Näkyvämpää avoimuutta 3

Maanantai 30.4.2018 - Kristiina Sunell

"Sinnikäs pitää olla. Täytyy toistaa aina vain uudelleen, ei kannata antaa periksi" neuvoi eräs vanhempi kaupunginvaltuutettu. On muotia vedota lähde- ja tietosuojaan, joten jääköön nimi tässä mainitsematta. Neuvoa noudattaen kirjoitan vielä kolmannen kerran samasta teemasta. Kertausta inspiroi valtuuston kokousten videoinnista syntynyt vähintäänkin mielenkiintoinen debatointi.

Kokousten videointia on esitetty vuosien mittaan useissa valtuustoaloitteissa, joista viimeisin mainitaan aiemmassa blogikirjoituksessa. Aikaisempia aloitteita tuskin enää kaupungin julkisilta sivustoilta löytyy, sillä - edelleen - kaksi vuotta vanhemmat pöytäkirjat poistetaan netistä. Harmikseni ehdin tallentaa katoamisvaaran alaisista pöytäkirjoista vain ne, joiden arvioin liittyvän johonkin pitkään kestävään valmisteluun. Valtuuston kokousten videointia ei ole tietääkseni koskaan tyrmätty, ja miten voisikaan - laki takaa kokousten julkisuuden. Kaupunki ei vain ole voinut varojen puutteessa toteuttaa monen haluamaa avoimuutta edistävää uudistusta.

Lienee syytä kirjata päätöksiin "parasta ennen"- päivämäärä. Jo valmiina oleva pieni skriptinpätkä poistaa pöytäkirjan. Voisiko tehdä toisen, yhtä helpon teknisen ratkaisun: aloitteiden tekijöille lähtee tekstiviesti-ilmoitus noin kuukautta ennen kehitysidean poistamista uteilaiden kuntalaisten ulottuvilta? Näin jo kertaalleen kirjoitetun aloitteen tekijä muistaa käynnistää prosessin taas alusta. Ei vainkaan, vitsi, vitsi -  kunnallisen  päätöksenteon ja päätösten toteuttamisen ei ole tarkoitus muistuttaa  Päiväni Murmelina-elokuvan juonta. 

KH:n pöytäkirjassa 14.8.2017 "Viestinnän ja hallinnon vastuuhenkilöille annettiin tehtäväksi käydä läpi kaupungin verkkotiedottamisen prosessi sekä määritellä verkkotiedottamisen periaatteet ja toimintatavat 31.3.2018 mennessä." Pitääpä etsiä netistä. Toivottavasti kysymys ei ole salaisesta asiakirjasta.

Silti laulattaa

Keskiviikko 22.5.2013 - Kristiina Sunell

Euroviisuissa tuli torjuntavoitto, Suomi ei jäänyt viimeiseksi. Jääkiekosta enemmän ehkä ensi vuonna. Pyrkimykset ns. pakkoruotsin poistamiseen taisivat nyt saada maantieteellisiä ulottuvuuksia.

Suomi on murheellisten laulujen maa, kuten Eppu Normaali on todennut. Suo on jäässä, kuokka hukassa ja Jussi syrjäytynyt. Viime viikonlopun tunnelmiin löytyy kosolti surumielistä musiikkia. Kansallista murhetilaa uhmaten koostin oman soittolistani. Joukossa ei ole euroviisuja.

Ykkösenä ylivertaisesti...

Maamme-laulu. Klikkaa llnkkiä ja kuuntele. Toivottavasti kiekkojoukkueen valmentaja kuunteluttaa kappaletta pukuhuoneessa ennen pelejä. Varsin hieno hymni.  Suomessa syödään mämmiä, enin osan vuodesta on pimeää ja kylmää. Mutta vuodenajat eivät missään muualla ole yhtä vaihtelevia eikä kevään herääminen samalla tavalla ainutlaatuista.

Eikö saa olla niin olevanas?

Jaa, mikä ettei? Peppi Pitkätossulla on apina ja hevonen, mutta ei äitiä. Peppi on kuitenkin aika tyytyväinen elämäänsä, sillä asiat ovat "inte så illa", ei niin huonosti, ja voisivatpa olla kehnomminkin. Kuuntelepa tästä  Peppi Pitkätossu.

Seiliin soudetaan. Ja takaisin myös.

Seili on Airistolla oleva saari, josta ei ennen vanhaan ollut paluuta. Jenni Vartiaisen hieno kappale Seili soi iPhonesta kun irroittelen peltiveneen köysiä laiturista. Jos vain bensa riittää, eikä aallokko ole liian kipakka, pääsee takaisin kotilaituriin. Viimeistään sitten Naantalin Seudun Meripelastajien uuden, Venemessuilla nimensä saavan aluksen avittamana. Hyvä juttu sekin.

Armaalle Armonlaaksolle

Kosolti löytyy järkisyitä Naantalin säilyttämiseksi itsenäisenä. Hiljattain ilmestynyt  Aurinkoa Naantaliin on yksi lisää. Kiitoksia, Neljänsuora!