Kenkälaatikko kuution kaveriksi?

Tiistai 14.12.2021 - Kristiina Sunell

Tullikadun ja Puistotien kulmassa olevan Birgitan talon - sen, jossa on kenkäkauppa Divas, Lähivakuutus ja Luontaistuote Jasmin - tuleva purkaminen on ollut tiedossa ainakin kolmisen vuotta. Mielipiteitä kysyttiin jo keväällä 2019, kuten hyvään ja avoimeen hallintotapaan kuuluu. Mutta oliko asukasyhdistyksen, Museoviraston tai ELY-keskuksen lausunnoilla vaikutusta ehdotettuun ratkaisuun?

Vanhankaupungin Asukasyhdistyksen kannanotto:

 

ELY-keskus toteaa kommenttinaan seuraavaa:

Muita, hyvinkin samansuuntaisia näkemyksiä löytyy teknisen lautakunnan 15.12.2021 pidettävän kokouksen esityslistan liitteestä.

Tekniselle lautakunnalle tuotava esitys näyttää tältä:

 

Alueelle haviteltu Naantalin Keskusaukio (oikeasti - aukio? tarkoitetaanko kenties Kaivokadun varren pysäköintialuetta?)  näyttäisi tältä:

                                                                                                                                   

                   
Naantall - Pohjolan Portofino

Näin mainostaa Visit Naantali, ja miksipä ei mainostaisi. Naantali on Suomen keskiaikaisista kaupungeista neljänneksi vanhin. Naantalin Vanhankaupungin rantaan, sen viihtyisyyteen, valaistukseen ja suojeluunkin on satsattu paljon. Mutta Naantali on, tai kaupungin pitäisi olla, paljon enemmän kuin turistien kolme kesäkuukautta ihailema Vanhakaupungin alue. Birgitan talo on tullut tiensä päähän, se on selvää. Tilalle pitää rakentaa uutta. 

Voisiko Portofino toimia inspiraation lähteenä? Yksityiskohtien, vaihtelevuuden ja värimaailman lämmön elävöittävä kaupunkikuva on huomattavasti kolkkoa ankeuden arkkitehtuurin kenkälaatikkoa kauniimpaa. Jospa sieltä pari elementtiä uskaltaisi poimia? Italiaan asti ei tarvitse mennä, sillä hyvinkin kauniita, epäkenkälaatikkomaisia kerrotaloja on aivan lähellä: Uolevi Raadenkadulla ja Aurinkotien varressa, Seurakuntatalon naapurissa. 

Aurinkokaupunki pystyy parempaan.

Lukuvinkki kaupunkikuvasta kiinnostuneille

PS: Tällaista on Portofinossa:

Kailon saari - pohjoispolku ja kiipeilykalliot

Torstai 28.3.2019 - Kristiina Sunell

Kailon saaren asemakaavamuutos ei ole yllätys sinänsä. Kuten aikoinaan Manner-Naantalin oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laadintaan osallistunut Kirsti Junttila totesi, siihen eivät asukkaat juuri kiinnittäneet huomiota osayleiskaavaa valmisteltaessa. Monia eri alueita koskevat muutokset ovat tulleet laajemmin puheeksi vasta hankkeita eteenpäin vietäessä ja niiden tullessa näkyviksi, kuten linja-autoaseman puiston väistyminen kerrostalokorttelin tieltä tai Tallinpuiston kaavailut.

Kaikki valtuustosalin tuolit eivät olleet täynnä tänään 27.3.2019 Kailon tulevaisuudesta pidetyssä keskustelutilaisuudessa. Saaren virkistyskäyttö puhuttaakin runsaasti "etänä", sosiaalisessa mediassa. Keskustelutilaisuuteen osallistui niin Naantalin asukkaita, viranhaltijoita kuin luottamushenkilöitäkin. Vuoropuhelua edesauttoi myös Muumimaailman aktiivisuus: sekä toimitusjohtaja Tomi Lohikoski, että Muumimaailman hallituksen jäsen Jan Lindström osallistuivat tilaisuuteen. Eri näkökulmat olivat siis hyvin edustettuina, kahdella ja useammallakin jakkaralla.

