Loppuiko suusaippua?

Torstai 30.7.2020 - Kristiina Sunell

Mielipahavaroitus: teksti sisältää epäasiallista kielenkäyttöä

Ponnistelut sukupuoleen viittavien ammattinimikkeiden poistamiseksi alkavat tuottaa tulosta. Palomies-, lautamies- ja talonmies- nimikkeet on pian neutralisoitu historiaan. Liikennemerkkien hahmot korvataan pallopää-hahmoilla, jotta kenenkään mieli ei missään tapauksessa pahoittuisi. Poliittinen korrektius painostaa poistamaan tuotemerkit, jotka saattaisivat viitata etnisyyteen, kansalaisuuteen, ihonväriin, tai muuhun vastaavaan. Hienoa vai huonoa - makuasia.

Työ ainoastaan poliittisesti korrektien ilmaisujen käyttämiseksi on kuitenkin vielä pahasti kesken. Vuonna 2020 luki-häiriöstä kärsivää kansanedustajaa pilkataan eduskunnassa. "Hillotolpasta" on tullut "kusitolppa". Toisen puolueen edustajan puheenvuoron voi kuitata ilmoittamalla sen olevan "paskapuhetta". Ministereitä nimitetään "pers'läviksi". Kun oikein pitkälle vanhoja tviittejä tonkii, saattaa törmätä vuosien takaiseen siteeraukseen jossa kerrotaan Euroopan Talousfoorumin olevan "runkkurinki". Mautonta. 

Mikä huonoissa käytöstavoissa häiritsee eniten? Ehkä se, että epäasiallista ja vallankin poliittisesti epäkorrektia kieltä käyttävät samat henkilöt, joille olemme uskoneet lakien säätämisen ja yhteisten asioitten hoitamisen. He ovat äänestäjien valitsemia luottamushenkilöitä. Ennen vanhaan - silloin kun vielä oli talonmiehiä ja palomiehiä - olisi kehoitettu pesemään suu saippualla. Nykyään voisi ehdottaa suusuojainta, jotta pahimmat pöpöt eivät esimerkillään tartuttaisi muita.

 

1 kommentti . Avainsanat: kielenkäyttö, uuskieli, kiroilu, käytöstavat, vihapuhe

Anteeksi, Orwell

Tiistai 30.6.2020 klo 22:05 - Kristiina Sunell

"Jotta käännöstyö ehdittäisiin suorittaa, uuskielen lopullinen yksinomaiseen käytäntöön ottaminen onkin lykätty niin pitkälle kuin vuoteen 2050". Tämä on George Orwell'in teoksen "1984" viimeinen lause.

Vuonna 1948 kirjoitettu teos on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan."...joka ainoa kirja on kirjoitettu uudestaan, joka ainoa taulu on maalattu uudestaan, joka ainoa muistopatsas ja katu ja rakennus on saanut uuden nimen..." Osuiko Orwell suunnilleen oikeaan, vaikka dystopian (utopian vastakohta, jolla tarkoitetaan ihanneyhteiskunnan vastakohtaa, pelon utopiaa) toteutumisen aikataulu ei kovin tarkka olekaan? Patsaita ei nimetä uudelleen, ne vain kaadetaan ja heitetään jokeen. 

Uuskieli on kuitenkin toteutumassa kirjassa kuvatulla tavalla. Ilmaisut, joille ei helposti löydy poliittisesti korrektia uusikielen termiä, yksinkertaisesti poistetaan - tai sitten poistetaan koko tuote. Ihon vaalentaminen ei ole suvaittavaa. Miksi? Kuka vain voi ottaa tatuoinnin jolla kasvot muutetaan siniseksi kukkakedoksi ja hiukset värjätään tyyliin sopivasti vihreäksi. Se on OK - ainakin toistaiseksi.

Todellisuutta ja kunkin omaa kokemukseen tai havaintoihin perustuvaa käsitystä on hyvin vaikea muuttaa vain sanoja muuttamalla. Ihminen on kekseliäs: kiertoilmaisut löytyvät, asiayhteyden tunteva osaa tulkata ne mielessään selkokielelle, ehkä lopulta salaa ja hiljaa itsekseen. 

