Leipä ja lehti, kumpikin maksumuurin takana

Maanantai 24.2.2020 klo 7.09 - Kristiina Sunell

"Voi harmistuksen paikkaa, kaveri lähetti linkin lehtijuttuun joka onkin maksumuurin takana."

Maksumuuri toimii samalla tavoin kuin lähikauppa: leipätiskiltä ei voi vain ottaa haluaamansa, vaan ulos mennään kassan kautta. Sitä kutsutaan vaihdannaksi. Siinä ei ole mitään tavatonta.

Vaihtaminen on reilua ja helppoa. Palvelus voidaan vaihtaa toiseen vaikkapa kotona: vie sinä roskat, minä leikkaan nurmikon. Toimii kotioloissa (useimmiten), mutta yritystoiminnassa vaihdon väline ja arvon mitta on raha. Aikaansa ja valmistamiaan tuotteita voi toki lahjoittaakin - jos itse haluaa ja siihen on varaa.

Pienyrittäjä, kuten kuka tahansa muukin, voi itse päättää käyttääkö oman vapaa-aikaansa työhön, josta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa saa korvauksen. Ehkä palkaksi omasta ajasta jää hyvä mieli, kuten vapaaehtoistyössä yleensäkin.  Hyvä mieli ei kuitenkaan riitä sähkölaskun tai kiinteistöveron maksamiseen. Palkkatyöstä kuuluu saada työsuoritusta vastaava palkka, jonka maksava asiakas maksaa siinä missä sivu-, toimitila-, raaka-aine-, vakuutus- ym. kustannuksetkin.

Jos siis haluaa lehden ilmaiseksi, tulee samalla vaatineeksi isoa joukkoa toimittajia, valokuvaajia, asiakaspalvelun henkilökuntaa ja monia muita tekemään työnsä ilmaiseksi. Siitä on reiluus kaukana.

200224_mies_lukee_sanomalehtea2.jpg

Jokeri kuitenkin: lehden voi maksaa kaupunki, joka tilaa sen kirjastoon ja maksaa tilauslaskun yhteisistä verovaroista.

Toinen jokeri: mainostaja voi maksaa lehden puolestasi, jolloin et maksa ilmaisjakelulehdestä itse mitään.

Ja vielä kolmas: Voit toivoa lehtitilausta joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Se ei ole kovin paljoa pyydetty, sillä paikallislehden digiversion saa noin kymmenellä eurolla pariksi kuukaudeksi. Onhan se sen väärti.

---

Blogin pitäjä ei kirjoittele juttuja työkseen, vaan satunnaisesti, ehtiessään ja silloinkin vain itseä kiinnostavista asoista. Saa jakaa vapaasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, palkka, vaihdanta, raha

Kukkahattusetä ja poikamiestyttö

Torstai 13.2.2020 - Kristiina Sunell

Kun koville ottaa niin koiraskin poikii, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Vanhentunut ei sanonta kuitenkaan ole, sillä se kelpaa hyvinkin lakitekstiluonnoksen periaatteeksi: perhevapaauudistuksen muotoilussa sana äiti on korvattu sanalla raskaana oleva vanhempi. Vara on viisautta eikä vahingon enne, näin kai.

Äitiä voisi tulla ikävä, ehkä anoppiakin - tuota puolison synnyttänyttä henkilöä, joka luonnonlakien kumoamisen jälkeen saattaisi tarkoittaa myös appiukkoa.

kukkahattuseta.tiff

Pyritäänkö nyt poistamaan kaikki sukupuoleen viittaava? Tuskinpa vain. Setämies- sana lisättiin nykysuomen sanakirjaan vain kaksi vuotta sitten. Miesselittäminen- termiin törmäsin vasta tänään. Jos siis setämies huomaa olevansa raskaana, seuraa todennäköisesti vanhempainvapaata, mutta ehkä myös melko kiinnostavaa miesselittämistä

Sukupuolineutraalin sanaston ja sen poikkeusten hahmottaminen vaatii taitoa. Minulle saa mieluusti sanoa "siinä on sinulle, tyttöseni, kimppu ruusuja". Kiittäisin varmasti. Mutta "menepäs tyttö siitä kahvia keittämään"? Ehkä keittäisin, ehkä en, vaikka sanottaisiin "hei henkilö, kahvia pöytään"

Tasa-arvoa ei edistetä pyrkimällä poistamaan miehen ja naisen erilaisuus. Kaikkein vähiten sitä edistetään toteamalla "We Finns have our sauna. And traditionally, it’s where we make decisions. So now that we have five women in charge, we can all go to the sauna together and make the decisions there.” Tässä on jotain ikävällä, lähes mielensäpahoittamista aiheuttavalla tavalla tuttua: jos "äijät" tekevät päätöksiä saunassa, onko nyt erityisen fiksua että "muijat" toimivat samoin?

Kaikkea ei tietenkään pidä ottaa niin vakavasti. Koristelin tämän jutun kukkahattusedän kuvalla. Asenne ratkaisee, eikö vain?

Kirjoittaja on maanpuolustusnainen, konemies, perämiesharjoittelija, äiti, anoppi. Ja oikein hyvä näin. 

1 kommentti . Avainsanat: sukupuolineutraalius, uuskieli, nainen, mies, poika, tyttö

Äänestys Kailon hiekkarannasta ja nuotiopaikasta

Maanantai 3.2.2020 - Kristiina Sunell

200203_kailo-aanestys.jpg

Punaiset laatikot ovat Kailon rannan vapaan käyttöoikeuden puolesta annettuja ääniä

Valtuusto on pitänyt helmikuun kokouksensa ja äänestänyt Kailon saaren hiekkarannan pienemmän osan ja nuotiopaikan mahdollisesta säilymisestä vapaassa, ilmaisessa ulkoilukäytössä. 

Kokouksen varsinainen anti olivat mielenkiintoiset puheet, joista osa jopa liittyi asiaan ja loput ainakin sivusivat sitä jonkin verran. Kuntalaisten kannalta olennaista lienee vain lopputulema ja se, millä kannalla kukin valtuutettu ja äänestykseen osallistunut varavaltuutettu oli rannan osan vapaan käyttöoikeuden säilyttämisestä. Se kävi selväksi. Epäselväksi ehkä jäivät esteellisyysperiaatteet ja niiden noudattaminen päätöksenteossa.

Jospa kerrotaan vain hyvät uutiset: kesäisin hiekkarannalle pääsee todennäköisesti edelleenkin, kunhan maksaa Muumimaailmalle pääsymaksun. Yksityiskohtia Mikko Rönnholmin kirjoituksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkoilualue, lapsiperheet, hiekkaranta, virkistysalue