Taide on mahdollisuus

Perjantai 27.11.2020 klo 22.52 - Kristiina Sunell

"Paikallisille taiteilijoille tulee antaa mahdollisuus osallistua ja esittää omia ideoitaan ja näkemyksiään kesäkaupungin kehittämisestä."

Otsikko on ote 29.1.2018 esitetystä valtuustoaloitteesta, joka sisälsi runsaasti konkreettisia ehdotuksia kulttuurin ja asukasviihtyvyyden sekä yhteisöllisyyden edistämiseksi. Muistan ilahtuneeni tämän aloitteen nähdessäni. 

Kaupunginhallitus näki asian tärkeäksi, vaikka allekirjoittajia Vilhelm Junnilan tekemä aloite oli saanut vain viisi kaikkiaan 43 valtuutetusta. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta käsittelikin toimeksi saamaansa asiaa huolellisesti liki kahden vuoden ajan. Tulkitsen lautakunnan 12.11.2020 päätyneen aloitteen tekijän kanssa samoille linjoille: "Jotta julkinen taide on tasokasta ja kestää aikaa, on se syytä tehdä yhteistyössä ammattilaisten kanssa."

Pulaa saattaisi lautakunnan mielestä kuitenkin olla rahasta. Lautakunta totesi, että kulttuuripalveluilla ei ole varattuna taidehankintoihin määrärahaa, joten toteutukseen tarvitaan ylimääräinen taloudellinen panostus. Lautakunta sai työnsä valmiiksi juuri oikeaan aikaan: nyt käsitellään vuoden 2021 talousarviota ja taloussuunnitelmaa vuosille 2021-2024. Vastauksia rahoitusmalleihin on tarjolla myös aloitteessa, jossa esitetään kustannuksiin voitavan hakea niin kaupallista kuin myös julkista tukea taideapurahoineen. Kysymykseen tulevat niin Kulttuurirahasto, kuin eri säätiöiden myöntämät apurahat.

Upeart on toteuttanut taideprojekteja mm. Salossa, Hyvinkäällä ja Iisalmessa. Näiden produktioiden kustannusta en tiedä, mutta oletan pienelläkin budjetilla voitavan toteuttaa tasokkaita ja asukasviihtyvyyttä lisääviä teoksia. Paikallisesti toimivassa Naantalin Taideyhdistyksessä on runsaasti taitajia ja taitelijoita, jotka mielellään osallistuvat kotikaupunkinsa asumisviihtyvyyden kehittämiseen. Heitä on varmasti suhteellisesti enemmän kuin Salossa, Hyvinkäällä tai Iisalmessa. 

Kaupunginjohtajan esitys 30.11.2020 kokoontuvalle kaupunginhallitukselle on lautakunnan selvityksen merkitseminen tiedoksi sekä aloitteen esittäminen loppuun käsitellyksi. Positiivisesti tulkiten se merkitsee sitä, että mikään taho ei aloitetta vastusta. Toteuttaminen jäänee tällä aikataululla todennäköisesti seuraavalle valtuustokaudelle, edellyttäen toki tulevien kuntavaaliäänestäjien myötämielisyyttä ja Taideyhdistyksen omaa aloitteellisuutta. Uskon molempia löytyvän, samoin kuin talkoohenkeä ja kustannustehokkuutta taiteellisesta näkökulmasta tinkimättä.

Kirjoittaja on Naantalin Taideyhdistyksen puheenjohtaja ja yksi kolmesta Kaurakarin lehmänhoitajasta

1 kommentti . Avainsanat: valtuustoaloite, kulttuuri, kuvataide, yhteisöllisyys, Naantali

Ars longa

Tiistai 16.7.2019 - Kristiina Sunell

Musiikkijuhlat, kesäkauden avaava Naantalin Venemessut, presidentin kesäasunto Kultaranta, Kailon Muumit ja ainoa oikea Unikeko, sitä on Naantali. Kesäkaupunki on lisäksi paljon muutakin: täällä asuu ja vaikuttaa edelleen huomattavan paljon kuvataiteilijoita asukasmäärään suhteutettuna. 

Tänä vuonna 20- vuotisjuhlaansa viettävän Naantalin Taidemuseon Kannatusyhdistys ry:n sääntöihin on jo perustamisvaiheessa kirjattu "tarkoitus edesauttaa Naantalin taidemuseon perustamista ja tukea sen toimintaa tavoitteena edistää taiteen tuntemusta ja harrastusta sekä pitää vireillä yleistä mielenkiintoa taiteeseen." Tavoitetta voi luonnehtia visioksi. Ollaanko perillä vai vielä matkalla? Tekeillä olevaan juhlavuoden historiikkiin on runsaasti aineistoa. 

