Tarkoituksenmukainen talous

Perjantai 5.10.2012 klo 8.16 - Kristiina Sunell

Esitinpä pikakyselyssä epäreilun kysymyksen: miten talous tasapainoon? Tähän mennessä saamani vastaukset ja kommentit ovat kaikki hyviä, kiitokset niistä. Lisävelan ottamista ei kannattanut kukaan. Verojen korottaminen ei saanut ääniä. Omaisuuden myyminen ja palvelumaksujen korottaminen vaikuttivat epämieluisista vaihtoehdoista vähiten huonoilta.

Luultavasti, ja valitettavasti, taloudenhoidosta keskustellaan vielä pitkään. Vastaukset eivät ole yksioikoisia tai helppoja.

Omistaminen ei ole itsetarkoitus

Kannatan omaisuuden myymistä. Turhista ylläpitokustannuksista pitää luopua. Aivan kaikkien toimintojen hoitaminen asukkaiden varoilla ei ole sekään  tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi Kuparivuoren leirintäalue on kuudessa vuodessa tuottanut puoli miljoonaa euroa tappiota. Tällainen kaupungin harjoittama liiketoiminta ei lisää asukkaiden hyvinvointia, vaan aiheuttaa tarpeetonta velkaantumis- ja veronkorotuspainetta. On parempi antaa yrityksille paremmin luontuvat toiminnat niiden hoidettavaksi. Mielekkäämmät vaihtoehdot työllistävät ja tuovat tuloja. Niitä koskevia päätöksiä pitää kiirehtiä.

Kiinteistönvälitys ei kuulu kaupungin ydinosaamiseen. Vaikka näiden palvelujen ostaminen maksaa, on syytä käyttää yritysten palveluja jotta kiinteistöt saadaan tehokkaasti ja tuottavasti myytyä.

Eri palvelumaksujen tarkistaminen

Maksut terveyskeskuskäynnistä, venepaikan vuokrasta ja tontin lohkomisesta ovat vaikutuksiltaan täysin erilaiset. Joitakin maksuja voidaan laskea, toisia voidaan korottaa ilman kuntalaisen tai kunnan tilanteen kohtuutonta heikkenemistä. Kaikkein pienituloisimpien ja lapsiperheiden taakkaa ei pidä lisätä palvelumaksuilla, ei varsinkaan jos on kysymys perusterveydenhuollon palveluista.

Menot - mikä on kulua, mikä investointia?

Menojen leikkaaminen on yksi keino säästää. Tai tarkemmin määritellen, keino kuluttaa vähemmän. Säästäminenhän tarkoittaa tulovirrasta yli jäävien varojen laittamista talteen tulevan varalle. Mielestäni menojen tarkoituksenmukaistaminen merkitsee myös järkevien sijoitusten - myös lisäsijoitusten - tekemistä tarkoituksiin, jotka lisäävät hyvinvointia ja vähentävät kustannuksia tulevaisuudessa. Oheisen esimerkin lähde on Terveydenhoitajaliitto:

Kouluterveydenhoito 125 e/oppilas/vuosi. Laitos tai sijaisperhe 30.000 - 60.000 e/vuosi/henkilö. Työelämästä syrjäytymisen kustannus noin miljoona euroa/henkilö.

Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi edes rahassa mitata. Tämän laskelman perusteella voidaan - ja pitää - kouluterveydenhoitoon käyttää nykyistä enemmänkin varoja. On varmaa, että ensi vuoden alussa voimaan tulevan nuorten yhteiskuntatakuun järjestäminen tulee esille - toivon mukaan ennakoiden, ei reagoiden. Varojen käyttäminen tulevaisuuden turvaamisen tarkoituksiin on perusteltua, järkevää ja tarkoituksenmukaista, tulevat rahat siihen veronkorotuksista tai lainaamalla.

Syömävelan kasvattamista veroja korottamalla tai lisälainojen ottamisella ei sensijaan voi puolustella. Lainojen korkokulut vähentävät hyvinvoinnin tuottamiseen käytettävissä olevia varoja. Lisäksi lasku jätetään seuraavan - eli nuorten - maksettavaksi. Hyvinvoinnin ja palvelujen ylläpitäminen seuraava maksaa- periaatteella ei ole hyväksyttävää.

                                      *    *    *    *    *

Jos kysymys kuuluu "oletko valmis puoltamaan verojen korottamista?" on oma vastaukseni ei. Mikäli saan tilaisuuden esittää vastakysymys, on se miten saaduilla verotuloilla saadut lisävarat on tarkoitus käyttää.

Faktat pitää tunnistaa ja tunnustaa. Tärkein fakta on, että tulojen lisääminen sinänsä ei ole vielä vastaus mihinkään. Se on vasta hyvä keskustelun aloitus toimintojen ja palvelurakenteen sekä pitkäjänteisen taloudenhoitamisen kuntoon saattamiseksi tähtäävistä ratkaisuista.