Hiljaisten enemmistö ratkaisee

Lauantai 1.10.2022 - Kristiina Sunell

Enemmistö on oikeassa. Ei se enemmistö, joka kokouksen jälkeen käytävällä tokaisee "kyllä minun niin teki mieli huomauttaa, että..." Ei sekään enemmistö, joka jättäytyy pois kiireellä säädettyä, tärkeänä pidettyä lakia koskevasta äänestyksestä.

Opportunismia selittänee peliteoriasta tuttu vangin dilemma. Itselle paras ratkaisu ei aina ole kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto. En tarkoita tällä puoluekurin vankia tai venäläisen toisinajattelijan kohtaloa, vaan mahdollisuutta jättäytyä katsomoon ja sieltä kannustaa kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa kantaa. 

Rohkeus on yksilön kannata järkevää vain, jos moni muu on näkyvästi samaa mieltä. 

"Niin mafia kuin koulukiusaaminen ja totalitaarinen järjestelmä perustuvat pelkoon. Jos riittävä määrä pelottomia ihmisiä nousee pahuutta vastaan henkilökohtaisen riskin uhallakin, paha menettää asemansa." Eija-Riitta Korhola 25.9.2022

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rohkeus, pelottomuus, opportunismi

Slava Ukraini!

Tiistai 1.3.2022

ukraina.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ukraina, eurooppa, rohkeus

Päivä kerrallaan

Lauantai 4.4.2020 - Kristiina Sunell

Vielä kolme viikkoa sitten oli "ennen vanhaan" 

Keitin aamukahvit, tarkistin kalenterista missä pitää mihinkin aikaan olla. Pakkasin kannettavan tietokoneen reppuun, otin kännykän laturin mukaan. Kiire. Tapaamisia, kokouksia, illanviettoja. Kävin kaupassa, ohimennen ja muistilistaa tekemättä. Menin elokuviin, vietin aikaa taidenäyttelyissä. 

Toivelistalla oli paljon kaikenlaista. Jonakin päivänä vielä valmistun kotimaanliikenteen laivuriksi ja käyn Islannissa, mitenkään toisiinsa liittymättä. Sitku- päivänä, sitten kun on aikaa ja varaa. 

Nyt on nyt

Pesen kädet. Keitän koko pannullisen aamukahvia. Pesen kädet. Avaan tietokoneen, poistan sata roskapostia, jonka jälkeen tietysti pesen kädet. Tuntuu kuin maailma ulkopuolella olisi pysähtynyt. Kokouksista tulee sähköposti-, Teams- tai Skype- palavereja. Kavereita näkee vain netissä. Siellä on nyt kaikki.

En käy kaupassa ellei ole aivan ehdoton pakko - nopeasti, tarkasti tehdyn listan mukaan. Jos jotain unohtui niin olkoon. Haen ensi viikolla, tai sitten vain totean etten tarvitsekaan unohtamaani tavaraa.

En käy Islannissa, en edes Sipoossa. Tai ylipäätään yhtään missään. Laivurikoulutus on kahta oppijaksoa vaille valmis, mutta merenkulkuopiston ovet pysyvät kiinni. Harmittaa, mutta vain hetken.

Kaikki ajallaan.

130218_narsissi.jpg

Mikä on "uusi normaali" tämän pandemian jälkeen? En arvuuttele sitä, en pohdi sitä mikä voisi olla vieläkin huonommin tai vähemmän hyvin. Ennen nukkumaanmenoa mietin vähintään kolmea asiaa, joista olla kiitollinen. Niitä on enemmänkin, mutta ne ovat erilaisia kuin aikaisemmin.

Ennen vanhaan sähköpostin loppuun kirjoitettiin "Terveisin". Nyt toivotetaan terveyttä - ystäville, kaikille. Tästä selvitään yhdessä, mutta vain ja ainoastaan yhdessä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toivo, päättäväisyys, rohkeus, ilo, tulevaisuus

Sadan vuoden säikeitä

Torstai 9.11.2017 - Kristiina Sunell

Maanpuolustusnaisten Liitto Varsinais-Suomen piiri ry järjesti 8.11.2017 Lotta-illan Heikkilän kasarmilla. Lotta Maire Wessman (93 v) ja pikkulotta Raili Eerola (91 v) jakoivat kokemuksiaan Isänmaan eteen tekemästään työstä.  Turun Maanpuolustusnaiset ry:n Marjatta Jokinen kertoi Turun Lottien historiasta.

lottailta2.jpg

Sain kunnian lausua tilaisuuden päätössanat.

