Pahasti syrjässä

Lauantai 16.12.2017 - Kristiina Sunell

Syrjäytyminen mainitaan usein suurimpana turvallisuusuhkana. Toiset puhuvat "syrjäyttämisestä" joka saattaakin paremmin vastata tilannekuvaa.

Näyteikkkunoita rikkovat, Suomen lippuja ja autoja polttavat anarkistit ovat vain paremman tekemisen puutteessa riehuvia huomionhakuisia onnettomia. Heiltä ei voi syyntakeellisuutta edellyttää. Naamioin peitetyt kasvot ovat surullinen, joskin suhteellisesti ottaen vähäinen osa syrjäytymisen ongelmaa.

Isojen kaupunkien vaaleilla valituilta valtuutetuilta edellyttää huomattavasti enemmän vastuuntuntoa kuin heidän äänestäjiltään. Kun kaupunginvaltuuston enemmistö syrjäyttää monen eri oikeusasteen päätökset määritellessään uudelleen laillisen maassaolon edellytykset ja liittää laittomaan oleskeluun poikkeuksellisen laajat etuudet, voi eduskunta puolestaan vain reagoida lisäämällä velanottoa ja vähentämällä jostain muualta. Selvityksen valmistumistumiseen tarvittavaa kahta viikkoa tai kustannusarviota ei kiireessä ehditty odottaa. Päätöksen aiheuttama polarisoituminen lisääntyy yhtä nopeasti kuin sen syiden kummastelu.

Sisältääkö sananvapaus myös vapautuksen vastuusta? Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan salaiseksi luokiteltuja, turvakriittisiä asiakirjoja voi, ja pitää julkistaa. Esitetyn selittelyn  johdonmukaisuus vaikuttaa todellisuudesta syrjääntyneeltä. "Asiakirjan leimaaminen salaiseksi on samanlainen viranomaisen päätös kuin vaikka toimeentulotuen myöntäminen. Sitä pitää ja saa arvioida kriittisesti. Asiakirjojen salaisuutta pohtiessa onkin hyvä miettiä, onko näin tiukka salaisuus enää jatkossa perusteltua?" Mietintä lienee jo tehty, toimeentulotukipäätökset siis verkkosivustolle. Julkaistaanko terveystiedot seuraavaksi vai kiinnostaisiko lukijoita enemmän ns. Tiitisen lista? Yhtäältä väitetään pelättävän turvallisuustiedustelun aiheuttamaa yksilönsuojan kaventumista. Samassa artikkelissa kuitenkin vaaditaan perustellusti salaiseksi luokitellun ja kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeän tiedon julkistamista. 

Merkittävin turvallisuusuhka on demokraattisen päätöksenteon syrjäyttäminen. Jos oikeusvaltiossa kriittisen ja avoimen keskustelun perusteella havaitaan tarve muuttaa yhteiskunnan pelisääntöjä, lakimuutosten pitää tapahtua demokraattisesti vaalien kautta - ei niin, että jokainen omien mielihalujensa kautta noudattaa tai on noudattamatta lakeja. 

Onnea, satavuotias Suomi!

Keskiviikko 6.12.2017 - Kristiina Sunell

Tänään, Suomen satavuotisjuhlan päivänä, muistamme heitä joiden ansiosta me saamme juhlia vapaata kotimaatamme. Itsenäisyydestä on maksettu kalliimpi hinta kuin mitä keneltäkään voisi koskaan vaatia.  Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1945 noin 100 000 suomalaista, maatamme puolustanutta miestä menetti henkensä. Moni taisteluista selvinnyt menetti terveytensä.

Miehet eivät jättäneet Suomea sodan vuosina. He olivat puolustamassa maatamme. Lapset lähetettiin turvaan etenkin kaupungeista, joita pommitukset uhkasivat pahimmin. Yhteensä lähes 80 000 lasta siirrettiin naapurimaihimme Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Lapsista noin 65 000 palasi takaisin Suomeen.

Arvostamme, hiljennymme katsomaan seppeleenlaskuja. Kiitollisuuteen on aihetta. Geopoliittisten faktojen vuoksi itsenäisyys ei ole edes lähialueillamme "saavutettu etu" tai itsestäänselvyys tänäkään päivänä. 

Suomen satavuotispäivänä saa olla ylpeästi suomalainen, jopa kansallismielinen. Enpä näe siinä mitään puolustelemisen syytä minään muunakaan päivänä. Suomalaisen sananparren mukaan on tunnettava oma arvonsa ja annettava arvo toisellekin. Molemmat yhtälön puolikkaat ovat yhtä tärkeitä, jopa toistensa edellytyksiä. 

Illalla sytytän kynttilän isoisälleni Eric'ille, toisen muille hänen kohtalonsa jakaneille, kolmannen kaikille Suomen vapauden puolesta taistelleiden muistolle ja neljännen teräsnaisille, lotille.

Juhlavaa satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää!