Omia seiniä yhdistyksellä ei ole. Jokakesäiset näyttelyt - tänä vuonna niitä on jo kolme erilaista - tuovat kuvataidetta esille, avoimina ja kaikille ilmaisina tapahtumina. Tavoite on jo omalla tavallaan saavutettu, yksittäistä rakennusta laajemmin ja näkyvämmin. Kuvataide on läsnä Naantalin aukolla sijaitsevalla Kaurakarilla jopa ympäri vuorokauden, jokaisena päivänä. Teoksiin voi tutustua Merimaskun Rantamakasiinin vierasvenesatamassakin. Rantamakasiinin lisäksi monet yhteistyötahot edesauttavat taiteen tuntemusta ja yleistä mielenkiintoa, tästä heille suuri kiitos. Yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saadaan aikaan paljon.

Teoksiin liittyy tarinoita. Liittypä tähän galleriatilaankin tarina. Rantamakasiinin ullakkotilan väliseinät purettiin, näin tilaan saatiin luonnonvaloa ja merinäkymät esille. Pääosin näistä purkumateriaaleista tehdyt näyttelyseinät rakensimme yhdessä taiteilija, kuvanveistäjä Raimo Äijälän ja teollisen muotoilun professori Juhani Salovaaran kanssa. Taiteilijahan on tarvittaessa oivallinen lankkumaalari ja täsmällinen timpurikin. 

RANNIKKOSEUTU.FI
Kesti-Maarian Kesä 3- näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 12-16 aina 28.7.2019 asti.
Merimaskun Rantamakasiinin näyttely on avoinna päivittäin, Rantamakasiinin aukioloaikoina, 31.8.2019 asti.
Merimaskulaisen Harro Koskisen teoksia esittelevä taidenäyttely avautuu Naantalin Taidehuoneella 23.7.2019.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvataide, yhteisöllisyys, Naantali, lankkumaalari, taidemaalari, elämänilo

Syistä seurauksiin ja siltä väliltä

Lauantai 8.12.2018 - Kristiina Sunell

Poliittisilla kriiseillä ja koulukiusaamisella on monia yhteneväisyyksiä. Yhden mainitakseni: vakavilla ongelmilla on taipumus pahentua nopeasti mikäli niihin ei puututa.

"Paheksumme ankarasti" ja todella jyrkkä "pöyristyneinä tuomitsemme" ovat tuttuja jo parinkymmenen vuoden takaa. Suomalaiset ovat aina rohjenneet avata sanaisen arkkunsa, kuten Spede jo kauan sitten havainnollisti. Ulkopolitiikassa olemme tottuneet vastaukseen "entä mitä sitten". Yritetään olla provosoitumatta paikannussatelliittien (GPS) signaalien häirinnästä, "kyllähän tämä tästä". 

Toisen puolustaminen on vähän monimutkaisempaa. Pikaisen riskiarvion jälkeen voi arvailla toisen puolustamisen kostautuvan itselle. Miksi vaarantaa omat kaupalliset tai muutkaan hyötynsä? Edellisessä kappaleessa mainittu ratkaisumalli otetaan siis tottuneesti käyttöön. Ajatellaan esimerkiksi Ukrainaa ja Krimin miehittämistä, joka vaikuttaisi olevan jossain kaukana käytävä sota. Tarkemmin harkiten: ehkä Ukraina ja muut valtiot toimisivat samoin mikäli osa Suomea joutuisi sodan ja miehitystoimien kohteeksi. Toisin sanoen, ne eivät toimisi mitenkään. "Laumasuojan" puuttuessa jokainen on yksin, olipa Asovanmerellä tai Itämerellä.

Helsinki ei ole keltaliivien Pariisi eikä palavien autojen Göteborg. Poliisi ja pelastustoimi saavat liikkua kivittämättä ja toimia yleisen turvallisuuden puolustajina, minne sitten vähäisiltä resursseiltaan ehtivätkään. Kolme itsenäisyyspäivän mielenosoitusten hakaristitunnusta herättivät kauhistusta. Mihin reagoidaan, mihin pyritään? Mietin kuluneiden kahden viime viikon tapahtumia ja mahdollisia syy-seuraussuhteita, tilanteen eskaloitumista. Toisaalta: Koskeeko tämä minua? Jos lenkille ei uskalla mennä eikä bussikaan juuri nyt houkuttele, voi tietysti pysyä kotona katsomassa hauskoja leffoja ikävien uutislähetysten sijasta. Näinkö? Toivottavasti ei.

