Pysytäänkö puheväleissä?Lauantai 5.9.2015 - Kristiina Sunell Ludwig Wittgenstein kiteytti vuonna 1927 julkaistun väitöskirjansa lauseella »Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.» Wittgensteinin tutkimusala oli looginen empirismi, filosofian suuntaus, jonka mukaan todellisuutta koskevan tiedon tulee perustua kokemukseen ja havaintoihin. Wittgenstein tuskin ennakoi sosiaalisen median tuloa. Hänen väitöskirjansa perusajatukset pätevät edelleen, vaikka käsite "tieto" sekoitetaan "väittämään" ja perusteluina käytetyt "kokemukset ja havainnot" ovat yhä enemmän vain äärimmäisiä ja äärimmäisen yksipuolisia näkemyksiä. Näin MTV ja Helsingin Sanomat sulkevat maahanmuuttoon liittyvät keskustelualueet. Blogistit kirjoittavat oman mielipiteensä, mutta estävät kommentoinnin. Facebook- kavereita poistetaan heidän mielipiteidensä vuoksi. Jos siis emme voi edes puhua, pitää vaieta. Mitäkö mieltä olen asiasta, josta on niin vaikea puhua? Tämä artikkeli vastaa melkoisen hyvin näkemystäni. Sauli Niinistö: "Luulenpa, että ellei Euroopalla ole haasteeseen yhteiskuntien ja kansalaismielipiteen kannalta kestäviä yhteisiä vastauksia, alkaa ajan oloon tulla yhä enemmän kansallisia vastauksia". Lisäksi arvelen, että ellei Suomella ole kestävää yhteistä vastausta, emmekä kykene asiasta edes keskustelemaan, mielipiteet polarisoituvat yhä enemmän. Seuraukset on helppo arvata. Tätä kirjoitusta saa kommentoida. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen media, vuorovaikutus, keskustelu, pakolaisuus |
Voi kauhistus!Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell Mitä nyt taas?
"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin." Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin? Keskustele ennen lyttäämistäMediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman. Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon. Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut. Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään. Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avoimmuus, keskustelu, vuorovaikutus, suvaitsevaisuus, mielipide-erot, neuvottelu |