Suosituissa TV-formaateissa joukkueet kisaavat keskenään tuomariston ja yleisön pisteistä. Tyypillisesti yksi tai useampi kisaaja äänestetään ulos. Yhteenveto löytyy seuraavan päivän lehtien lööpeistä. Ajatusleikkinä - olisiko mallissa aineksia politiikassa sovellettavaksi? Mietitään tätä yhden tuttuni ehdottamaa mallia, ei vakavissaan kuitenkaan:
- Politiikassa kisaajat valitaan neljän vuoden kaudeksi. Siinähän ovat. Tähtien kanssa tanssittaessa puolestaan kilpa kestää vain pari tuntia. Siinä on parasta skarpata joka kierroksella, viikoittain. Huh!
- Oppositio toimii valtakunnanpolitiikan tuomaristona, ja tyylipisteet ovat harvassa. Mielipidemittaukset eli gallupit kertovat puolueille, kuka saattaa olla vaarassa pudota. Puolue voi toki äänestää itse jonkun omistaan ulos näin halutessaan. TV-formaatissa puolestaan ammattilaiset arvioivat teknisen ja taiteellisen suorituksen, mutta katsojat antavat pisteet. Helposti ja nopeasti, kännykällä.
- Muutamassa formaatissa viidakon voittaja vie koko potin, kun taas pois lähtijä sammuttaa soihtunsa ja laittaa selkäänsä tyhjän säkin. Kuntapolitiikassa puolestaan ilmenee pohjattomia, jopa reikäisiä säkkejä. Voittaminenkin on hyvin vaikeasti määriteltävissä.
- Media kertoo poliittisista päätöksistä. Hyvässä tapauksessa niiden valmistelusta kerrotaan etukäteen. TV-formaatin tuloksia voidaan ruotia aina vasta jälkikäteen, ja niinpä suosituimmat ohjelmat päätyvät lööppeihin. Leipä ja sirkushuvit samalle etusivulle.
- Kuntapolitiikan vauhti vaikuttaa verkkaiselta, vaikka tahtina on toisinaan rumba tai samba. Joskus meno vaikuttaa letkajenkalta, sillä ruodusta ei sovi livetä.
- Politiikassa muutama kierros mahdollisesti tanssitaan kulissien takana. Televisiossa lasketaan vain näyttämöllä esitetyt tanssit.
Poliitikkoja voi ottaa Uutisvuotoon, sillä se on hauskaa. BB-talon kansoittaminen edustajillamme vaikuttaa selkeästi huonolta ajatukselta, vaikka TV-luvasta luopumisella ei enää voikaan äänestää. Mutta edustajien tyylipisteet ja pudotus kännykällä - eikö, ei edes leikillään?
