Salassapitokriisiviestintästrategiaa aikasidonnaisuusulottuvuudesta

Tiistai 23.3.2021 - Kristiina Sunell

Hallituksen viestintästrategian mukaan "Tavoitteet ja vaikutukset kerrotaan selkeästi ja monimutkaisista asioista luodaan kokonaiskuvaa" ja "tärkeistä asioista kerrotaan myös niiden ollessa vielä keskeneräisiä"

Se toteutuu näin:

"Tältä osin olemme saapuneet tilanteeseen, missä miltään osin harkitaan toimenpiteitä joiltain osin. Siltä osin myöhemmin osaamme sanoa pohditaanko rajotuksia näiltä osin”. (Sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja peruspalveluministeri tiedotustilaisuudessa 26.2.2021)

Lausuntoa voi olla osittain vaikea ymmärtää näiltä osin, jos miltäänkään osin.

Ja näin:

Hyvä paha some

Tiistai 7.1.2020 klo 7.13 - Kristiina Sunell

Tuttava ilmoitti pysyvänsä kaukana somesta sillä se on täynnä "raappakantaa". Termi lienee käännetty Turun murteelle sanasta propaganda. 

Sanastokeskus TSK:n julkaiseman sosiaalisen median sanaston mukaan sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.

Missä sitten on ongelma? Tietoteknisesti tuotetut alustat ovat toimivia, ilmaisiakin. Osmo A. Wiio, tunnetuimpia suomalaisia käytännön viestinnän tutkijoita ja edistäjiä, kiteytti havaintonsa:

• Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.”
• Viestinnän viides laki: ”Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat vaan miten asiat näyttävät olevan.”

Yhdistykset perustavat Facebook-sivustoja, kaupungit tiedottavat omien sosiaalisten median sivujensa kautta, päättäjät julkaisevat tiedotteita ja lausuntojaan Twitterissä. Paperilehti on vanhentunut ennen sen ehtimistä tilaajan postilaatikkoon, joten ajantasainen tieto löytyy somesta. Siellä ovat myös kaverien loma- ja luontokuvat, kutsut kiinnostaviin tapahtumiin ja paljon muutakin näkemisen arvoista. Suuri osa julkaisuista läpäisee hyvin Sokrateen kolmoissuodattimen: julkaisu on totta, se edistää hyviä asioita ja on hyödyllistä vastaanottajalleen.

On liioittelua tuomita some täysin turmiolliseksi ja pahuutta edistäväksi. Tietoa, faktaa saattaa kieltämättä olla vaikea löytää some-kohinan ja vaikuttamispyrkimysten joukosta, mutta eihän valeuutisilta ja kiukunpurkauksilta ole turvassa edes eduskunnan istuntosalissa. Raja tiedon välittämisen ja mielipidevaikuttamisen välillä on hämärtynyt, harmillisesti ja pysyvästi. Vastuu on siirtynyt kuulijalle. 

Some on kuin merivettä: sitä on valtavasti, siinä voi uida ja purjehtia, mutta siihen voi myös hukkua. Paikoitellen se on täynnä roskaa, sitä raappakantaa. Kaikkea voi tietenkin käyttää väärin. Mutta minne häviää lukijan medialukutaito, lähdekritiikki ja oma valinnanvapaus? Joku ei tarvitse Apua, toinen ei kaipaa Seuraa, kolmannella ei ole käyttöä Alibille. Vaihda kanavaa, käännä sivua, surffaa muualle. Ja julkaise itse luettavaa, jolla ylläpidetään ihmisten välisiä hyviä suhteita!

Kirjoittaja toimii mm. Naantalin Foorumin, Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistyksen ja Paraisten Meripelastajien Facebook-sivustojen ylläpitäjänä

Viestintä kuuluu kaikille

Tiistai 19.2.2019 - Kristiina Sunell

"Autot kuuluvat teille". Toistakin mieltä voi olla, onhan Suomessa edelleen paljonkin sanavapautta jäljellä. Mainos innoittaa tuottamaan lyhyestä lauseesta useita eri versioita sosiaalisen median lukemistoa piristämään, toinen toistaan hulvattomampia kuten "Taksit kuuluvat meille". Siinä oli tosin vaihdettu sekä henkilökuvaa, että puoluetta, mutta yhtäkaikki  - meemipajat intoutuivat. Lisäksi mielensäpahoittajat aktivoituivat kuin hipaisumiina konsanaan. Tästä voi repiä huumoria, stressiä, tai jotain siltä väliltä. Ja miksipä ei, varsinkin jos itsellä ei ole mitään omaa sanottavaa?