Asukkaiden huolena oli vapaasti virkistyskäytössä olevan alueen huomattava supistuminen.  Mikäli nyt lapsiperheiden suosima, niin muumituristien kuin asukkaidenkin vapaassa käytössä oleva hiekkaranta jää vain rannekkeen ostaneiden käyttöön, on vapaaseen yleiseen käyttöön tulevan uimapaikan sijoittelu hankalaa. Uimaan pääsisi vain varjoisan ja ruovikkoisen pohjoisrannan laiturilta. Pohjoispuolen kaistaleeseen sijoittuisi vapaaseen virkistyskäyttöön suunniteltu, osin luonnonvarainen rantapolku.

Suosittu nykyinen grillauspaikka saattaisi poistua kokonaan. Sen yhdeksi mahdolliseksi sijotuspaikaksi on ajateltu Kailon länsikärkeä, lähelle kaupungin nykyistä edustushuvilaa. Asemakaavan laatijat miettivät myös vaihtoehtoja muualta Naantalissa.

Nykyisten tenniskenttien poistuminen olisi myös heikennys, sillä Kirkkopuiston kentät ovat ahkerassa käytössä ja tenniksen suosio kasvamassa. 

Eteläpuolen korkeat kalliot jäisivät vapaiksi, joskin niille pääseminen voi olla vaikeaa Emma-teatterin ja rannan väliin jäävää kaislikkoa pitkin. Nämä jyhkeän jyrkät kalliot Kultarannan vastarannalla ovat upea näköalapaikka, kunhan kulku vain järjestyy.

Kailon länsikärjessä olevan kaupungin edustushuvilan ja -saunan tulevaisuus saattaisi olla saunaranta ravintoloineen, mutta vielä lähivuosina alue olisi kuitenkin yhtä avoin kuin sen tulevaisuus. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia. Näköalat auringonlaskun suuntaan Naantalin aukolle ja Kaurakarille ovat upeat. Kailon kärjessä tarjoutuisi parhaassa tapauksessa paikallisille pienyrittäjille tilaisuus jos toinenkin. Monipuolisuus houkuttelisi varmasti kesäisten auringonottajien lisäksi myös talvisia uskaliaita avantouimareita - aivan kävelymatkan päässä Naantalin keskustaa ja edullisia, toimivia Föli- joukkoliikenneyhteyksiä. Rantapolun rakentaminen helppokulkuiseksi on tietysti yksi kustannuserä, toinen polun talvikunnossapito.

Luonnos länsikärjen saunamaailmasta

Muumimaailman edustajan mukaan Naantalissa yhteistä omaisuutta hoidetaan huonosti. Tästä olen eri mieltä ainoastaan kahden kirjaimen verran. Naantalissa yhteistä omaisuutta hoidetaan hienosti. Siitä viimeisimpänä osoituksena kaupunkilaisten käyttämä yli 800.000 euroa Kailon sillan kantavuuden parantamiseksi. Näin Muumimaailman lisääntyvä tavarantoimitusautojen liikenne voi kulkea sillalla turvallisesti. Jo pitkään Muumimaailman käytössä olleen, ja kieltämättä huonoon kuntoon päätyneen, Ringbomin huvilan kunnostaminen ja maalaus tuovat nyt silmäniloa niin asukkaalle, rakennuksen käyttäjälle kuin matkailijallekin. Kummatkin isot projektit toteutettiin kaupungin toimesta vuonna 2018. Ringbomin huvilan viereisen päiväkodin leikkipihasta lohkaistiin lisää parkkipaikkoja Muumikonttorin käyttöön jo edellisenä kesänä. Vanhankaupungin uuden ilmeen toteutus lisää edelleen rannan viihtyisyyttä kaikkien kävijöiden kesäisenä olohuoneena. Kaupunkilaisten joustavuutta ei siis voi moittia, eikä vanhankaupungin asukkaiden vaivannäköä katujen puhtaanapitotalkoissa ja julkisivujen kauniina säilyttämisessä väheksyä. Jos tämä kaikki ei ole yhteisen omaisuuden ja kaupunkiympäristön hienoa ja tinkimätöntä hoitoa, mikä sitten olisi?

Neuvottelemalla saadaan kaikkien kannalta paras ratkaisu siitä, miten Suomen lyhyen kesän 100 päivää Naantalin auringon alla voidaan viettää Kailon hienoa saarta mahdollisimman monipuolisin tavoin käyttäen.

Nyt esitellään vasta luonnoksia, joskin jotkin jo tehdyt sopimukset ja ratkaisut saattavatkin sitoa päättäjien ja viranhaltijoiden käsiä. Kaupunki järjestää paljon kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia suunniteltaessa merkittäviä muutoksia, joka on asukkaiden kannalta erinomaista. Parasta on voida esittää ja huomioida ehdotuksia siinä vaiheessa kun suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon. Jälkikäteen esitetty kritiikki harvoin tuo mitään hedelmällistä mukanaan.

