Miten pahasti pakottaa?

Torstai 15.8.2013 - Kristiina Sunell

Sijoitus, jolla saisi ison lautasellisen suomalaista kaurapuuroa per allekirjoittaja

Kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla on saanut yli 50.000 allekirjoittajaa. Taloudellista tukea aloite sai Suomalaisuuden Liitolta 25.000 euroa. Liiton puheenjohtaja on perussuomalainen europarlamentaarikko Sampo Terho, muita hallituksen jäseniä mm. Jussi Niinistö ja Tampereen kaupunginvaltuuston perussuomalaisen ryhmän puheenjohtaja Ilmari Rostila. Jälkimmäinen on myös puheenjohtajana Vapaa kielivalinta ry:ssä, jonka tuki on  4322 euroa. Perussuomalaisten nuorten kukkaron nyörit heltisivät puolestaan 3.500 euron edestä.

Kustannus on siis vähemmän kuin euro per ääni. Tampereella viime vuonna toteutettu paikallisbussien mainosteippaus saman tavoitteen tiimoilta ei kuitenkaan sisältyne budjettiin.

No, kyllä vai ei?

Itse en sen koommin rahoittanut aloitetta sitä ajavien seurojen jäsenmaksuilla, kuin allekirjoittanutkaan. Kantani ei ole mitenkään ehdoton. "Ei puolesta tai vastaan, vaan jotain siltä väliltä", kuten Kokoomus tapaa yleisesti sanoa. Suomessa on turhan paljon kaikenlaisia kieltoja ja pakkoja. Oikeuksia ja etuja on myös runsaasti velvollisuuksien ja vastuiden määrään nähden. Mielipiteen ja valinnan vapaus ovat minullekin tärkeitä. Jokaisen tulee olla valmis ja motivoitunut kantamaan vastuu omista päätöksistään, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Mikäli näin ei ole, on holhous tarpeen.

Opetussuunnitelmat uusiksi

Seuraan mielenkiinnolla tämän kansalaisaloitteen tiimoilta käytävää keskustelua. Toivon, että se ei rajoitu yksittäiseen oppiaineeseen. Oppilaiden motivaation lisääntyminen on mainittu yhtenä keskeisenä perusteluna ruotsin muuttamisesta valinnaiseksi - koululaisia on tunneilla vähemmän, mutta he ovat valinneet tämän oppiaineen, koska itse haluavat.

Pakko ei ole paras motivaattori. Sama perustelu soveltuu moneen muuhunkin aineeseen. Miten moni teini on innoissaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opinnoista? Eri seurakunnat järjestävät pyhäkoulujen lisäksi leirejä ja muuta toimintaa niille, joita aihe aidosti kiinnostaa. Kaikkia ei kiinnosta. Liikuntaan ja taideaineisiin löytyy omat, aktiiviset harrastuspiirinsä kunkin mielenkiinnon mukaan. Monen aineen pakollisuuden tai valinnaisuuden voi samoin perustein kyseenalaistaa.

Kuvitteellisessa opintosuunnitelmassani pakollisia aineita olisivat yhteiskuntaoppi, yrittäjyys, logiikka ja terveystieto. Näin siksi, että ne ovat yhteiseksi eli yhteiskunnan parhaaksi. Muut aineet saa jokainen valita oman maun mukaan ja omalla vastuulla. En tosin aio tehdä aiheesta kansalaisaloitetta.

Kirjoittaja aloittaa syksyllä iltaopintona puutyökurssin. Kivikaudella koulua käydessäni kotitalous ja käsityöt olivat tytöille pakollisia, teknisen työn tunnit meiltä kiellettyjä. Nykyään on kaikki paremmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppivelvollisuus, pakollisuus, valinnaisuus