Vastuut ja oikeudet, fifty-sixty

Maanantai 24.3.2014 - Kristiina Sunell


Professori Urpo Kangas on herättänyt keskustelua vastuusta. Aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa vastaamaan vanhempiensa hoidosta, mikäli näiden oma eläke ei siihen riitä. Kuullostaa kohtuulliselta: vanhemmat ovat hoitaneet lapsia täysi-ikäisyyteen asti, ostaneet vaatteet, maksaneet harrastukset ja antaneet kenties viikkorahaakin. Nyt olisi takaisinmaksun aika. Nuorelle perheelle kustannus voi olla kova, sillä hoidettavana ovat myös omat lapset ja ehkä asunto- ja autolaina.

Säästä itseesi, taikka sitten ei

Joidenkin mielipiteiden mukaan vanhuksen omaisuutta pitää myydä hoitokustannusten kattamiseksi. Kohtuulliselta kuullostaa tämänkin: jolla on varaa, maksakoon. Jos ei ole nuorempana kuluttanut palkkaansa ulkomaanmatkoihin ja muuhun mukavaan, tai jos ei ole lapsia jotka vastaisivat hoidon kustannuksista, olkoon näin. 

Minulla on oikeus, muilla velvollisuus

Missä vastuun raja menee? Puolison tulot eivät ilmeisesti saisi vaikuttaa työttömyyskorvaukseen tai toimeentulotukeen, sillä yksilöllä on oma taloudenpitonsa. Tuhdissa humalassa itsensä kolhinut juhlija on ensiavussa samassa jonossa kuin sairas vauva, avun tarpeessa kumpikin.

Yrittäjä vastaa ja rohkaisee

Yrittäjän edellytetään tarjoavan perheenjäsenelleen työpaikka tämän jäädessä työttömäksi. Tietysti näin tekisi mielellään, mutta jos se ei ole mahdollista, työvoimaviranomaiselle tulee laatia selvitys tilanteesta.

Tuntemani vantaalainen, hyvin johdettu yritys tarjoaa tuntuvan rahasumman tupakanpolton lopettavalle työntekijälleen. Reilua, eikö vain? Paitsi niiden mielestä, jotka eivät koskaan ole tupakoineet. He voisivat päästä nauttimaan samasta edusta vain aloittamalla tupakanpolton, ja sitten lopetaessaan sen. Mahdollinen tulkinta? Kyllä. Järjellinen tulkinta? No, ei.

Kuka se yhteiskunta on?

Perhe- ja sukuyhteisöistä on siirrytty yhteiskunnan vastuuseen, hyvinvointivaltioksi nimitettyyn tapaan hoitaa asioita. MItä suurempi yksikkö, sitä hämärämmäksi käyvät oikeuksien ja vastuun suhteet. Yksilöllä on paljon oikeuksia, yhteiskunnalla paljon vastuuta. OIkeudenmukaisuus ja reiluus riippuvat siitä, kenen näkökulmasta niitä tarkastelee. Jos ottaa Pekalta ja antaa Maurille, voi aina luottaa Maurin tukeen. Kuka siis on yhteiskunta?

Niinpä keskustelemmekin nyt veronkorotuksista ja leikkauksista, jotka nykyinen hallitus mieluusti vastuuttaisi seuraavalle. Elämme selkeästi yli varojemme vastuuvajeen takia. Aihe on vaalien alla epämieluisa. Vaikeaa tämäkin: aina on tulossa jotkin vaalit, kuntavaalit, seurakuntavaalit, EU-vaalit tai eduskuntavaalit. Velkaannumme ja elämme yli varojemme siksi, että oikeuksilla on aina ottajansa, vastuulla ei niinkään ole kantajia. Ehdokkaan pitää miellyttää kaikkia.

Suuria kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa

Kerrostaloissa kulutetaan vettä taloutta kohti 80-400 litraa vuorokaudessa. Kun asuntoihin asennetaan asuntokohtaiset mittarit, kokonaiskulutus pienenee 10 - 30 %. Näin käy, koska asukkaalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan laskuunsa. Vastuutaho ei ole "yhtiö maksaa", vaan "minä päätän, miten paljon käytän ja siitä maksan".

Reiluus totetuu, kunhan mittakaava on riitävän pieni. Ja kunhan se tuntuu omassa kukkarossa.

Enää jää mietittäväksi, miten taloyhtiön vesimittari-periaate toteutetaan laajemmin yhteiskunnassa. Se ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa se on Suomen hallitukselle, joka parhaillaan puristaa kasaan tarvittavia sopeutustoimia ja veronkorotuksia. Heikommista tulee pitää huolta. Mutta kuka ilmoittautuu huolenpitäjäksi?

Avainsanat: vastuu, yksilö, yhteiskunta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini