Kreikkalaisen dragman kolmas näytös

Keskiviikko 8.7.2015 - Kristiina Sunell

Kreikka - onko pakko kuulla siitä enää enempää?

Kreikka äänesti EI taloutensa sopeuttamistoimille, mutta se ei Kreikan mielestä tarkoita EI-ääntä rahavirroille muista euro-maista. Kahden tukipaketin jälkeen vaaditaan lisää.

Solidaarisuus, demokratia ja oikeudenmukaisuus ovat kaikki sanoja, joiden arvosisällöistä EU-maat ovat samaa mieltä. Periaate ei kuitenkaan ole sama kuin käytäntö. Ensimmäinen tukirahaerä kului pääasiassa Kreikalle lainoja myöntäneiden Ranskan, Saksan ja Englannin lainojen maksuun. Näiden lainoittajien ottama luottoriski Kreikalle annetuista lainoista jaettiin muidenkin EU-maiden kannettavaksi.

Toiselle tukipaketille haettiin Suomesta poliittisen painostuksen vuoksi vakuudet. Niiden pitävyydestä on vaikea saada selkoa, sillä todellisuudessa kysymys on tuottojenvaihtosopimuksesta. Suomi voisi saada vakuuksien ansiosta liki yhden miljardin verran takaisin luottotappiostaan - saman verran kuin Suomen tieverkoston korjausvelka. Suomen hallituksen tekemästä sopeutusohjelmasta löytynee muitakin kohteita, joihin nämä varat kipeästi tarvittaisiin. Olen kuitenkin skeptinen järjestelyn suhteen. Runsaan 30 vuoden työurani aikana olen oppinut, että jokainen alunperin salattavaksi yritetty sopimus sisältää epäilyttäviä kohtia. Samoin jokaiseen sopimukseen, johon haetaan allekirjoitus äärimmäiseen kiireeseen vedoten, on syytä lukea erityisellä huolella.

Kahdenvälisten lainojen lisäksi Suomi on lähettänyt varoja vakausvälineisiin. Eri arvioiden mukaan tähän mennessä on kertynyt yli 6 miljardin euron arvosta vastuita Kreikan lainoittamisesta ja takauksista. Se on nykyisen kestävyysvajeen verran. Mistä Suomi voisi säästää lisää, jotta voisi tukea Kreikkaa vielä enemmän?  Hendrik Ilveksen kysymys on kohtuullinen ja vastaamisen arvoinen.

Ajankäyttö turhiksi osoittautuneiden EU- kokousten tiimoilla alkaa jo hipoa ministeriemme kipukynnystä. Hyvä kysymys voisi kuulua: "miksi olemme vielä mukana?" sillä maksuosuutemme ei hallitusohjeman mukaan saa enää kasvaa. Suomi voi toimia vain vakautusvälineeseen sitomansa pääoman puitteissa. Tämä lienee päätös, joskin esimerkiksi valtionvarainvaliokunnan jäsen Pia Viitanen kaipaa selkeää tulkintaa vastuiden määrästä.

Kreikka vaatii rahoituksen jatkamista vedoten "pienen kreikkalaisen" ahdinkoon. Hätä on todellista ja riipaisevaa. Lääkkeet ja ruoka loppuvat köyhimmiltä, sillä korruptioon, tuloeroihin, eläkeiän nostamiseen muiden EU-maiden tasolle tai verotuksen oikeudenmukaisuuteen ei Kreikassa ole halua puuttua. EU ei voi ohittaa kansallisia vaaleja. Jos valtio mieluummin edelleen ostaa aseita ja neuvottelee niiden lisähankinnoista, maksaa venäläisen Gaspromin laskun ja säilyttää varakkaiden laivanvarustajien verovapauden kuin hankkii varoilla lääkkeitä sairailleen, se on heidän edustuksellinen ja itsenäinen, joskin julma päätöksensä. Se ei ole solidaarista, demokraattista eikä oikeudenmukaista. Mutta jos Kreikan valtio ei käytä 5,7 miljardin euron kultavarantojaan omien kansalaistensa terveydenhuoltoon, hätää voidaan lieventää ainoastaan muiden antamalla humanitäärisellä avulla. Rahalähetykset eivät ole yli viiteen vuoteen ohjautuneet oikeaan kohteeseen.

