä perusteella olen edelleen Kokoomuksen varavaltuutettu. Muut luottamuspaikat - kaupunginhallitus, sen konsernijaosto, kaikki lautakunnat, ym - päätetään melko vapaasti puolueiden sisällä. Kuntavaaleissa saatu äänimäärä ei vaikuta valintaan. Puolueen paikallisjohto valitsee sopivat henkilöt sopiviin paikkoihin ja tekee muutoksia sopivana pitämällään tavalla. Lienee makuasia mitä pitää sopivana ja mitä sopimattomana lautakunnan jäsenten valintamenettelynä.

Ympäristövirastolla on Naantalissa vain kaksi viranhaltijaa. Valvottavaa kuitenkin riittää, sillä Muumilaakso-mielikuvasta huolimatta Naantali on myös merkittävä teollisuuskaupunki.  Nykyään ympäristölupien myöntäminen on suureksi osaksi AVI:n (Aluehallintovirasto) ja ELY:n (Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus) päätäntävallassa. Paikallisesti voidaan antaa enimmäkseen vain lausuntoja. Näin ehkä halutaan välttää pienten paikkakuntien sidonnaisuuksia ja intressiristiriitoja. Osittain siinä lienee onnistuttu, mutta lopulta - mikäli valvonta epäonnistuu - haittojen kärsijinä ovat asukkaat. Eli äänestäjät.  Näin ympäristö- ja rakennuslautakunnan vastuu korostuu entisestään. Perehtyminen lainsäädäntöön ym on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on pitää kuntalaisten puolia. Luottamushenkilöt ovat, nimensä mukaisesti, asukkaiden edustajia riippumatta puoluekannasta tai mahdollisista kriteereistä joiden perusteella heidät on vastuutehtäväänsä valittu. Näin toivon myös ympäristö- ja rakennuslautakunnan uuden kokoonpanon toimivan.

Naantalin ympäristö- ja rakennuslautakunnan kokoonpano sekä viranhaltijoiden yhteystiedot löytyvät tästä linkistä

Huutolaisuus on historiaa - vai onko?

Tiistai 29.1.2019 - Kristiina Sunell

Huutolaisuus oli 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle. Myös vanhuksia huutokaupattiin. Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa.

Lain valvonnan ollessa lähes olematonta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, vaikka huutolaisuus lopetettiin virallisesti vuonna 1923.

Vai lopetettiinko sittenkään?

Voisi luulla nimen Esperi juontuvan hienosti ranskan kielen sanasta espoir, suomeksi toivo. Yrityksen nimi tuleekin lyhenteestä SPR, sillä hoivayhtiön historiasta löytyy Suomen Punaisen Risti. 

Esperin tapaus on nostanut aiheellisen kohun. Vanhustenhoidon heikko tila on ollut tiedossa jo kauan. Tyypilliseen tapaan nyt etsitään enimmäkseen syyllisiä. Syiden analysointi jää vähemmälle. Parin kuukauden päästä pidettävät eduskuntavaalit tuovat omat juonteensa keskusteluun, "julkinen hyvä, yksityinen paha"- lisämausteella, sotea ja maakuntamallia unohtamatta. 

Tarkoitushakuisuus ja vaalien läheisyys paistaa joissakin julkaisuissa, joissa jo jutun alkupuolella esitetään "Jo kauan on kuitenkin tiedetty, että yksityisissä hoiva-alan suuryrityksissä hoivan taso on usein heikko". Aivan näin yksioikoinen ei asia kuitenkaan ole, sillä henkilöstömitoitukset ovat suunnilleen samanlaiset julkisella ja yksityisellä puolella. Yksityinen sektori toimii jopa jonkin verran julkista paremmin. 

Esille nostettu Esperin lainakikkailu toimii näin: yhtiö ottaa omistajiltaan kiskurikorkoista lainaa. Yhtiö saa vähentää korkomenot liiketoiminnan kuluina ja näin keinotekoisesti alentaa verotettavaa tuloa. Valitettavasti tämä toimintatapa on kansainvälisesti toimivissa suuryrityksissä yleinen. Sitä käytetään melko laajasti jopa kuntien omistamien yhtiöiden verosuunnittelussa. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, lisäksi hallituksen velvoite on valvoa aina ensisijaisesti yhtiön etua. Ylihintaisen lainan ottaminen omistajilta on siis jo sinänsä yhtiön edun, mutta myös osakeyhtiölain vastaista. 

Mikäli vanhustenhoidon koko kenttä ja kaikki toimijat perataan lähi huolellisesti, kuten tarpeellista onkin, saattaa paljastua monisyisiä sidonnaisuuksia. Hoivayhtiöiden hallituksissa toimivat poliitikot ovat etuoikeutetussa asemassa. Heillä on sekä oikeus, että velvollisuus ohjata yhtiön toimintaa ja tutustua perinpohjin yhtiön toimintatapojen eettisyyteen. Yhtiöiden hallituksen jäsenten saamaa vaalirahoitusta voi kuitenkin pitää ongelmallisena: ovatko palvelujen ostamisesta ja myymisestä päättävät tahot samalla puolen pöytää? Onko oikein että verovaroin maksettujen palvelujen kustannusrakenteeseen sisältyy valituille puolueiden edustajille kohdennettuja vaaliavustuksia? Ehkä kukin voisi maksaa vaalikampanjansa itse, omilla verotetuilla kokouspalkkioillaan.

