Kävin kioskilla

Tiistai 29.8.2023 klo 20:07 - Kristiina Sunell

En halunnut enää yhtään kertaa lukea sanaa "rasismi", en kuulla sitä televisiosta tai radiosta, saati itse kirjoittaa aiheesta. Tänään tuntui kuitenkin aiheelliselta keskittyä tähän asiaan. Siihen innoitti Naantalin valtuuston maanantai-illan kokouksessa Juha Haapakosken (KOK) aloiteteksti valtuuston puheenjohtajan luottamuksen kyseenalaistamiseksi. Tiistai-iltapäivään mennessä uutinen oli jo kaikissa valtakunnan medioissa. 

Päätin käydä kioskilla. Piti saada jotain konkretiaa, faktaa. Sitä ei juuri ole valtakunnan mediassa tarjolla, sosiaalisessa mediassa vielä vähemmän. Niinpä lähdin haastattelemaan perussuomalaista (heitä ja heidän kannattajiaan väitetään kaikkia rasisteiksi) ja potentiaalista rasismin kohteeksi joutunutta, maahanmuuttajaa. 

Kamerunista 18 vuotta sitten Suomeen muuttanut David suhtautuu avoimen suopeasti kysymykseen josko häneltä saisi kysyä rasismista ja perussuomalaisista. Hän tietää joutuvansa silmätikuksi, onhan hän "se musta poika". Kesäisin Naantalissa käy paljon väkeä ja toki hän saa toisinaan osakseen tuijottelua. Josko epäilevästi suhtautuvat ovat perussuomalaisia, sitä hän ei tiedä - eikä pidä sillä väliäkään. Huumorintajua pitää olla, vitsit ovat vitsejä ja läppää. Eivät sanat muutoinkaan merkitse, jonka kioskiyrittäjä sai karvaasti kokea korona-aikana. Kioski oli pakko pitää kiinni neljä kuukautta. Joku saattaa vuolaasti luvata apua ja tukea, mutta pyytäessä sitä ei kuitenkaan saa. Teot merkitsevät. Korona-ahdingon vaikeuksissa Davidia auttoi kaksi valtuutettua, perussuomalaisia molemmat. "Suomalaiset ovat minun perheeni" hän sanoo. "Viha ei ratkaise mitään, ei missään". Vilhelm Junnilasta hänellä on vain hyvää sanottavaa.

Maanantain valtuuston kokoukseen osallistunut valtuutettu oli tyrmistynyt ja pahoillaan kokouksessa esitetystä aloitteesta. "Puukkoa selkään". Yhteistyö eri puolueiden välillä on toiminut hyvin, asukkaille tärkeitä asioita on edistetty naantalilaisten parhaaksi. Mutta tällainen aloite ja jahtaaminen ovat syrjimistä, syrjäyttämistä, eriarvoista kohtelua. Mistähän koululaiset saavat kiusaamisen mallin ja onko päättäjistä esikuviksi vai ainoastaan varoittaviksi esimerkeiksi?

Haastattelu oli helppo tehdä, sillä kamerunilaissyntyinen kioskiyrittäjä ja perussuomalainen valtuutettu ovat sama henkilö.

Kultarannan kioskilla  on lounasaikaan tarjolla vallankin maistuvaa afrikkalaista ruokaa ja muulloinkin hampurilaisia, erinomaista kahvia ja tiikerikakkua. Vahva suositus!

Olipa kerran

Sunnuntai 19.10.2014 - Kristiina Sunell

Tämä kirjoitus ei kerro mistään todellisista, vaan vähintään osittain kuvitteellisista tilanteista. Kuten varmaan nopeasti huomaatte, juttu saattaa olla paikoitellen satua.

Olipa kerran poliittinen puolue, joka:

• Kutsui väkensä kuulemaan, mitä suunnitteilla on, ja oli avoin myös kehittämisehdotuksille.
• Ei puhunut pahaa toisista puolueista tai niiden politiikoista, koska ei tarvinnut. Omat tekemiset puhuivat puolestaan.
• Ymmärsi, että ei ole olemassa väärän tahon sammuttamia tulipaloja. Itse idea ja sen hyöty on tärkeämpi kuin sen esittäjän puoluekanta tai suhtautuminen muuhun kuin yksittäiseen esitykseen.
• Osasi sanoa ei ja osasi perustella sen, vieläpä myönsi virheet. Vältti hokemasta "suhdanneongelmaa" vältelläkseen esittämästä tarpeellisia muutoksia ja niiden toteuttamista.
• Ei myönteistänyt kaikkia havaitsemiaan ongelmia, vaan pyrki niiden kiistämisen sijaan ratkaisuihin.

Olipa kerran yritysjohtaja, joka:

• Järjesti yhteistoimintakokouksia muulloinkin kuin vain silloin, kun yhteistyö on päättymässä.
•  Sai porukan ymmärtämään, että tyytyväiset, maksavat asiakkaat ovat yrityksen tärkein voimavara, sillä ne maksavat palkat.
• Myönsi, että kaikki yrityksen viisaus ei ole sen johtajien päässä.
• Antoi tunnustuksen sinne, minne se kuuluu ja vastuuta sille, joka sitä on motivoitunut ja halukas lisääkin kantamaan. Palkitsi tekijää, joka tuo yritykseen aina enemmän tulosta kuin oman palkkakustannustensa verran.
• Sai arvostuksensa ansaitsemalla ja itse olemalla esimerkki, ei norsunluutornista huutelemalla. Teki itsekin pitkää päivää, jos edellytti koko porukan joustavan.
• Piti huolta siitä, että töissä ei vain "lusita tunteja", vaan tekemisen myötä kaikilla on mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään.

Olipa kerran työntekijä, joka:

• Ymmärsi, että jokainen osaltaan vaikuttaa työilmapiiriin. Ystävällisyys ei maksa mitään, ja jos itsellä on aikaa, voi kaverinkin työkuormaa helpottaa. Jopa pomoa voi auttaa, eihän tuo kaikkea kaikesta osaa tai tiedä.
• Sai olla perillä yrityksen strategiasta ja peräti esittää omia ideoitaan sen kehittämiseen. Eipä tarvinnut lehdestä lukea, mitä on tapahtumassa, vaan osasi itse kertoa tapahtumien taustoja niistä kysyville asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.
• Ei joutunut koskaan kuulemaan huomautusta "näin tehdään, koska näin käsken" vaan sai tarvitessaan aina perustelut ja tilaisuuden keskustella syistä, miksi työ tai projekti on tarpeen toteuttaa jollain tietyllä tavalla.
• Sai tilaisuuden kehityskeskusteluun itse halutessaan, ei vain kerran vuodessa.
• Oli niin loistavassa työpaikassa, että puhui yrityksestä, tuotteista ja työkavereistaan vain hyvää. Jos huomasi, että hyvän puhumiseen ei olisi syytä, lähti toisaalle tai perusti itse oman näkemyksensä mukaisen firman.

Sen pituinen se.