Sosiaalisuus on yhteisöllisyyttä. Se puolestaan tarkoittaa ryhmiä, joihin haluamme kuulua, tai joihin meidän katsotaan kuuluvan, halusimme tai emme. Yleistäminen ja pelkistäminen auttavat jäsentelemään ympäristöämme. "Ruotsinkieliset ovat varakkaita ja jokaisella on purjevene" Todellisuudessa saattaa olla toisin. Suurin osa viljelee kivisiä peltoja saaristossa eikä savustettu kampela ole Stockan tiskiltä hankittu. Se, että nörtit juovat paljon kokista (vaihtoehtoisesti tai lisäksi runsaasti kahvia) ja valvovat öisin, saattaa pitää keskimäärin paikkansa.
Ihmisen sanotaan olevan sosiaalinen eläin. Lauma tuo mukanaan turvallisuutta. Sosiaalinen eläimellisyys voi sekin olla monenlaista: susilauma, lammaslauma ja kanalauma ovat kukin oman tyyppisiään käsitteitä, joihin yhdistämme tiettyjä ominaispiirteitä ja todennäköisiä toimintatapoja. Joukko saatetaan tunnistaa väristä, merkistä tai pukeutumistyylistä.
Laumaan kuulumaton on "oman tiensä kulkija", joka - yhteisöstä riippuen - on joko erittäin huono, tai erittäin hieno ominaisuus. Ajattelija hyvä, toisinajattelija paha. Väärinajattelija tunnistetaankin usein vastapuolen joukoista.
Hahmotamme sosiaalisia yhteisöjä vastakohtien kautta. Äärimmäisessä tapauksessa "me" on olemassa vastakohtana käsitteelle "ne toiset". Kun bussilastillinen jääkiekkofaneja joutuu käsirysyyn vastapuolen kannattajien kanssa, ei kysymyksessä ole käännyttämiseen tähtäävä ristiretki. Kälviän Marttojen matkaseurue tuskin joutuisi vastaavaan tilanteeseen, sillä lätkämatsin tulos voi olla heille jopa samantekevää. Jos arvot ovat aivan liian erilaiset, ei löydy riittävää pintaa kunnon mittelölle.
Taisin juuri yleistää.
Vastakkainasettelua pyrin silti välttämään.
