Aktiivissa ja passiivissa

Maanantai 29.1.2018 - Kristiina Sunell

Hyviä uutisia opiskelijoille ja yrittäjäksi ryhtyville

Yrittäjä saa vuoden alusta lukien täyden työttömyyskorvauksen jos tekee töitä hieman alle yhden päivän kuukaudessa. Lisäksi kuukaudessa saa ansaita 300 euroa verottomasti - yli menevältä osalta veronalaista on vain puolet tulosta.

Vaihtoehtoisesti tuon yhden päivän voi käyttää omaehtoiseen opiskeluun, uuteen ammattiin kouluttautumiseen tai osaamisen täydentämiseen. Tuki on huomattavasti tavallista opintotukea (250,28 eur/kk) suurempi eikä opintopisteitäkään tarvitse kertyä KELA:n yleisten vaatimusten mukaan "Vaikka olisit saanut lukuvuoden aikana opintotukea vain 1 kuukaudelta, sinun pitää suorittaa vähintään 20 opintopistettä." - enää ei tarvitse. 

Reilua. Mutta liian hyvää ollakseen totta? On ja ei. Tämä uudistus on työttömille, ei nykyisille päätoimisille, työn ohessa opiskeleville eikä nykyisille yrittäjille kohdennettu tarjous. Sen nimi on aktiivimalli. 

Aivan pöyristyttävää. Ei käy. 

Omais- ja perhehoitajat ja työkyvyttömyyden tai vamman perusteella etuutta saavat työttömät eivät ole aktiivimallin piirissä. Aktiivimallia ei sovelleta jos työkyvyttömyyseläkehakemus on vireillä tai jos on lomautettu lyhyeksi ajaksi. 

Hallituspuolueita on syytetty "niskalaukauksesta". Kovaa populismia, joskin motiiveiltaan ymmärrettävää: eduskuntavaalit pidetään jo runsaan vuoden päästä. 

Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorojen sijaan onkin parempi siteerata muiden tahojen esittämiä perusteluja ja pohdintoja. Mallin valmistelussa mukana ollut Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, STTK:n pääekonomisti Ralf Sund kannattaa työttömyysturvan aktiivimallia. Päivänpolitiikan jättäneen ammattiliiton edustajan on helpompi nähdä kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita eduskunnan vaalikautta pidemmälle.

Osmo Soininvaara rinnastaa työttömyyskorvauksen saavutetuksi eduksi, ja vain sen ylittävä summa oikeuttaa "varastamaan työttömän vapaa-ajan", kuten hän blogikirjoituksessaan suorasukaisesti toteaa. Perustulon rahoittamiseksi tarvitaan kuitenkin edelleen työpaikkoja ja työntekijöitä. Työn ja tekijöiden kohtaanto-ongelman haasteista Soininvaara mainitsee esimerkkinä Uudenmaan talonrakennusalan. Blogikirjoituksessa on ratkaisuehdotuksia, mutta ne eivät ole yhtä myyviä kuin kahden sanan iskulauseet. Ehdotuksilla ei lisätä minkään yhdistyksen jäsenmääriä eikä nosteta sen koommin kansalaisten verenpainetta, barrikaadeja kuin suosiotaan jatkuvasti menettävän puolueen kannatustakaan. Enkä tarkoita tällä Vihreitä.

Mistä haasteet juontuvat?

Suosituin perustelu aktiivimallin vastustamiseksi on toteamus avoinna olevien työpaikkojen vähäisyydestä. Julkisen sektorin, eli verovaroin kustannettujen työpaikkojen osuus on Suomessa yksi maailman suurimpia. Sen kasvattaminen merkitsisi verorasituksen kovenemista ja/tai jo nyt kestämättömän valtionvelkamäärän lisääntymistä. Työpaikkoja tarvitaan siis lisää yrityksiin. Eli tarvitaan enemmän yrityksiä ja yrittäjiä.

Suunta ei ole lupaava. Yrittäjien ikääntyessä etsitään liiketoiminnan jatkajia, jotka varmistavat työpaikkojen säilymisen. Yrittäjäksi  ryhtymistä ei pidetä houkuttelevana tai palkitsevana. Kannattaisiko työttömän ryhtyä vaikka taksiyrittäjäksi Tampereelle tai aktivoitua selvittämään sukupolvenvaihdosta odottavia yrityksiä? Ilmaisia palveluja löytyy sekä TE-toimistoista, yrityspalvelukeskuksista ja netistä runsaasti. 

Haasteena on todettu myös alueet, joissa työpaikkoja ei ole. Ilmeisesti ei myöskään mahdollisuutta tehdä etätöitä, tai ei riittävää asukaspohjaa vain paikallisesti toimivalle yrittäjälle. Työpaikan perässä muuttamista pidetään mahdottomana jos asunnon arvo on laskenut ja sen myyminen olisi tappiollista tai asunto ei edes kävisi kaupaksi. Minkä verran yksilön ottamaa riskiä voidaan sosialisoida yhteiskunnan vastuulle ja mikä kaikki kuuluisi yhteiskunnan maksettavaksi: asunnon arvon aleneminen, yrittäjän liiketoimen riskien realisoituminen, yleisesti kaikkien sijoitusten arvon menetys...? Salossa omakotitalojen hinnat romahtivat Nokian lopettaessa liiketoimintansa paikkakunnalla. Näin kävi myös osakkeiden hinnalle. 

Täydellistä mallia ei ole

Keskittymiseen työllisyyden haasteisiin - yrittäjyyden ja työnantajaksi ryhtymisen heikko houkuttelevuus, syrjäseutujen teollisuuden ja elinkeinojen kehittäminen, työpaikan perässä muuttamisen kannattavuus, tai varsinkaan vuokra-asuntojen tarjoaminen aidosti yleishyödyllisellä periaatteella ja kohtuullisella vuokrahinnalla - ei riitä halua eikä keskusteluvalmiuksia. Voimia kuluu valtataisteluun aivan liian monella areenalla, niin pelikentän sisällä kuin katsomossakin.

Eturyhmä- ja puoluepoliittinen lakko on silti omalla tavallaan johdonmukainen toimi: työttömien asemasta tulee pitää huolta, sillä lakkoilun seurauksena etuuksien tarvitsijoiden joukko kasvaa. Valitettavasti jaettavan määrä ei "mielenilmauksin" kasva.