Osmo A.Wiio kehitti joukon Wiion laeiksi kutsuttuja väittämiä viestinnästä. Viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Reaktioiden määrällä mitattuna "Autot kuuluvat teille" onkin erittäin onnistunut. Lause on lyhyt, joka sopii hyvin nykyiseen keskittymishäiriön ja kohinan piinaamaan some-maailmaan. Twitter välittää niin valtionpäämiesten kuin dosenttienkin kannanotot. Niihin vastaillaan ja niitä tulkitaan toisissa twiiteissä. Vaalisloganeissa onkin yleensä vain 2-3 sanaa. Minimalistisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi, ne koskettavat monia. "Minä juon nyt kahvia" ja "puhun niin totta kuin osaan" ovat jääneet elämään ikimuistoisina repliikkeinä, vaikka harva muistaa mihin niillä aikoiinaan viitattiin. Silloin, kun ei vielä twiitattu. Nykyajan Kalevala saattaisi olla kokoelma lyhyitä, irrallisia lausahduksia ja someviestiketjuja. 

Opiskelukaverini tapasi hahmottaa väittämiä kysymällä niiden vastakohtaa.  Sen jälkeen hän kysyi mitkä olisivat väittämän vaihtoehdot. "Autot eivät kuulu teille". Hyvä - jos oletettaisiin näin, mitkä olisivat perustelut? 

Kirjoittajan mielestä autot - käyttövoimasta riippumatta - kuuluvat teille, toisinaan myös parkkipaikoille. Merelle ne sopivat huonosti.

Tasapuolisesti totta

Torstai 28.4.2016 - Kristiina Sunell

Tosi on, sanoi pankin mainoksessa esiintyvä orava. Siitä on aikaa parikymmentä vuotta, ellei enemmänkin. Sosiaalisen median aikakaudella tutuksi tullut väittämä onkin "taho tai henkilö X valehtelee". Itsestä ei vaatimattomuuttaan mainita mitään, kiireessä myös perustelut voivat unohtua. Raflaava otsikko riittää.

Tiedotuksen, viestinnän ja mielipidevaikuttamisen rajat ovat hämärtyneet. On hyvin vähän merkitystä sillä, mitä sanotaan tai väitetään. Viestin tulkintaan tarvitaan pohdintaa siitä, miksi jokin lausunto tai väittämä on julkaistu.

Tuoreena esimerkkinä on "Suomen Yrittäjät valehtelee" - otsikoitu kirjoitus, joka on julkaistu Insinööriliiton sivustolla. Itse kirjoitus ei tarkemmin erittele mistä Suomen Yrittäjät olisi valehdellut, vaan pikemminkin todistaa räväkän otsikonnin motiivia: jäsenhankintaa tehdään keinoin ja ilmaisuin, jotka eivät asialliseen keskusteluun, saati aitoihin yhteistyöpyrkimyksiin kuulu.

Vastakkainasettelun lietsomisen hyödyt voivat tuntua mukavana kassavirtana liittojen verovähennyskelpoisten jäsenmaksutulojen kilistessä kassaan. Varoja "yleishyödyllinen" yhdistys käyttää sijoituksiin, joiden osingot ovat verovapaita. Ristiriitoja lietsova mielipidevaikuttaminen tuottaa 100.000 työpaikan ja vakiduunien sijasta yrityksille toimintaympäristön epävakautta ja sitä kautta vaikeuksia sitoutua lisähenkilöstön palkkaukseen. Ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta liitto maksaa 5 % ja veronmaksajat kustantavat 95 %. Näin alhaisesta riskikertoimesta yrittäjä voi vain uneksia. Vastapuoleksi itsensä asettaneet tahot puolestaan uneksivat yrittäjien ottavan riskiä ja investoivan. 