Vaikuttaa selvältä että "pitää olla tarkkana" sopii huonosti "ei saa antaa pelolle valtaa"- ohjeen seuraajaksi. Nettipoliisi ei saanut suojeltua Oulun raiskausten uhreja, tuskin pystyykään vaikka nettipoliisin määrärahoja nostettaisiin vieläkin enemmän. Ankaran paheksunnan toimintamoodi on päässyt kroonistumaan Putouksen hokemien tavoin. Osa poliitikoista suree populismia - mitä termi sitten sanojan mielestä tarkoittaakaan - ja osa tunnistaa, ehkä jopa tunnustaakin tarpeen konkreettisiin toimiin turvallisuustilanteen parantamiseksi. Huonommat, spontaanit ratkaisut saavat vallan mikäli toimivia keinoja ei jostain syystä löytyisi. Laumasuoja tai sen puuttuminen on lainsäätäjän käsissä - vielä toistaiseksi.

Sari Essayah kiteyttää problematiikan tässä artikelissa varsin hyvin.

Kirjoittaja unohti jutun alusta pois vakiolauseen "Vastustan alueloukkauksia, eläinrääkkäystä, naisten, lasten, miesten ja vanhusten oikeuksien halveksuntaa, minkään ihmisryhmän diskriminointia, terroritekoja, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, luonnon tuhoamista ja kaikkea muutakin epäeettistä toimintaa".  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laumasuoja, turvallisuus, kriisitilanne, sota, aluevaltaus, yhteisöllisyys

Mukana ja paikalla

Sunnuntai 31.3.2013 - Kristiina Sunell

Poissa, mutta läsnä

Maailmanlaajuisesti toimiva tietotekniikkayritys palkittiin edistyksellisestä läsnätyö-konseptista. Ei tarvitse olla paikalla ollakseen töissä. Työkaveri on läsnä, kun hänelle voi esimerkiksi kirjoitella tekstiviestin, huhuilla pikaviestimellä tai lähettää sähköpostin.

Onnistuneesti tuotteistettu, vaikka olisikin vain tutun etätyön nimittämistä toisella sanalla. Eipä tarvitse joka päivä harjata kissankarvoja pois takista tai kuluttaa aikaa ja bensaa työmatkaan.

Ehkäpä jo lähitulevaisuudessa on mahdollista kehityskeskustella hologrammin kanssa. Olisi kätevää tulostaa kolmiulotteisesti kupillinen taukokahvia kaikille, missä sitten ovatkaan.

Ekologiset etäpippalot

Läsnäpoissaolo on käytännöllistä monessa tilanteessa.

Kustannuksia ja vaivaa säästyy kun vaikkapa saunailta toteutetaan modernisti ja innovatiivisesti läsnä-periaatteella. Ilman taksijonoja, narikkamaksuja tai pelkoa flunssan tarttumisesta. Työnantajalta saadulla lounarilla saa pistäytyä syömässä mitä haluaa ja missä haluaa. Ennen tai jälkeen saunan. Omasta jääkaapista voi ottaa oluen tai siiderin, tai olla ottamatta. Hajuvesiallergia ei haittaa, eikä pyyheliina katoa. Työkavereille on hauska lähettää oman tai taloyhtiön kiukaan kuvia. Yhteislaulu sujuu konferenssipuheluna.

Juhlat päättyvät kun viimeinenkin matkapuhelin on sammunut.

Rajansa kaikella, eikö?

Väitän, että on parasta välttää kotitoimistoa. Konttorikoti on epätyöpaikka vaikka työilmapiiri olisikin pullantuoksuinen. Työn ja vapaa-ajan, kodin ja toimiston välinen ero tarvitaan, että jaksaa olla aidosti paikalla.

Työyhteisö on sosiaalinen ympäristö. Mikään media ei ole riittävän yhteisöllinen korvatakseen keskustelut kasvotusten, hassujen ja hyvien ideoitten pallottelun työkavereiden kesken. "Läsnätyö" ilman työkavereita on yhtä ankeaa puuhaa kuin facebookin kautta pidetty saunailta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Etätyö, läsnätyö, työyhteisö, yhteisöllisyys