 

Tasapuolisesti totta

Torstai 28.4.2016 - Kristiina Sunell

Tosi on, sanoi pankin mainoksessa esiintyvä orava. Siitä on aikaa parikymmentä vuotta, ellei enemmänkin. Sosiaalisen median aikakaudella tutuksi tullut väittämä onkin "taho tai henkilö X valehtelee". Itsestä ei vaatimattomuuttaan mainita mitään, kiireessä myös perustelut voivat unohtua. Raflaava otsikko riittää.

Tiedotuksen, viestinnän ja mielipidevaikuttamisen rajat ovat hämärtyneet. On hyvin vähän merkitystä sillä, mitä sanotaan tai väitetään. Viestin tulkintaan tarvitaan pohdintaa siitä, miksi jokin lausunto tai väittämä on julkaistu.

Tuoreena esimerkkinä on "Suomen Yrittäjät valehtelee" - otsikoitu kirjoitus, joka on julkaistu Insinööriliiton sivustolla. Itse kirjoitus ei tarkemmin erittele mistä Suomen Yrittäjät olisi valehdellut, vaan pikemminkin todistaa räväkän otsikonnin motiivia: jäsenhankintaa tehdään keinoin ja ilmaisuin, jotka eivät asialliseen keskusteluun, saati aitoihin yhteistyöpyrkimyksiin kuulu.

Vastakkainasettelun lietsomisen hyödyt voivat tuntua mukavana kassavirtana liittojen verovähennyskelpoisten jäsenmaksutulojen kilistessä kassaan. Varoja "yleishyödyllinen" yhdistys käyttää sijoituksiin, joiden osingot ovat verovapaita. Ristiriitoja lietsova mielipidevaikuttaminen tuottaa 100.000 työpaikan ja vakiduunien sijasta yrityksille toimintaympäristön epävakautta ja sitä kautta vaikeuksia sitoutua lisähenkilöstön palkkaukseen. Ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta liitto maksaa 5 % ja veronmaksajat kustantavat 95 %. Näin alhaisesta riskikertoimesta yrittäjä voi vain uneksia. Vastapuoleksi itsensä asettaneet tahot puolestaan uneksivat yrittäjien ottavan riskiä ja investoivan. 

Pienet ja keskisuuret yritykset seuraavat yhteiskuntasopimusneuvottelun toistuvaa ja pitkään jatkunutta karilleajoa sivusta, sillä tähän yhteiseen veneeseen ei yrittäjillä ole ollut asiaa - jos ei kölin alta vetämistä lasketa. 

Miksi tämä kirjoitus julkaistaan ja mikä sitä motivoi?

Olen kyllästynyt siihen, että hallituksen ja opposition välinen kampitustaistelu ulotetaan yrittäjiin, joiden samalla edellytetään luovan Suomeen talouskasvua. Ammattiliittojen ja yleisillä demokraattisilla vaaleilla valittujen edustajien välinen kiista siitä, mikä taho päättää ja mikä puolestaan kantaa vastuun työllisyydestä ja hyvinvoinnista vie maamme yhä kauemmaksi kilpailukykytavoitteiden toteutumisesta.

Yhdistymisvapaus on samantasoinen oikeus kuin EY:n perustamissopimuksen tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Mitä kivisempään ja kitkerämpään tilanteeseen vastakkainasettelun lietsominen johtaa, sitä kiitollisempi on syytä olla näistä liikkuvuuden vapauksista - niin yritysten, kuin työvoimankin kannalta. Tasapuolisesti.

Arvostavaa itsenäisyyspäivää

Lauantai 6.12.2014 - Kristiina Sunell

Juhlava ja arvostava itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi. Esityksen hyväksymispäivää, joulukuun kuudetta, vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli vasta alku, vain osa itsenäistymisprosessia.

Kaikki päätökset eivät tule kerralla valmiiksi, harva oikeus on itsestään selvä ja pysyvä. Ensimmäisestä kyseenalaistamisesta, Talvisodan alkamisesta, on nyt 75 vuotta.

Tammikuussa 1947 eduskunta sääti taannehtivasti voimaan tulevan lain aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Lähes 1500 tavallista, isänmaataan arvostavaa suomalaista tuomittiin vapausrangaistuksiin. Suomalaisten sotilaitten maineen puhdistaminen tapahtui 47 vuotta sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli luonnehtinut asekätkentää valtakuntaa vahingoittavaksi vehkelyksi. Viimeiset tuomiot langetettiin vielä 1950. Vasta maaliskuussa 1992 tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn antoi tunnustusta asekätkijöille velvollisuuden hoitamisesta.

Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan niin presidentin vastaanotolla kuin kodeissakin. On paikallaan arvostaa heitä, joiden rohkeuden ansiosta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.

Omistan tämän kirjoituksen isoisälleni, joka on kuvassa noin 18-vuotias. Majuri Eric Sunell sai asekätkentäjutusta 6 kk tuomion ja oli pidätettynä puolitoista vuotta.