Pienet ja keskisuuret yritykset seuraavat yhteiskuntasopimusneuvottelun toistuvaa ja pitkään jatkunutta karilleajoa sivusta, sillä tähän yhteiseen veneeseen ei yrittäjillä ole ollut asiaa - jos ei kölin alta vetämistä lasketa. 

Miksi tämä kirjoitus julkaistaan ja mikä sitä motivoi?

Olen kyllästynyt siihen, että hallituksen ja opposition välinen kampitustaistelu ulotetaan yrittäjiin, joiden samalla edellytetään luovan Suomeen talouskasvua. Ammattiliittojen ja yleisillä demokraattisilla vaaleilla valittujen edustajien välinen kiista siitä, mikä taho päättää ja mikä puolestaan kantaa vastuun työllisyydestä ja hyvinvoinnista vie maamme yhä kauemmaksi kilpailukykytavoitteiden toteutumisesta.

Yhdistymisvapaus on samantasoinen oikeus kuin EY:n perustamissopimuksen tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Mitä kivisempään ja kitkerämpään tilanteeseen vastakkainasettelun lietsominen johtaa, sitä kiitollisempi on syytä olla näistä liikkuvuuden vapauksista - niin yritysten, kuin työvoimankin kannalta. Tasapuolisesti.

Himasta ja hevosenlihaa

Lauantai 23.2.2013 klo 20.07 - Kristiina Sunell

Ei kiinnosta.

Mutta jos kiinnostaisi, voisi kysymys kuulua: mitä yhteistä on Himasen Sinisellä Kirjalla ja lasagnella? Molemmat ovat olleet lööpeissä näkyvästi, joten ainakin media käsittelee näitä aiheita lähes intohimoisesti.

Ensimmäinen arvaus: väärässä paikassa tehty

Kumpaakin - sekä eineksiä, että tulevaisuusselontekoja - osataan tehdä Varsinais-Suomessa. Einesten valmistaminen seudulla  on vähentynyt, vaikka työvoimaa ja elintarvikeosaamista olisi.

Kelpoinen näkemys tulevaisuudesta olisi myös Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksella. Siellä on yhden gurun sijasta kymmeniä, lisäksi paljon eri toimialojen osaamista.

"Parempaa olisi tullut, jos Turussa olisi tehty" lienee hieman heikko yhteinen nimittäjä, vaikka totta onkin.

Toinen arvaus: sisältö mättää

Harva tietää einespaketin sisällöstä mitään. Kun paljastuu, että lasagnessa on hevosenlihaa, tulee melkoinen meteli. Himasen Sinisen kirjan kustannus on yhtälainen hämmästyksen aihe: aika kallista, onkohan sisältö hinnan arvoinen?

Yhteinen nimittäjä voisi siis olla yllätyksellisyys. Vaan ei kovin yhteismitallinen sekään. Siispä siirrytään kolmanteen arvaukseen.

Kolmas arvaus: vapaaehtoinen ennakkoavoimuus arveluttaa

Näin hienoa termiä en itse keksinyt, vaan poimin sen Valtioneuvoston tiedotteesta. Semantiikka, eli oppi sanojen merkityksestä, on mielenkiintoista. Käytännönläheisin esimerkki tästä tieteenalasta löytyy eilisestä Emmerdalesta. Opettaja lähettää kotiin kirjeen, josta isä saa tietää pojallaan olevan luki-häiriö ja hämmentyy tästä kovasti. Muu perhe lohduttaa häntä: poikasi on erityinen (special). Isä pahastuu, sillä hänen oman kokemuksensa mukaan "erityinen" ei nykyään viittaa mihinkään iloiseen asiaan.

Emmerdalen havainnon mukaisesti yritämme siis löytää yhtäläisyydet sanojen käytännön merkitystä tulkitsemalla. Ehdotus kohutun tulevaisuusselonteon ja hevosenlihan yhteiseksi nimittäjäksi on jälkikäteinen pakkoavoimmuus. Selkosuomeksi selittely. Olisiko se siinä?