"Arvoisat naiset ja herrat, sotilaskotisisaret, maanpuolustusnaiset, ennen kaikkea: Lotat - kiitos.

Tahto, halu auttaa, rohkeus, uskallus, kunnioitus. Ne ovat kaikki läsnä näissä tarinoissa, palassa satavuotiaan Suomen historiaa ja osana jaettua menneisyyttä. Kerrotut kokemukset punovat yhteen itsenäisen Suomen tarinan säikeitä - ja näin, myös tulevaisuuttamme. Lottien rohkeuden ja omistautumisen ansiosta nykyisyys on mahdollinen ja saamme juhlia itsenäistä Isänmaata.

lottapinssi_kuva.jpgItselläni on kymmenen vuoden työstä myönnetty Lotta-merkki. Sain sen isovanhempieni jäämistöstä. Kummalle isotädilleni se aikoinaan kuului, mitä tarinoita siihen littyi, en saa koskaan tietää. He eivät ole sitä enää kertomassa. Kovin paljon vaiettua, liian paljon unohdettua. 

Lottamme ovat ja olivat teräsnaisia. Teräsnaiset eivät ole katoava laji, näen nytkin monta sellaista yleisön joukossa. Kriisit ja uhkakuvat ovat nykyäänkin läsnä, uusin tavoin. Rohkeutta, halua auttaa ja tahdonvoimaa tarvitaan edelleen.

Kaikkea tulevaisuuden tuomaa ei voi määrätä, ei edes arvata. Mutta tulevaisuus ei vain tapahdu vaan se myös tehdään. Millaiseksi - se riippuu meistä itsestämme.

Rakkaus isänmaahan, yhteisöllisyys - Lottiemme perinne kantaa edelleen. Jokainen päivä.

--

Eri veteraanijärjestöillä ja yhdistyksillä on merkittävää kerättyä varallisuutta. Heitä, joiden ansioiden ja uhrausten vuoksi varoja edelleen kerätään, ei ole montaa jäljellä. Olisi kohtuullista jakaa kertyneet varat muutoinkin kuin hautausavustuksina, avokätisesti ja kitsastelematta. Ja viivyttelemättä.  "Enemmän kukkia eläessä, haudalla ne ovat turhia."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lottaperinne, itsenäisyys, veteraanit, rohkeus, tahdonvoima, teräsnaiset

Arvostavaa itsenäisyyspäivää

Lauantai 6.12.2014 - Kristiina Sunell

Juhlava ja arvostava itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi. Esityksen hyväksymispäivää, joulukuun kuudetta, vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli vasta alku, vain osa itsenäistymisprosessia.

Kaikki päätökset eivät tule kerralla valmiiksi, harva oikeus on itsestään selvä ja pysyvä. Ensimmäisestä kyseenalaistamisesta, Talvisodan alkamisesta, on nyt 75 vuotta.

Tammikuussa 1947 eduskunta sääti taannehtivasti voimaan tulevan lain aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Lähes 1500 tavallista, isänmaataan arvostavaa suomalaista tuomittiin vapausrangaistuksiin. Suomalaisten sotilaitten maineen puhdistaminen tapahtui 47 vuotta sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli luonnehtinut asekätkentää valtakuntaa vahingoittavaksi vehkelyksi. Viimeiset tuomiot langetettiin vielä 1950. Vasta maaliskuussa 1992 tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn antoi tunnustusta asekätkijöille velvollisuuden hoitamisesta.

Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan niin presidentin vastaanotolla kuin kodeissakin. On paikallaan arvostaa heitä, joiden rohkeuden ansiosta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.

Omistan tämän kirjoituksen isoisälleni, joka on kuvassa noin 18-vuotias. Majuri Eric Sunell sai asekätkentäjutusta 6 kk tuomion ja oli pidätettynä puolitoista vuotta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys. Suomi, itsemäärääminen, vapaus, rohkeus