Leipä ja lehti, kumpikin maksumuurin takanaMaanantai 24.2.2020 klo 7.09 - Kristiina Sunell "Voi harmistuksen paikkaa, kaveri lähetti linkin lehtijuttuun joka onkin maksumuurin takana." Maksumuuri toimii samalla tavoin kuin lähikauppa: leipätiskiltä ei voi vain ottaa haluaamansa, vaan ulos mennään kassan kautta. Sitä kutsutaan vaihdannaksi. Siinä ei ole mitään tavatonta. Vaihtaminen on reilua ja helppoa. Palvelus voidaan vaihtaa toiseen vaikkapa kotona: vie sinä roskat, minä leikkaan nurmikon. Toimii kotioloissa (useimmiten), mutta yritystoiminnassa vaihdon väline ja arvon mitta on raha. Aikaansa ja valmistamiaan tuotteita voi toki lahjoittaakin - jos itse haluaa ja siihen on varaa. Pienyrittäjä, kuten kuka tahansa muukin, voi itse päättää käyttääkö oman vapaa-aikaansa työhön, josta mahdollisesti joskus tulevaisuudessa saa korvauksen. Ehkä palkaksi omasta ajasta jää hyvä mieli, kuten vapaaehtoistyössä yleensäkin. Hyvä mieli ei kuitenkaan riitä sähkölaskun tai kiinteistöveron maksamiseen. Palkkatyöstä kuuluu saada työsuoritusta vastaava palkka, jonka maksava asiakas maksaa siinä missä sivu-, toimitila-, raaka-aine-, vakuutus- ym. kustannuksetkin.
Jos siis haluaa lehden ilmaiseksi, tulee samalla vaatineeksi isoa joukkoa toimittajia, valokuvaajia, asiakaspalvelun henkilökuntaa ja monia muita tekemään työnsä ilmaiseksi. Siitä on reiluus kaukana.  Jokeri kuitenkin: lehden voi maksaa kaupunki, joka tilaa sen kirjastoon ja maksaa tilauslaskun yhteisistä verovaroista. Toinen jokeri: mainostaja voi maksaa lehden puolestasi, jolloin et maksa ilmaisjakelulehdestä itse mitään. Ja vielä kolmas: Voit toivoa lehtitilausta joulu- tai syntymäpäivälahjaksi. Se ei ole kovin paljoa pyydetty, sillä paikallislehden digiversion saa noin kymmenellä eurolla pariksi kuukaudeksi. Onhan se sen väärti. --- Blogin pitäjä ei kirjoittele juttuja työkseen, vaan satunnaisesti, ehtiessään ja silloinkin vain itseä kiinnostavista asoista. Saa jakaa vapaasti.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, palkka, vaihdanta, raha |
Kävikö Etelärannassa satuolento?Lauantai 23.3.2013 - Kristiina Sunell Faktoista irtautuminen on virkistävää. Suomen talous onkin siinä kunnossa, että satuolentoja tarvitaan apuun. Sadun lopussa kai paha saa palkkansa, ja hyviksellekin jää jotain. Huhujen mukaan joulupukki olisi hiljattain käynyt Etelärannassa. Samojen lähteiden mukaan Etelärannan väki olisi ansainnut korkeintaan risuja. Tuhmaa oli ajatella, että palkankorotukset olisi kustannettu eläkevakuutusmaksujen korotus perumalla, Tulevaisuuden eläkerahoja ei pitää tuhlata. Johdonmukaista: ne varat tarvitaankin elvytysvelan korkojen ja lyhennysten maksuun. Sitä kipeämmin, mitä vähemmän on työpaikkoja ja niistä saatavia verotuloja. Oikeastiko?Mutta kävikö Etelärannassa todellakin joulupukki? Vai oliko se sittenkin hammaskeiju? Jos yhtiön tuloksesta ennen vietiin 24,5 %, nyt yhteiskunnalle jaetaan siitä vain 20 % Jääkö yhtiöihin nyt enemmän rahaa? Kyllä. Saavatko yhtiön omistajat nyt enemmän? Ei. Osinkotulojen verotusta kiristettiin. Yritykselle jää enemmän käytettäväksi investointeihin ja työllistämiseen. Tämä "lahja" olikin tarkoitettu edelleen annettavaksi. Viinaa juovat, tupakkaa polttavat ja karkkia mässyttävät saavat tilaisuuden osallistua taloustalkoisiin. Joko lisäämällä kulutusta -> lisää verotuloja. Tai vähentämällä kulutusta -> terveydenhuollon kustannukset pienenevät. Tällainen kiltteyttä ja sosiaalisuutta suosiva linjaus voisikin olla joulupukin tekemä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, verotus, palkka, työttömyys, yhtiövero, osingot |