Sanat ovat lopulta pelkästään jono kirjaimia. Ne viittavat johonkin käsitteeseen, joka sinänsä muuttuu vain jos niihin liittyvät havainnot ja kokemukset muuttuvat. Nykyään esimerkiksi "Made in Japan" herättää aivan toisenlaisen mielikuvan tuotteen laadusta kuin parikymmentä vuotta sitten. Mikä muuttui? Ei kirjainkaan, vaan kokemusperäinen käsitys siitä, mihin sanoilla viitataan.

Ferdinand de Saussure (1857-1913) piti kieltä järjestelmänä, joka koostuu kahdesta osasta: ilmauksesta ja sisällöstä. Sisältö ei muutu mitenkään vaikka käsitteelle annettaisiin jokin toinen nimi, uudenlainen jono kirjaimia. Jos alamme viitata heiniä syövään, suurikokoiseen eläimeen "hevonen" kirjaimilla "p-ö-y-t-ä", ei kestää kauaakaan kun kaikki tietävät mihin nelijalkaiseen todellisuudessa viitataan.

Uuskieli, sanojen ja käsitteiden kieltäminen ei muuta todellisuutta millään lailla - ellei sitten vain huonompaan suuntaan. Todellisuuden muuttaminen on toki vaikempaa. Jospa silti yritettäisiin, vaikkapa palaamalla ajatukseen "olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanarvoisia; jokainen ansaitsee arvostuksen arvostamalla muitakin yhtä lailla". Jätetään kirja-, tuotepakkaus-, ja elokuvaroviot sytyttämättä. Osoitetaan että Orwell oli kirjailija, ei visionääri eikä varsinkaan kurjalla tavalla oikeaan osunut tulevaisuudentutkija.

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: uuskieli, semantiikka, hyperventilaatio, sensuuri, merkitys, kirjaimet, sanat, tarkoitus, kokemus, todellisuus

Kukkahattusetä ja poikamiestyttö

Torstai 13.2.2020 - Kristiina Sunell

Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Vanhentunut ei sanonta kuitenkaan ole, sillä se kelpaa hyvinkin lakitekstiluonnoksen periaatteeksi: perhevapaauudistuksen muotoilussa sana äiti on korvattu sanalla raskaana oleva vanhempi. Vara on viisautta eikä vahingon enne, näin kai.

Äitiä voisi tulla ikävä, ehkä anoppiakin - tuota puolison synnyttänyttä henkilöä, joka luonnonlakien kumoamisen jälkeen saattaisi tarkoittaa myös appiukkoa.

kukkahattuseta.tiff

Pyritäänkö nyt poistamaan kaikki sukupuoleen viittaava? Tuskinpa vain. Setämies- sana lisättiin nykysuomen sanakirjaan vain kaksi vuotta sitten. Miesselittäminen- termiin törmäsin vasta tänään. Jos siis setämies huomaa olevansa raskaana, seuraa todennäköisesti vanhempainvapaata, mutta ehkä myös melko kiinnostavaa miesselittämistä

Sukupuolineutraalin sanaston ja sen poikkeusten hahmottaminen vaatii taitoa. Minulle saa mieluusti sanoa "siinä on sinulle, tyttöseni, kimppu ruusuja". Kiittäisin varmasti. Mutta "menepäs tyttö siitä kahvia keittämään"? Ehkä keittäisin, vaikka vain kiitoksena kukista.

Tasa-arvoa ei edistetä pyrkimällä poistamaan miehen ja naisen erilaisuus. Kaikkein vähiten sitä edistetään toteamalla "We Finns have our sauna. And traditionally, it’s where we make decisions. So now that we have five women in charge, we can all go to the sauna together and make the decisions there.” Tässä on jotain ikävällä, lähes mielensäpahoittamista aiheuttavalla tavalla tuttua: jos "äijät" tekevät päätöksiä saunassa, onko nyt erityisen fiksua että "muijat" toimivat samoin?

Kaikkea ei tietenkään pidä ottaa niin vakavasti. Koristelin tämän jutun kukkahattusedän kuvalla. Asenne ratkaisee, eikö vain?

Kirjoittaja on maanpuolustusnainen, konemies, perämiesharjoittelija, äiti, anoppi. Ja oikein hyvä näin. 

1 kommentti . Avainsanat: sukupuolineutraalius, uuskieli, nainen, mies, poika, tyttö