IT-ala mainettaan paremmaksi

Sunnuntai 4.1.2015 - Kristiina Sunell

Valtiovarainministeri Antti Rinne kertoo hiljattaisessa haastattelussa valtion käyttävän vuosittain kaksi miljardia euroa tietoteknisiin hankintoihin. Se on nelisen prosenttia koko valtion budjetista. Elokuussa lähettämäänsä selvityspyyntöön hän sai vastaukset saman vuoden joulukuun lopulla. Nyt mättää, mutta mikä?

Jokin maksaa liikaa

Lapsilisiin käytettävä 1,4 miljardia on tarkoitettu lapsiperheiden aseman parantamiseen, tieverkoston rakentamiseen kuluva 1,6 miljardia puolestaan parantaa liikenneturvallisuutta ja harvaan asutun maan liikenneyhteyksiä. Rinteen mielestä pari miljardia it-hankkeisiin ei ole mikään pikkuraha. Tietotekniikan projekteihin käytettävä summa on suunnilleen sama kuin vuosittaiset valtionvelan korot nykyisellä korko- ja luottoluokitustasolla. Saman suuruusluokan lisäksi näillä kahdella viimeksi mainitulla on muutakin yhteistä:  ei ole mitenkään selkeää mitä rahoilla hankitaan. Se on kuin euron lounas: halpuus tai kalleus riippuu annoksesta.

Saako rahalle vastinetta...

Mainittuihin IT- kustannuksiin sisältyvät vain yli miljoona euroa maksavat projektit. Niitä olisi siis enintään pari tuhatta. Määrä on toki suuri. Sen selvittämiseen saattaa hyvinkin kulua neljä kuukautta. Summat ja it-hankkeet ovat nyt hajallaan  eri ministeriöissä, joten kokonaissummaa on ollut vaikea hahmottaa. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, sillä miljoonan euron suuruusluokan hankkeista pitää varmasti löytyä kilpailutusasiakirjat ja hankintapäätökset.

...tai onko sitä mietitty

Rinteen mukaan tehostamisesta kärsisivät yritykset, jotka rahastavat IT-hankkeilla. Hän on aivan oikeassa. En puolusta edustamaani toimialaa, sillä joukossa on myös "sitä saa mitä saa"- tyypistä arvomaailmaa. Varsinkin suuret ja kaikkea kaikille- tarjoavat IT-talot pitävät omaa teknologiaansa asiakkaan hyötyä tärkeämpänä. Kilometrin ratakiskosta rahastetaan, vaikka tuloksena olisi yksi nuppineula. Tilaaja on tyytyväinen saadessaan kaupanpäällisinä hakaneulan - sen hän itse asiassa vain halusikin, ja kokee saaneensa sen lopulta aivan ilmaiseksi. Tekniikkaprojekti tuli kalliiksi, mutta sitten sopeutetaan vähentämällä väkeä.
Mielestäni rahastaja-yritysten sietääkin kärsiä. Niiden työntekijät varmasti kärsivät tehdessään turhaa työtä ja saadessaan sen mukaista julkisuutta. Myös tilaaja, jolla kestää useita kuukausia selvittää IT-projektien määrä ja kustannus sekä saatava hyöty, on vähintään osasyyllinen tuskaansa.

Eipä pidä arvostella ehdottamatta parempaa toimintatapaa

Tohtisiko vielä ehdottaa kustannusten paisuttamista yhden järjestelmän verran? Turun ammattikorkeakoulun jo useita vuosia käytössä testattu ja hyväksi havaittu Projektori- työkalu säästäisi moninkertaisesti. Valtio voi tilaajana velvoittaa jokaista toimittajaa pitämään yllä projektin tietoja järjestelmässä. Päällekkäisten projektien karsinta onnistuu helposti. Kustannuskertymän lisäksi järjestelmästä saa raportit projektin etenemisestä.
Näiden tietojen avaaminen hyödyttää tilaajan lisäksi myös pienempiä, tuleviin tarjouskilpailuihin osallistuvia tietotekniikka-alan yrityksiä. Parhaat käytännöt jakamalla ja virheistä oppimalla tehdään IT-alasta nykyistä mainettaan parempi - ehkä jopa niin hyvä, että se tuo vientituloja ja luo työpaikkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietotekniikka, kustannus, hyöty, laatu, elinkaarikustannus, julkinen talous, ohjelmistoyritykset

