Himasta ja hevosenlihaa

Ei kiinnosta.

Mutta jos kiinnostaisi, voisi kysymys kuulua: mitä yhteistä on Himasen Sinisellä Kirjalla ja lasagnella? Molemmat ovat olleet lööpeissä näkyvästi, joten ainakin media käsittelee näitä aiheita lähes intohimoisesti.

Ensimmäinen arvaus: väärässä paikassa tehty

Kumpaakin - sekä eineksiä, että tulevaisuusselontekoja - osataan tehdä Varsinais-Suomessa. Einesten valmistaminen seudulla  on vähentynyt, vaikka työvoimaa ja elintarvikeosaamista olisi.

Kelpoinen näkemys tulevaisuudesta olisi myös Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksella. Siellä on yhden gurun sijasta kymmeniä, lisäksi paljon eri toimialojen osaamista.

"Parempaa olisi tullut, jos Turussa olisi tehty" lienee hieman heikko yhteinen nimittäjä, vaikka totta onkin.

Toinen arvaus: sisältö mättää

Harva tietää einespaketin sisällöstä mitään. Kun paljastuu, että lasagnessa on hevosenlihaa, tulee melkoinen meteli. Himasen Sinisen kirjan kustannus on yhtälainen hämmästyksen aihe: aika kallista, onkohan sisältö hinnan arvoinen?

Yhteinen nimittäjä voisi siis olla yllätyksellisyys. Vaan ei kovin yhteismitallinen sekään. Siispä siirrytään kolmanteen arvaukseen.

Kolmas arvaus: vapaaehtoinen ennakkoavoimuus arveluttaa

Näin hienoa termiä en itse keksinyt, vaan poimin sen Valtioneuvoston tiedotteesta. Semantiikka, eli oppi sanojen merkityksestä, on mielenkiintoista. Käytännönläheisin esimerkki tästä tieteenalasta löytyy eilisestä Emmerdalesta. Opettaja lähettää kotiin kirjeen, josta isä saa tietää pojallaan olevan luki-häiriö ja hämmentyy tästä kovasti. Muu perhe lohduttaa häntä: poikasi on erityinen (special). Isä pahastuu, sillä hänen oman kokemuksensa mukaan "erityinen" ei nykyään viittaa mihinkään iloiseen asiaan.

Emmerdalen havainnon mukaisesti yritämme siis löytää yhtäläisyydet sanojen käytännön merkitystä tulkitsemalla. Ehdotus kohutun tulevaisuusselonteon ja hevosenlihan yhteiseksi nimittäjäksi on jälkikäteinen pakkoavoimmuus. Selkosuomeksi selittely. Olisiko se siinä?