Kailon asemakaavaluonnokseen voi lausua mielipiteensä, mieluiten kirjallisesti, 16.4.2019 mennessä osoitteeseen kirjaamo@naantali.fi. Luonnoksia voi käydä katsomassa kaupungintalolla, netistä ne löytyvät tästä linkistä.

Paikallislehti Turun Seutusanomat / Länsi oli paikalla keskustelutilaisuudessa. Lisää Kailon saaren suunnitelmista siis sähköisessä ja printtimediassa lähiaikoina.

Yrittäjyydestä kilpailukykyä

Maanantai 21.3.2016

Yrittäjyyteen kannustaminen tärkein ja kiireellisin keino kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi

Yhä kasvava määrä yrittäjiä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Näillä noin 70.000 kannattavalla ja työpaikkoja tarjoavalla yrityksellä on valmis tuotteisto ja asiakaskunta, joten liikeideaa ei ole tarpeen keksiä uudestaan. Jopa 21 % korkeakouluissa vuonna 2014–2015 opiskelleista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä vaihtoehtona.

Finnveran rahoitusmahdollisuudet tarjoavat apua yritystä jatkavalle, mutta vaadittava omarahoitusosuus ja vakuudet ovat nuorelle, usein opintovelkaiselle yrittäjälle kynnyskysymys pohdittaessa mahdollisuuksia jatkaa eläköityvän yrittäjän liiketoimintaa.

Työttömyysturvan yhteensovittaminen yrittäjätulon kanssa tasoittaisi uutta aloittavan tai vanhan yrityksen toimintaa jatkavan yrittäjän mahdollisuuksia ottaa kantaakseen liiketoiminnan riskit sekä vähentäisi kannustinloukkuja. Myös vastavalmistuneiden nuorten yrittäjyyden tukeminen olisi kansantaloudellisesti viisasta. Mahdollisiin mekanismeihin voisi kuulua yrittäjän opintolainan huomiointi liiketoiminnan kustannuksissa samaan tapaan kuin yrityksen koneitten ja laitteiden poistot. Vähennykset voitaisiin tehdä vain yrityksen tuloksesta, eli yrityksen alkaessa tuottaa myös verotuloja.

Kannustin lisäisi motivaatiota suuntautua jo opiskeluvaiheessa tulevaa yrittäjäuraa tukeviin opintokokonaisuuksiin. Yrittäjäksi valmistuminen on akateemiseksi työttömäksi päätymistä parempi vaihtoehto myös kansantalouden kannalta.

Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry pitää yrittäjyyteen kannustamista tärkeimpänä ja kiireellisimpänä keinona saada aikaan Suomen tarvitsemaa kilpailukykyä ja sen myötä tulevaa työllisyyden myönteistä kehitystä.

 

Kristiina Sunell
Naantalin Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Satu Koskinen                                                                                                     Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Näin kävi.

Sunnuntai 8.9.2013 - Kristiina Sunell

Nyt koko teollisuuden lippulaiva lähti. Entä sitten?

Lupaan, että puhki kulunut sana "innovaatio" esiintyy tässä kirjoituksessa vain yhden, tämän kerran. "Globaalit markkinat haastavat teollisen rakenteemme ja hyvinvointimme struktuurin uusien strategisten askelmerkkien yhä ketterämpään tempoon kestävyysvajetta kurottaessa"- tyyppiset lauseet ovat myös tässä. Loppuosa kirjoituksesta käsittelee enimmäkseen pienehkön kylän talonpitoa, urheilua, uskollisuutta, veneitä ja kotieläimiä.

Veikö viekas vävypoika meidän pellon?

Maikkarin uutiset palasivat lyhyen lakkonsa jälkeen nopeasti takaisin ruutuun. Uutinen Nokian matkapuhelintoiminnan myynnistä ei tullut välttämättä yllätyksenä, mutta varmasti pyytämättä. Reaktiot noudattelivat tuttua kaavaa: kieltäminen - ei voi olla todellista! - ja sitten kiukku - myyrä söi kaikki kaurat. Keksipä joku syyttää Suomen hallitustakin tästä yrityskaupasta. Seuraavaksi on vuorossa alistuminen, no minkäs teet, tämä on tätä. Iltapäivälehdet saavat aiheesta vielä monta hyvää ja huonoa otsikkoa, jotka eivät tapahtunutta muuksi muuta. Toivottavasti surutyö saadaan nopeasti tehtyä jotta voidaan siirtyä eteenpäin, pohtimaan mitä tästä voidaan oppia, ja mitä seuraavaksi tehdään. Neljäs vaihe on vaativin, sillä se ei tule itsestään, vaan edellyttää nimenomaan tekemistä.

Se, että vävypoika ehkä vei pellon, ei ole niin ikävää. Surullisempaa on, että peltosarka oli talon ainoa. Vähän kuin Logomon pihalla oleva veturi. Onneksi sisällä konepajassa tehdään jo jotain aivan muuta.

Kun ainoa lehmä kitui ja vanhuuttaan kuoli

Parikymmentä vuotta sitten puhelu saattoi alkaa: "Onko siellä kotona kaikki hyvin?"  "MIssä olet, onko paha paikka?" olisi ollut naurettava kysymys. Sitten viisaat insinöörit keksivät langattoman puhelimen. Se oli niin hieno tuote, että kohta sitä myytiin hyvään hintaan ulkomaillekin. Nyt oli syytä olla tyytyväinen, tämä on tässä! Vaan Uuspaavalniemen toteamus "menestys loppuu tyytyväisyyteen" pätee tässäkin. Maailma ei pysähdy, se pyörii. Eikä se pyöri ainokaisen, uskollisesti varjellun keksinnön ympärillä, vaikka se olisi miten hieno, kameroineen kaikkineen.

Yritystukia jakavan TEKES'in johtokunnan puheenjohtaja on perinteisesti Nokia Oyj:n edustaja. Tilan ainokaista lehmää pitääkin hoivata hyvin. Se on pienen turva ja suurena työllistäjänä ansaitsee lähes jakamattoman huomion. Aikaa ja varoja jäi kovin rajallisesti muiden toimialojen kehitttämiseen. Salon tapaisten kaupunkien kohdalla muutos ei oikeastaan tullut rytinällä: jo 90-luvulla kauhisteltiin Helsingin Sanomien sivulle ilmestynyttä uutista, jonka mukaan monitorien tuotanto paikkakunnalla saatettaisiin lopettaa. Mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä matkapuhelimien menestys takasi työpaikat ja verotulot kaupungille. Muuta ei voitu kuvitellakaan.

Kaikki yhdestä yrityksestä tai yhdestä toimialasta riippuvat seutukunnat ovat haavoittuvaisia. Vielä haavoittuvaisemmiksi ne tulevat, mikäli kaikki panostukset käytetään olemassa olevan lippulaivan varusteluun. Salo sitoutui yhteen Nokiaan. Nokia sitoutui sitten yhteen matkapuhelinten käyttöjärjestelmään. Ainoa käyttöjärjestelmä puolestaan oli sidoksissa yhteen suureen - Nokiaakin suurempaan - yritykseen. Loppu on lähihistoriaa, johtopäätöksiä ennemmin kuin avaruustiedettä.

Olemme uskollisuuteen taipuvaisia. Sitoudumme "kunnes kuolema meidät erottaa" yhteen ainoaan. Sivuille ei vilkuilla. Olemme syvästi järkyttyneitä, jos renki myy talon ainoan lehmän tuhkamarkkinoilla. Halvalla. Se oli vanha, ja olisi ensi vuonna tuottanut vielä vähemmän maitoa kuin nyt. Renki on pahantahtoinen vain, jos hän aikoo lehmärahoilla ostaa kilipukin tai pandakarhun, turhan satelliittivempaimen. Sellaisella jokaisen traktorin ja peräkärryn kulkemisesta kerätään tuhdit kymmenykset ja kuljetetun kauran hinta vain nousee. Mutta näinhän ei käy, eihän? Keksimme ja tuotamme vain sellaista, jota todellisuudessa tarvitaan.

Salo ei ole yhtiö- tai yltiöuskollisuudessaan ainutlaatuinen. Salo on kännykkäkaupunki. Monella kaupungilla tai seutukunnalla on oma ainokaisensa. Toivoisin voivani viettää muutaman minuutin hiljaisen hetken aina nähdessäni tulevaisuudensuunnitelmia, joissa suunnitteluryhmän jäsenet ovat vain yhden lippulaiva-elinkeinon edustajia ja kantavana ajatuksena on tehdä edelleen sitä samaa vanhaa, mutta enemmän. Pahimmillaan "lippulaiva" osoittautuu soutuveneeksi, jolla ei kuljeta kuin kesäaikaan. Ainokaiselleen uskollinen raati sitten pinnistelee sinnikkäästi pidentääkseen kesää, tai määrittelee vuodenajat uudelleen, mikäli joukossa on kylliksi poliitikkoja.

Entä sitten?

Jos pitäisi veikata seuraavaa lippulaivaa, arvelisin sen olevan puhtaaseen ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyvä. (cleantech). Mieluummin kuitenkin näkisin lippulaivaston, uusia alkuja eri toimialoilla. Osa menestyy heti, osa myöhemmin, osa ei koskaan. Kaikkien munien pitäminen yhdessä korissa on riski, yhden munan hautominen korissaan vielä suurempi riski.

Suomen hallitus ostaa ja myy vain valtionyrityksiä. Pörssistä voi kuka tahansa ostaa niiden yhtiöiden osakkeita, jotka ovat kyllin suuriksi kasvaneet ja menestyneet. Kuntien ja niiden työllisyyden tulevaisuus on omissa käsissä. Tällä tasolla luodaan edellytykset menestystarinoille - monille, monenlaisille.

Harva tarvitsee tietotekniikkaa

Maanantai 11.2.2013 - Kristiina Sunell

Linuxin kerneli kääntyy. Mihin suuntaan se on matkalla?

"Terveydenhuollon pitäisi parantaa tietotekniikan hyödyntämistä", sanoo Tietotekniikan liiton toiminnanjohtaja Robert Serén 3T-lehden artikkelissa. Periaatteesta olen samaa mieltä, joskin muokkaisin lausetta hieman. Tietotekniikan pitäisi hyödyttää terveydenhuoltoa. Se saattaakin olla vaikeampaa.

Ensimmäisestä tietojärjestelmien luennostani on noin kaksikymmentä vuotta. Kurssin nimi oli Management Information Systems, eli Johdon Tietojärjestelmät. Alan nimi oli tuolloin ATK, sittemmin IT. Koko luentosarjasta jäi mieleen väittämä "roskaa sisään, roskaa ulos". Tarkoituksena oli varoittaa kehittämästä tuotteita teknologian ehdoilla, perehtymättä käyttötarkoitukseen. Sittemmin alalla yleistyi tavoite tuotteistaa ratkaisuja jotka toimivat kuin junan vessa. Näin valitettavasti käykin turhan usein: käyttäjällä on hätä, ja tarpeet jäävät vauhdissa matkan varrelle.

Konffaa se uudelleen, sitten synkronointi toimii

Ehkä tieto ei kulje. Syy saattaa olla yhteisen kielen puuttuminen. Ongelma: yksi ei halua sen koommin IP44 kuin IP54- luokankaan sulautettua järjestelmää, vaan ainoastaan ulkosalla hyvin toimivan puhelimen. Toisen kärsivällisyys ei riitä selvittämään, josko "lentokonetila" on sama kuin Doro-kännykän hiljentäminen teatterinäytöksen ajaksi. Käyttöohje jäi kotiin. "Mummopuhelimessa" ohjekirjaa ei mielestäni pitäisi edes tarvita.

Väitetään, että tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää paremmin, jos terveydenhuollon prosesseja muutettaisiin. Suunta ei ole oikea, jos kymmeniä ja satoja miljoonia euroja silti käytetään vain uusien potilastietojärjestelmien kehittämiseen. Ainakin osa ajasta ja rahasta tulee käyttää sen selvittämiseen, miten tietotekniikka palvelee parhaiten millekin toimialalle tuttuja ja helppoja työtapoja.

Peitelakka peittoaa javaskriptin

Omalla työpaikallani emme keskity terveydenhuollon teknologiaan, vaan perinteisten toimialojen ratkaisuihin. Savupiipputeollisuudeksi asiakkaitamme kai kutsutaan. Kysymys ei ole ihmishengistä. Haaste, eli käyttäjän tarpeita parhaiten palvelevan tietoteknisen sovelluksen kehittäminen, on silti sama. Pahin kilpailijamme ei aina ole toinen tietotekniikkatalo, vaan joskus paperivihko ja peitelakka - kyllä, sitä saa edelleen jostain. Tässä kilpailussa teknisesti edistynein ei voita. Vain harva haluaa tietotekniikkaa. Useimmat tahtovat ainoastaan apuvälineen, jota on helppo käyttää. Tietotekninen ratkaisu saattaa kelvata, jos se ei toimi kuin junan vessa, vaan kuin ihmisen mieli.