Brexit ja suuri paniikki

Sunnuntai 26.6.2016 klo 16:19 - Kristiina Sunell

 
Fiktioiden ääripäät: "Eurooppa romahtaa" ja "nyt Britannialla alkaa heti mennä paremmin" perustuvat mielikuviin ja skenaarioihin, joita lienee käytetty sisäpoliittisiin tarkoitusperiin niin Britanniassa kuin muuallakin. Muuttuvia tekijöitä on paljon - suunnilleen kaikki mahdollinen - joten lopputulemaa ei määrittele se, mitä nyt on päätetty, vaan se, mitä kaikkea tullaan päättämään seuraavan kahdesta seitsemään vuoden aikana.
 
EU ja Britannia neuvottelevat keskinäiset sopimuksensa uudelleen. Tämä on myös EU:lle mahdollisuus korjata selkeitä valuvikoja sekä tarkastella kriittisesti perusperiaatteita, joiden mukaan ei käytännössä ole toimittu. Päätöksenteko on jo pitkään koostunut hätäkokouksista, joissa tehdään ratkaisuja pakon edessä, äärimmäisellä kiireellä. Niitä on luonnehdittu jopa valinnoiksi ruton ja koleran välillä. 
 
Uhka on myös mahdollisuus. Kriisi on aina uudelleenarvioinnin paikka. EU ei ole "Hotel California" josta kerran tultuaan ei voisi koskaan poistua. Britannian äänestystulos antaa tilaisuuden - tässä tapauksessa jopa pakon - uudistaa järjestelmää, jonka alkuperäinen tarkoitus oli pääomien, työvoiman, tuotteiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. 

Jatkuvien pensaspalojen tuhkasta saattaa nousta Feenix jos vain tahtoa ja rohkeutta löytyy.

Päivitys 2.9.2016: Lyhyen aikavälin kehitys: punnan arvon laskiessa vientiteollisuus kasvaa. Sinänsä tämä ei ole yllättävää. Mielenkiintoista seurata miten jatkossa käy.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, Brexit, Eurooppa, integraatio, disintegraatio, uudistaminen

Lypsylehmäpihvi siemenperunoilla, kiitos!

Keskiviikko 24.4.2013 - Kristiina Sunell

Taulukkolaskelmat sekaisin, ei kai se haittaa

Harvardin yliopistossa on havaittu vakava laskentavirhe. Aikaisempi väittämä siitä, että ylivelkaantuneella maalla ei mene hyvin, voikin olla väärä. Akateemikot olivat olettaneet valtion olevan vaikeuksissa velan ylittäessä 90 % bruttokansantuotteesta, eli vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlasketusta arvosta.

Koska en ole matemaatikko, en osaa laskea oikeaa katkeamispistettä. Pitäisikö se tulkita niin, että harmit alkavat vasta velan korkojen ylittäessä maan maksukyvyn? Tai siitä, että lainojen vakuutena on talouden, tuottavuuden työllisyyden ja vientiteollisuuden kasvu, jota ei olekaan näkyvissä?

Joko on ruoka-aika?

Kympin uutisissa esiintynyt työministeri Ihalainen oli huolestunut päivän YT-saldosta. Raamisopimuksessa, alle kuukausi sitten, luvattiin alentaa yhteisöveroa. Tarkoitus oli nimenomaan tukea työllistämistä. Miten tässä nyt näin kävi? Muutama arvaus:

  • Raamisopimuksen lupaama yhteisöveron alennus tulisi voimaan vasta 2014, jota ennen on tulossa syksyn työmarkkinakierros.
  • Elintarvikkeet ovat kallistuneet 6 %. Kaikki muukin on kallistunut arvonlisäveron noston myötä, joten ostovoima on vähentynyt. Voidaanko olettaa, että työssä olevat vaativat palkkojensa korottamista, vaikka yrityksen kassa kestäisi sen vain muutamia työkavereita irtisanomalla? Kokemuksen perusteella: kyllä, valitettavasti.
  • Raamisopimuksen aikoihin päätettiin työntekijän kesäloman sairaspäivien omavastuun poistosta. Työnantajavastuun kustannus on nähtävissä vasta vuoden 2014 tilinpäätöksiä tehtäessä. Nousevatko työllistämiskustannukset, tuottavuus, kumpikin, vai ainoastaan toinen näistä, jää nähtäväksi.
  • Pari viikkoa sitten kuulimme nykyisten työeläkemaksujen menevän nyt maksettaviin eläkkeisiin. Ammattiliiton laskin toimi vikkelämmin kuin Harvardissa - työeläkemaksuja on nostettava 3,5 %.
  • Toinen ammattiliitto vaati yhteisöveron alennuksen perumista. Lopputulos on sama: työeläkemaksun nosto jo söisi alemman yhteisöveron hyödyn.

Näissä pöydissä ei jaeta kakkua, vaan tapellaan vielä hankkimattomista jauhoista. Se tehdään silmät kiinni ja suu auki.

Viipyilevän kirpeä jälkimaku

Carpe diem eli "elä hetkessä" on yksi resepti onnellisuuteen. Sellainen, joita lukee sosiaalisessa mediassa jaetuissa, auringonlaskun kuvan päälle nätisti kirjoitetuissa teksteissä.

Tulevaisuudesta ei pidä murehtia, mutta se ei sulje pois huomiseen varautumista. Uudistamista ja sopeuttamista lykätään konsensuksen nimissä (lue: seuraavien vaalien tulosta pelättäessä) ja piikki jää auki, seuraavan maksettavaksi. MItä ehdottaisin:

  • Kunnat ulkoistavat kaiken, minkä vain ulkoistaa voi. Liiketoiminnan riskit eivät kuulu veronmaksajille. Jos tarvitaan sama määrä palveluja kuin aikaisemmin, niiden tuottamiseen tarvitaan sama määrä ihmisiä. Työpaikat eivät häviä, vaan päinvastoin. Yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla tuotetaan ne palvelut, jotka ovat julkisen sektorin tehtäviä.
  • Jos otetaan velkaa, se käytetään vain tulevaisuudessa tuottaviin investointeihin. Tärkein on koulutus, jonka resursseja nyt leikataan.
  • Sallitaan menestyminen, ja sallitaan menestyksestä palkitseminen. Kateuden ja tasapäisyyden vaatimusten pitää voida joustaa, edes muutamaksi vuodeksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sallimalla vientiyrityksille helpotuksia palkan sivukustannuksista.
  • Määritellään uudelleen sana muutosturva. Sana ei saa enää tarkoittaa piiloutumista muutokselta, eli välttämättömien uudistusten lykkäämistä tai vesittämistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestävyys, avoimmuus, uudistaminen, vakauttaminen, tulevaisuus