Anteeksi, Orwell

Tiistai 30.6.2020 klo 22.05 - Kristiina Sunell

"Jotta käännöstyö ehdittäisiin suorittaa, uuskielen lopullinen yksinomaiseen käytäntöön ottaminen onkin lykätty niin pitkälle kuin vuoteen 2050". Tämä on George Orwell'in teoksen "1984" viimeinen lause.

Vuonna 1948 kirjoitettu teos on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan."...joka ainoa kirja on kirjoitettu uudestaan, joka ainoa taulu on maalattu uudestaan, joka ainoa muistopatsas ja katu ja rakennus on saanut uuden nimen..." Osuiko Orwell suunnilleen oikeaan, vaikka dystopian (utopian vastakohta, jolla tarkoitetaan ihanneyhteiskunnan vastakohtaa, pelon utopiaa) toteutumisen aikataulu ei kovin tarkka olekaan? Patsaita ei nimetä uudelleen, ne vain kaadetaan ja heitetään jokeen. 

Uuskieli on kuitenkin toteutumassa kirjassa kuvatulla tavalla. Ilmaisut, joille ei helposti löydy poliittisesti korrektia uusikielen termiä, yksinkertaisesti poistetaan - tai sitten poistetaan koko tuote. Ihon vaalentaminen ei ole suvaittavaa. Miksi? Kuka vain voi ottaa tatuoinnin jolla kasvot muutetaan siniseksi kukkakedoksi ja hiukset värjätään tyyliin sopivasti vihreäksi. Se on OK - ainakin toistaiseksi.

Todellisuutta ja kunkin omaa kokemukseen tai havaintoihin perustuvaa käsitystä on hyvin vaikea muuttaa vain sanoja muuttamalla. Ihminen on kekseliäs: kiertoilmaisut löytyvät, asiayhteyden tunteva osaa tulkata ne mielessään selkokielelle, ehkä lopulta salaa ja hiljaa itsekseen. 

Sanat ovat lopulta pelkästään jono kirjaimia. Ne viittavat johonkin käsitteeseen, joka sinänsä muuttuu vain jos niihin liittyvät havainnot ja kokemukset muuttuvat. Nykyään esimerkiksi "Made in Japan" herättää aivan toisenlaisen mielikuvan tuotteen laadusta kuin parikymmentä vuotta sitten. Mikä muuttui? Ei kirjainkaan, vaan kokemusperäinen käsitys siitä, mihin sanoilla viitataan.

Ferdinand de Saussure (1857-1913) piti kieltä järjestelmänä, joka koostuu kahdesta osasta: ilmauksesta ja sisällöstä. Sisältö ei muutu mitenkään vaikka käsitteelle annettaisiin jokin toinen nimi, uudenlainen jono kirjaimia. Jos alamme viitata heiniä syövään, suurikokoiseen eläimeen kirjaimilla "p-ö-y-t-ä", ei kestää kauaakaan kun kaikki tietävät että on kysymys hevosesta, ei huonekalusta.

Uuskieli, sanojen ja käsitteiden kieltäminen ei muuta todellisuutta millään lailla - ellei sitten vain huonompaan suuntaan. Todellisuuden muuttaminen on toki vaikempaa. Jospa silti yritettäisiin, vaikkapa palaamalla ajatukseen "olemme kaikki erilaisia, olemme kaikki samanarvoisia; jokainen ansaitsee arvostuksen arvostamalla muitakin yhtä lailla". Jätetään kirja-, tuotepakkaus-, ja elokuvaroviot sytyttämättä. Osoitetaan että Orwell oli kirjailija, ei visionääri eikä varsinkaan kurjalla tavalla oikeaan osunut tulevaisuudentutkija.

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: uuskieli, semantiikka, hyperventilaatio, sensuuri, merkitys, kirjaimet, sanat, tarkoitus, kokemus, todellisuus

Merkityksiä ja tarkoituksia

Keskiviikko 25.10.2017

Hyvät naiset ja herrat, mina damer och herrar  ...vai pitäisikö aloittaa "Hei vaan ja henkilökohtaisesti tervetuloa"

Poliittisesti korrektit ilmaisut ovat saamassa koomisia piirteitä. Stockan Hullut Päivät tulisi nimetä uudelleen, jos vain mahdollista. Sopisiko "Ihan tavalliset päivät" vai olisiko "Hupsut Päivät" parempi? Ehkä joku silti närkästyisi, toinen saattaisi pitää kyseistä kielenhuoltopyrkimystä hullunhauskana. 

Opetushallituksen tukimateriaalin mukaan poikia ja tyttöjä pitäisi puhutella nimeltä, jotta vältyttäisiin sukupuolen ylenpalttiselta korostamiselta. Ohjeistuksen tulkinnat ovat saattaneet olla pillastuneen yliampuvia. Olisiko silti kaukaa viisasta antaa kaikille lapsille sukupuolineutraali etunimi, kuten vaikka Tuisku, Muisto, Kaino tai Vieno? Sitä sopii kysyä kadunmieh...kadunhenkilöltä tai Aamulehden terminologia-osastolta. Tuskin naisten asemaa parannetaan vain puheilla sen enempää kuin vakiintuneita termejä muuttamallakaan. Sanojen merkitys muotoutuu niiden käytön mukaan.

Jotkin sanat, jopa värit saavat lisämerkityksiä joita ei edes Orwell'in ajatuspoliisi voi estää. Toiset sanat ja ilmaisut puolestaan menettävät alkuperäisen merkityksensä tai laimenevat. Sanapari saattaa olla näennäisesti ristiriitainen. Onko "kamalan kaunis" upeampi kuin "hirveän hieno"? Ilmaisua "ulkomaalaisen näköinen" paheksutaan. Mitä pahaa ulkomaalaisissa on? Vaikkapa Japanissa saatan vaikuttaa ulkomaalaiselta. En kuitenkaan näe syytä nousta uuninpankolle mielenpahoittamista julistamaan.

Merkkien arvolataus riippuu usein asiayhteydestä, kulttuurista tai historiasta. Peukuttaminen on Suomessa positiivinen ele, Afganistanissa ja Kreikassa se on kuulemma loukkaavaa. Auton takapuskurissa oleva pelkistetty kalan kuva ei välttämättä tarkoita kuljettajan olevan kalastaja - symboli on pari tuhatta vuotta vanha, kristittyjen vainojen aikana käytetty tunnus. Mummolleni sateenkaari tarkoitti vain sääilmiötä ja leijonariipus oli hänen mielestään koru ilman sen kummempia sivutulkintoja. 

Entisellä työkaverilla oli tapana huudahtaa "kiehtovaa" jos palaverin kulku kävi hänen mielestään sekavaksi. "Hyvä keskustelu" tarkoitti turhaa jankuttamista. Vieraammat pitivät häntä äärimmäisen kohteliaana, työporukka sarkasmiin taipuvaisena veikkona. Siitä on jo kymmenisen vuotta. Varmuuden vuoksi vältän edelleen näitä ilmaisuja, onhan meillä paljon yhteisiä tuttavia. 

Ei ole niinkään tärkeää mitä sanotaan, vaan mitä tarkoitetaan. Sanat eivät muuta todellisuutta vaikka todellisuus pyrkii muuttamaan sanoja. And the same in English.

Tämän epätieteellisen analyysin kirjoitti konemies ja maanpuolustusnainen, ollen yksi ja sama henkilö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: semantiikka, semiotiikka, konteksti, korrektius, merkitys, mielleyhtymä