Harva tarvitsee tietotekniikkaa

Maanantai 11.2.2013 - Kristiina Sunell

Linuxin kerneli kääntyy. Mihin suuntaan se on matkalla?

"Terveydenhuollon pitäisi parantaa tietotekniikan hyödyntämistä", sanoo Tietotekniikan liiton toiminnanjohtaja Robert Serén 3T-lehden artikkelissa. Periaatteesta olen samaa mieltä, joskin muokkaisin lausetta hieman. Tietotekniikan pitäisi hyödyttää terveydenhuoltoa. Se saattaakin olla vaikeampaa.

Ensimmäisestä tietojärjestelmien luennostani on noin kaksikymmentä vuotta. Kurssin nimi oli Management Information Systems, eli Johdon Tietojärjestelmät. Alan nimi oli tuolloin ATK, sittemmin IT. Koko luentosarjasta jäi mieleen väittämä "roskaa sisään, roskaa ulos". Tarkoituksena oli varoittaa kehittämästä tuotteita teknologian ehdoilla, perehtymättä käyttötarkoitukseen. Sittemmin alalla yleistyi tavoite tuotteistaa ratkaisuja jotka toimivat kuin junan vessa. Näin valitettavasti käykin turhan usein: käyttäjällä on hätä, ja tarpeet jäävät vauhdissa matkan varrelle.

Konffaa se uudelleen, sitten synkronointi toimii

Ehkä tieto ei kulje. Syy saattaa olla yhteisen kielen puuttuminen. Ongelma: yksi ei halua sen koommin IP44 kuin IP54- luokankaan sulautettua järjestelmää, vaan ainoastaan ulkosalla hyvin toimivan puhelimen. Toisen kärsivällisyys ei riitä selvittämään, josko "lentokonetila" on sama kuin Doro-kännykän hiljentäminen teatterinäytöksen ajaksi. Käyttöohje jäi kotiin. "Mummopuhelimessa" ohjekirjaa ei mielestäni pitäisi edes tarvita.

Väitetään, että tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää paremmin, jos terveydenhuollon prosesseja muutettaisiin. Suunta ei ole oikea, jos kymmeniä ja satoja miljoonia euroja silti käytetään vain uusien potilastietojärjestelmien kehittämiseen. Ainakin osa ajasta ja rahasta tulee käyttää sen selvittämiseen, miten tietotekniikka palvelee parhaiten millekin toimialalle tuttuja ja helppoja työtapoja.

Peitelakka peittoaa javaskriptin

Omalla työpaikallani emme keskity terveydenhuollon teknologiaan, vaan perinteisten toimialojen ratkaisuihin. Savupiipputeollisuudeksi asiakkaitamme kai kutsutaan. Kysymys ei ole ihmishengistä. Haaste, eli käyttäjän tarpeita parhaiten palvelevan tietoteknisen sovelluksen kehittäminen, on silti sama. Pahin kilpailijamme ei aina ole toinen tietotekniikkatalo, vaan joskus paperivihko ja peitelakka - kyllä, sitä saa edelleen jostain. Tässä kilpailussa teknisesti edistynein ei voita. Vain harva haluaa tietotekniikkaa. Useimmat tahtovat ainoastaan apuvälineen, jota on helppo käyttää. Tietotekninen ratkaisu saattaa kelvata, jos se ei toimi kuin junan vessa, vaan kuin ihmisen mieli.

1 kommentti . Avainsanat: atk, it, käytettävyys, tekniikka