Rahoittavat euromaat eivät ole vaatineet antamiensa rahojen vastineeksi oikeuksia Kreikan suuriin kaasuesiintymiin, satamiin tai muuhun realisoitavaan omaisuuteen. Mielestäni niin olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Olisimme ostaneet ja maksaneet reilusti kuten kiinalaiset, jotka hankkivat kreikkalaisen sataman ja paransivat sen tuottavuutta merkittävästi. Tämäkin on jälkiviisautta. On kohtuullista ja oikein vihdoin vapauttaa Kreikka sitä kahlehtivasta eurosta ja antaa maalle sen kaipaama vastuu ja vapaus päättää omasta puolestaan.

Reikä opintotukisukassa

Lauantai 16.2.2013 - Kristiina Sunell

Sinulle on postia!

Kela lähetti kuluneella viikolla postia noin 30.000 nuorelle. Aiheena oli opintotukien takaisinperintä. Korko on pikavippimäisen korkea, 15 %. Hyvä sijoituskohde valtiolle, slllä harvasta EU-lainasta, telakasta tai kaivoksesta voi samaa tuottoa odottaa. Niin hyvältä kuin tämä tuotto kuullostaakin, ansaintamalli ei mielestäni ole kohdillaan.

Tulevaisuuteen sijoittaminen on entistä tärkeämpää, jos emme halua jäädä Euroopan Kongoksi. Puu-, metalli- ja elektroniikkateollisuus eivät enää kanna teollisuutemme tukijalkoina. Lainarollaattorien kasvava lasku odottaa maksajiansa. Todennäköisin maksaja on nykyinen nuoriso, ammattiin tai korkeakoulututkintoon tähtäävät henkilöt. Osaamiseen sijoittaminen kannattaa.

Lyhyt matematiikka ja Elon laskuoppi

Opintotuki 20 vuotta täyttäneelle on noin 300 euroa kuussa. Toimeentulotuen perusosa on parisataa enemmän, mutta sitä aktiivinen opiskelija ei saa. Opintotuki on vastikkeellista: siihen on oikeus vain, jos opintosuorituksia kertyy. Opiskelija on opintotukensa ansainnut, mikäli opintoviikoja on kertynyt vaadittava määrä. Sitä ei tule periä takaisin vain siksi, että vapaa-aika on käytetty palkkatyöhön, josta myös maksetaan verot.

Toimeentulotukea saa, jos menot ylittävät tulot. Tuki on vastikkeetonta. Opiskelijan oletetaan sovittavan menot tuloihin, joten erotuksen kattamiseksi pitää ottaa lainaa tai käydä töissä opintojen ohessa.

Yhteistä kummallekin tukimuodolle on toimettomuuden vaatimus, tai vähintään liian toimeliaisuuden karsiminen. Maassa, jossa jokaisen työpanos on tärkeä ja verotulot kovasti tarpeeseen, tämä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta.

Porkkana maistuu puulta

Perusteluna opintotuen alhaisuuteen on mainittu ilmainen opiskelupaikka sekä motivaatio nopeaan valmistumiseen ja työhön sijoittumiseen. Toimeentulotuen ja työttömyysturvan pitää puolestaan olla riittävän suuri, jotta ei tarvitse ottaa vastaan huonosti palkattua työtä. Keppiä ja porkkanaa käytetään eri tapauksissa eri perustein. Työttömien aktivointikeinoksi on pohdittu verovapaata osa-aikatyötä, jolloin etuudet eivät häviä. Opiskelijalla tämä toimii päinvastoin.

Harjoittelisin työntekoa, paljonko siitä maksetaan?

Työelämään tutustuminen kuuluu nykyään pakollisena osana opintoihin. Sen osuutta on jopa lisätty. Harjoittelupaikaksi haetaan oman alan töitä. Monikaan ei oleta muutaman vuoden teoreettisten opintojen vielä pätevöittävän haastavimpiin tehtäviin, mutta työelämän perusasioitten osaaminen parantaa mahdollisuuksia saada harjoittelupaikka. Siivoustyö ja vihannesten pakkaaminen on tulevalle kemistille hyödyksi. Työyhteisö opettaa huomioimaan toiset ja noudattamaan sovittuja sääntöjä, kantamaan vastuuta omasta työstään, itsestä ja työkavereistaan. Opintotuet kuitenkin lähtevät, jos haluaa rahoittaa opintonsa omalla työllään eikä opintolainataakan hankkiminen valmistujaislahjaksi innosta.

Opiskelijoitten sitseissä eli illanistujaissa on tapana huutaa Omstart! kun vaikuttaa siltä, että lauletaan nuotin vierestä. Nyt on opintotuen omstartin paikka.