Hoivatoimialan valvonta on julkisen sektorin, kuntien tehtävä. Maakuntamalli voisi parantaa tilannetta vain, mikäli valvontaa tehostetaan - ja sen voisivat kunnatkin tehdä, samalla tai maakuntamallia alemmalla kustannusrakenteella. Käsiä tarvitaan ihmisten, ei byrokratian hoitajiksi. Kilpailutusta ei auta se, että ainoana kriteerinä on ostetun palvelun hinta. "Pienen korvauksen ja puutteellisen valvonnan vuoksi huutolaisen ylläpito oli usein huonoa." Näinhän käy, mikäli naisvaltaisella, matalapalkkaisella hoivatoimialalla pyritään alentamaan kustannuksia tinkimällä henkilöstömitoituksesta ja jopa asiakkaiden ruuasta. 

Suomi pyrkii näyttäytymään maana, joka vaalii jakamatonta ihmisarvoa ja -oikeuksia vähintäänkin erityisellä huolella, jopa globaalisti. Kotipesä ei ole kunnossa jos kaikkein heikoimpien, pitkän päivätyön tehneiden iäkkäiden kansalaisten huolenpidosta tingitään. 

Sininen tupa ja teollisuusmaa

Sunnuntai 27.1.2019 - Kristiina Sunell

Ympäristö- ja rakennuslautakunnan asiat ovat poikkeuksellisen laajoja. Päätösten vaikutukset ulottuvat usein pitkälle tulevaisuuteen. 

Keskiviikon 30.1.2019 esityslista on mielenkiintoinen. 

Poliisi paikalle?

Velkuan Teersalossa on sininen ravintola-ja myymälärakennus. Se on ongelma, sillä rakennuksen kuuluisi rakennusviraston näkemyksen mukaan olla punainen. Muutosta takaisin alkuperäiseen väriin ei ole toteutettu annetussa ripeässä aikataulussa.

Seurauksena ehdotetaan uhkasakon lisäksi ilmoittamista poliisiviranomaiselle esitutkintaa varten. 

Onkohan tämä tarpeellista tai kohtuullista?

Hyvää huonompaa

Käsittelimme edellisessä, 12.12.2018 kokouksessa ympäristöviraston selvitystä asuinalueen vieressä sijaitsevan louhinta- ja murskaustoiminnan aiheuttamista ongelmista. Lupaehtojen vastaisesta toiminnasta oli kertynyt runsaasti valituksia.

Ympäristö- ja rakennuslautakunta merkitsi tiedoksi tilannekatsauksen ympäristölupien valvonnasta ja totesi, että valvontatoimet ovat olleet riittävät. Lautakunta totesi lisäksi, että 'EKP Oy ei ole noudattanut ympäristöluvan määräyksiä riittävän täsmällisesti, mutta on kuitenkin viranomaisten yhteydenottojen perusteella vastannut selvityspyyntöihin, teettänyt melumittauksia sekä korjannut tarvittaessa toimintaansa.' Asian käsittelyn aikana Kristiina Sunell esitti seuraavaa: "Päätökseen lisätään, että lupaehtojen toistuva rikkominen johtaa hallintopakkomenettelyyn tai muihin toimenpiteisiin". Esitykseni raukesi kannattamattomana. Lautakunnan mielestä lupaehtojen jatkuva rikkominen ei siis johtaisi edes mainintaan mahdollisista seurauksista. 

Särähtääkö sininen tupa Teersalon rannassa silmään pahemmin kuin murskepöly Viluluodon kodeissa? 

Keskiviikkona palattaneen 31.12.2018 mennessä toimitettuun suunnitelmaan murskaustoiminnan sisätiloihin siirtämiseksi. Käsiteltäväksi tulevat myös Turun Korjaustelakkaa koskevat lausunnot, mieluiten molemmat: joulukuun kokouksessa pöydälle jätetty sekä keskiviikon listalle tuotu toinen lausunto. Edellinen näytti jostain syystä unohtuneen esityslistalta. Ehtiihän tuon vielä pöydältä listalle poimia, joskin vaihtelevasti näyttää kiirettä pitävän. Romutettavien alusten purkusuunnitelma, joka tulee esittää neljä viikkoa ennen purkutöiden aloitusta, on vielä puutteellinen ja edellyttää täydentämistä monilta osin. 

Päivitys 31.1.2019: Suunitelma murskaustoiminnan siirtämisestä sisätiloihin edellyttää vielä toiminnanharjoittajan lisäselvityksiä, joten sen lautakuntakäsittely on vasta maaliskuussa. Romutettavien alusten purkusuunnitelmien puutteista jätettiin lausunto, mutta Turun Korjaustelakka olikin purkanut alukset jo ennen lautakunnan kokousta. Harmillista, sillä suunnitelmat olisivat olleet valituskelpoisia vielä kolmisen viikkoa. Selvityksestä selvinnee, miksi näin kävi ja mitä siitä seuraa.