Ei enää aivan sama

Maanantai 21.8.2017 klo 9:15 - Kristiina Sunell



170818_turuntori.jpgPerjantaina Salosta kotiin ajaessani sain puhelun, jossa varoitettiin menemästä Turun keskustaan. Torilla oli puukotettu useita ihmisiä. Kaikki viittasi terrorismiin, vaikka monen oli sitä vaikea uskoa, saati myöntää. Eihän Suomessa, ei Turussa voisi sellaista tapahtua. Moneen kertaan on korostettu Suomen olevan turvallinen maa. Mielessä käyvät ystävät, jotka ovat Turussa töissä ja tähän aikaan torilla odottamassa bussia. Tunne on pelko - kyllä, olipa siihen lupa tai ei, sillä pelko aiheutuu turvallisuuden tunteen puuttumisesta. 

Ehkä oli kysymys yksittäisen mielenterveyden häiriöistä kärsivän henkilön teosta, yksittäistapauksesta, kuten Vantaan Myyrmannin naulapommissa tai Imatran ampumistapauksessa - jostain jonka yleistymisen voisi estää läheisten ja mielenterveystyötä tekevien avulla. Tai kenties pahasta perheväkivallasta, jonka uhrit eivät olisi ajoissa päässeet turvataloon. 

Joudutaan kuitenkin toteamaan Turun puukoniskujen olevan osa kautta Euroopan yleistyneitä terrori-iskuja, joiden estämiseksi on tehty suunnitelmia ja strategioita, mutta iskujen ehkäisemiseen ei Suomessa ole esimerkiksi riittävästi resursseja.

Lauantaiaamuun mennessä tilannekuva oli selkeämpi. Poliitikot olivat lausuneet paheksuntansa terrori-iskun vuoksi sekä esittäneet asiaankuuluvat valittelut, kuten vain päivää aikaisemmin Barcelonan kuolonuhrien ja loukkaantuneiden vuoksi tehtiin. Jossain sanottiin, että Turku ei muuttunut terrori-iskun johdosta.

Ei Turku muuttunutkaan.

Vaikka kaupunki on pitkän historiansa aikana valloitettu, palanut ja pommitettu, Turun linna on edelleen paikoillaan ja vesi virtaa Aurajoessa. Keskiaikaisiin raunioihin pääsee tutustumaan Aboa Vetus & Ars Novassa. Tulipalolta säästynyt Käsityöläismuseo rakennuksineen on hieno paikka. Kaupunki on yksi Suomen kauneimpia, edelleen. Yksi puukotusten sarja ei kaupunkia muuta. Sehän on kivestä tehty.

Mutta ihmisiä ei ole tehty kivestä.

Uhrien ja heidän omaistensa puolesta tuntuisi pahalta väittää tapahtunutta "täysin turhaksi murhenäytelmäksi" muutoin kuin viittaamalla jo keväällä kohonneeksi ilmoitettuun turvallisuusuhkatasoon.  Todetty uhkataso säilyi edelleen tasolla kaksi, sillä jo aiemmin tunnistettu riski oli "vain" realisoitunut. Oletettavasti muita iskuja on saatu ehkäistyä ennalta. En halua ajatella mitä tasot kolme ja neljä olisivat. 

Turun kauppatorilta löytyi perjantaina 18. elokuuta monia miehiä, jotka oman henkensä vaarantaen jäivät pelastamaan puukotettuja naisia. Rohkeuden määrä on ihailtavaa ja ansaitsee tunnustuksen. Poliisin ripeä toiminta esti uhriluvun kasvamisen, tapahtumaan mahdollisesti liittyvät muut henkilöt pidätettiin jo perjantai-illan aikana ja etsitty ajoneuvo löytyi nopeasti. Monen pelastumisesta on syytä olla kiitollinen.

Pahuuden voittoon riittäisi se, että hyvät eivät tekisi mitään. Onnettominta olisi kiistää riskit ja siten hyväksyä "uusi normaali" johon kuuluu satunnaisia terroritekoja ja omaan maailmankatsomukseemme kuuluvan tasa-arvon murentaminen. Faktojen uutisointi on parempaa kuin pimento, joka vain lisää huhuja, epäluottamusta, epäluuloa ja turvattomuuden tunnetta - juuri niitä kristillistä ihmisarvoa halveksivien on helppo käyttää hyväkseen.

Lisäys (klo 19:00) Median merkitys tuli esille jälleen tänään. Toivoisi Turun Sanomien kaltaisen median keskittyvän enemmän tiedonvälitykseen kuin  profiloitumiseen mielipidevaikuttajana. Uhriutuminen ja hyökkääminen ei aina ole paras puolustus, vaan rehellinen ja tasapuolinen asialinja.

 

Avainsanat: turvallisuus, yhteiskuntarauha, tasa-arvo, ideologia


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini