Yrittäjyydestä kilpailukykyä

Maanantai 21.3.2016

Yrittäjyyteen kannustaminen tärkein ja kiireellisin keino kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi

Yhä kasvava määrä yrittäjiä on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. Näillä noin 70.000 kannattavalla ja työpaikkoja tarjoavalla yrityksellä on valmis tuotteisto ja asiakaskunta, joten liikeideaa ei ole tarpeen keksiä uudestaan. Jopa 21 % korkeakouluissa vuonna 2014–2015 opiskelleista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä vaihtoehtona.

Finnveran rahoitusmahdollisuudet tarjoavat apua yritystä jatkavalle, mutta vaadittava omarahoitusosuus ja vakuudet ovat nuorelle, usein opintovelkaiselle yrittäjälle kynnyskysymys pohdittaessa mahdollisuuksia jatkaa eläköityvän yrittäjän liiketoimintaa.

Työttömyysturvan yhteensovittaminen yrittäjätulon kanssa tasoittaisi uutta aloittavan tai vanhan yrityksen toimintaa jatkavan yrittäjän mahdollisuuksia ottaa kantaakseen liiketoiminnan riskit sekä vähentäisi kannustinloukkuja. Myös vastavalmistuneiden nuorten yrittäjyyden tukeminen olisi kansantaloudellisesti viisasta. Mahdollisiin mekanismeihin voisi kuulua yrittäjän opintolainan huomiointi liiketoiminnan kustannuksissa samaan tapaan kuin yrityksen koneitten ja laitteiden poistot. Vähennykset voitaisiin tehdä vain yrityksen tuloksesta, eli yrityksen alkaessa tuottaa myös verotuloja.

Kannustin lisäisi motivaatiota suuntautua jo opiskeluvaiheessa tulevaa yrittäjäuraa tukeviin opintokokonaisuuksiin. Yrittäjäksi valmistuminen on akateemiseksi työttömäksi päätymistä parempi vaihtoehto myös kansantalouden kannalta.

Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry pitää yrittäjyyteen kannustamista tärkeimpänä ja kiireellisimpänä keinona saada aikaan Suomen tarvitsemaa kilpailukykyä ja sen myötä tulevaa työllisyyden myönteistä kehitystä.

 

Kristiina Sunell
Naantalin Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Satu Koskinen                                                                                                     Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja

Ohi ja ali

Torstai 20.8.2015 klo 15.09 - Kristiina Sunell

Suomalaiset kykenevät edelleen osoittamaan aitoa talvisodan henkeä. Tuumaakaan ei anneta periksi. Virtuaalijuoksuhaudoista heitellään vihollisen suuntaan valikoituja kärjistyksiä, omien uskoa pönkitetään luovalla tilastojen tulkinnalla. Onnetonta on vain se, että käymme sisällissotaa.

Niinkutsutut yhteiskuntasopimusneuvottelut katkesivat tänään. Yrittäjiä ei pöytiin huolittu, mutta väliäkö tuolla. Ihmisen väitetään edelleen järkeilevän dinosaurusten lailla: pahan paikan tullen joko taistelemme tai pakenemme. Neuvotteleminen tai sopiminen eivät kuulu valikkoon. Pöydällä on etujärjestöjen arvovalta, jäsenmaksutulot ja kolmikannan eduskuntavaaleilla valittua edustuksellista demokratiaa suurempi valta. Yrittäjät eivät järjestä mielenosoitusta - meillä on liian kiire töissä - vaikka hiljainen unelma on olemassa: "Uskomme poliittiseen päätöksentekoon ja tuemme sitä. Siksihän me vaaliuurnilla käymme."

Perusongelma myönnetään lähes kaikissa puolueissa. Suomi ei euromaana voi enää korjata kilpailukykyään devalvoimalla. Yhteisvastuu kriisimaiden veloista, EU:n liittovaltiokehitys ja mahdottomuus vaikuttaa apupakettien myöntämiseen lienee perimmäinen motiivi Keskustan Paavo Väyrysen aloitteessa.  Vasemmistoliiton Li Andersson haluaa myös kansanäänestyksen euroon kuulumisesta. Korostettuna seikkana ei olekaan yhteisvastuun taloudellinen  riski Suomelle, vaan talouskurin ja sopeuttamisen välttäminen.

Neuvottelujen kariuduttua koko yhteiskuntaa koskeva ratkaisu on palannut vaaleila valittujen päättäjien käsiin. Mikäli tässäkään ei onnistuta ja syksy tietää lakkoja, vientiteollisuuden kuljetusten katkaisemista ja uhittelun lisääntymistä, edetään seuraavalle päättäjätasolle. Suomen kokonaisvelka ylittänee ensi vuoteen mennessä tason, joka tuo troikan sanelemaan ratkaisut - ja kätevästi myös ottamaan yhteistyökyvyttömyytemme syyt niskoilleen. Vastakkainasettelun aika ei tuolloinkaan ole vielä ohi, mutta kenties Kreikan tavoin löydämme sentään yhteisen vihollisen.

Mahdottomuuksien rajoissa

Tiistai 29.1.2013 klo 7.00 - Kristiina Sunell

Se taitaa olla rikki. Onko takuu voimassa?

Vuoden alusta voimaan tullut nuorisotakuu lupaa tarjota alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Yrittäjälle nuorisotakuu näkyy sähköposteista, joiden viestinä on kehoitus kantaa vastuu työllistämisestä. Porkkana viestissä on työllistämistuki. Tuliko nuorten yhteiskuntatakuusta nyt yritystakuu?

Oppisopimuskoulutus on hyvä keino tutustuttaa nuori ammattiinsa ja työelämän pelinsääntöihin. Kokeneemmat työkaverit käyttävät aikaansa - kuten järkevää onkin - omien taitojensa ja kokemuksensa siirtämiseen nuorelle. Työympäristöstä tulee mielenkiintoisempi ja luovempi. Ongelmaksi voi muodostua se, että työnteko ei kannata: harjoittelija vasta opettelee tuottavaa työtä, ja nuoren työpanosta vastaava palkka saattaa olla tulonsiirtoja ja etuuksia pienempi. Toimettomuus on toimeliaisuutta kannattavampaa. Joko toimettomuudesta maksetaan liikaa, tai työn tekemisestä liian vähän. Vastuu omasta itsestään on helppo ulkoistaa.

Työn arvostuksen muuntokertoimet ovat mielenkiintoisia. Parin kuukauden vankeustuomiota voi vastata pari päivää yhdyskuntapalvelua. Pitäisiköhän tuon olla toisin päin? Työtä, ja varsinkaan turhaa työtä, ei kukaan tarvitse. Työn tuloksille, tuotetuille palveluille ja tuotteille, on sen sijaan kysyntää.

"Investoi omaan tulevaisuuteesi" on oppilaitoksen mainos. "Toimintamme jatkuu, koska se on kannattavaa" kuuluu puolestaan yrityksen toimintaperiaate. Miten nämä sovitetaan yhteen, ja kenen tehtävä se on? Huonoin tilanne on silloin, kun yrittäjä kokee olevansa palkaton opettaja, ja harjoittelija näkee itsensä huonopalkkaisena pakkotyöläisenä. Työllistämisen kynnys olisi alhaisempi, mikäli oppilaitokset kehittäisivät ja toteuttaisivat yhdessä yritysten ja sosiaalipartnerien kanssa ATK-ajokortin tyyppisen Työelämä-ajokortin.

Mistä oppia ja kuka opettaa?

Koulussa ja tekemällä oppii. Erehtymällä ja epäonnistumallakin oppii. Minkään itsestään toteutumista odotellessa oppii korkeintaan jonottamaan.

Aloituspaikkojen leikkaaminen, kuten alueemme ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on aivan viime vuosina jouduttu tekemään, ohjaa ilman haluamaansa opiskelupaikkaa jääneen odottelemaan seuraavaa pääsykoetta. Vuoden päästä paremmalla onnella. Oppilaitosten kiinteät kustannukset, lähinnä tilat, opetushenkilökunta ja hallinto, ovat suurin budjettimenoerä. Tilat ovat vajaakäytössä ison osan kalenteriviikosta ja useita kuukausia vuodessa. Yksittäisen opiskelijan aiheuttama muuttuva kustannus on suhteellisen pieni. Jos opintotuki on suunnilleen sama kuin työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki, yhteiskunnalle ja yksilölle itselleen on kannattavampaa käyttää vuosi opiskellen.

Liekö Suomi henkisesti niin likinäköinen tai äärimmäisen epäitsekäs maa, että näemme hyvin vain kauas, lähelle kovin huonosti? Euroopan ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta emme raaski periä lukukausimaksua, eikä meillä ole riittävästi stipendivaroja lähettää vastaavasti ilman opiskelupaikkaa jäänyttä nuorisoamme ulkomaille oppiin. Mikäli ajatus lukukausimaksuista tuntuu pahalta, voinee harkita valtioiden välistä "opiskelupaikka-clearing"- järjestelmää. Mallia saa teleoperaattoreilta. Ja kas, opinnot ovat edelleen opiskelijalle itselleen maksuttomia.

Ranskassa ensimmäisen vuoden opiskelijaksi pääseminen on helppoa. Pääsykoe on vasta ennen toisen vuoden alkua. Kiinassa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa on yrittäjyyteen erikoistuneita yliopistoja, joiden yhteydessä toimii yrityshautomo. Kynnys hautomoon pääsemiseksi pidetään matalana - ehkä vain yksi kymmenestä yritysaihoista menestyy. Tätä ei pidetä epäonnistumisena, sillä tarkoitus on oppia. Vain osasta tulee yrittäjiä, mutta kaikki oppivat hahmottamaan yritysympäristön, jossa valmistuttuaan toimivat palkansaajan roolissa.

Valtio ja kaupunki kantavat huolta laivanrakennuksen nykyisyydestä. Kun tämä tulipalo on tavalla tai toisella sammutettu, ovat toivottavasti vuorossa uusien, kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten ja tulevaisuuden työpaikkojen varmistamiseen tähtäävät sijoitukset. Oppilaitostemme ja korkeakoulujemme rooli on keskeinen. Uudistuvaan osaamiseen käytetty pääoma on tuottava investointi, niin yksilön, kuin koko yhteiskunnankin kannalta. Työnteon motivaatio lähtee kuitenkin aina nuoresta itsestään.