Olisiko pitänyt

Maanantai 17.10.2022 - Kristiina Sunell

Riskaabelia - vai onko?

Riskien tunnistaminen, niiden toteutumisen todennäköisyys ja toteutumisen seuraus saadaan taulukoitua hienoksi matriisiksi jonka jokainen projektinhallintakurssin käynyt tunnistaa. Luennoilla hereillä olleet ja aiheesta kiinnostuneet osaavat sellaisen laatiakin. Netistä löytyy runsaasti esimerkkejä, laita hakusanaksi "risk probability impact matrix"

Pelkistettynä vaikka näin. Riski: auton alle jääminen pimeällä maantiellä kävellessä. Todennäköisyys: suuri. Seuraus: vammautuminen tai kuolema. Riski on arvioitu, valmista tuli. Tai ehkä ei aivan. Kysymys "entä sitten?" onkin jo jatkokurssin aihe  huomattavasti vaikeamman harjoitustyön kera. Mitä tehdä riskin toteutumisen välttämiseksi tai seurausten lieventämiseksi?  

Olisi pitänyt

Suomen valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Fortum ilmoitti syyskuussa 2017 aikomuksistaan ostaa saksalaisen Uniperin. Ennen Uniperin osakkeiden ostamista olisi pitänyt tehdä due diligence (riskiarvio) Ei tehty, kuten nyt vuonna 2022 todetaan riskien jo realisoiduttua. 

Riippuvuus Venäjän kaasusta, samalla kun luovutaan ydinvoimasta ja pyritään täysin irti fossiilisesta energiasta, saattaa olla iso riski. Saksan olisi pitänyt käsittää mitä riskejä siihen liittyy ja mitä voisi seurata. Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta sovittiin vain runsas vuosi sen jälkeen kun Venäjä oli miehittänyt Ukrainalta Krimin niemimaan ja aloittanut sodan Itä-Ukrainassa.

Eihän Suomen pääministerinä toiminut henkilö voi lähteä konsultiksi tai hallituksen jäseneksi venäläiseen pankkiin tai energiayhtiöön? Olisihan Ahon ja Lipposen se pitänyt aikoinaan ymmärtää aivan itse. Lipponen toimi putkiyhtiön lobbarina ja konsulttina vuosina 2008–2022, eli aloitti Venäjän hyökättyä Georgiaan ja pesti päättyi Gaspromin selvitystilaan 2022. Entinen pääministeri Esko Aho toimi Venäjän suurimman pankin, Sberbankin hallituksessa vuodesta 2016 vuoden 2022 kevääseen asti. Hän erosi tehtävästään ja kertoo haastattelussa hallituskauttaan olleen muutoinkin jäljellä enää pari kuukautta. 

Krimin miehittäminen oli ryöhkeä ja täysin lainvastainen teko. Olisi ollut helppo nähdä Venäjän jo vuosia itäisessä Ukrainassa käymän sodan pyrkivän luomaan maayhteys Krimille. Olisi pitänyt jo silloin puuttua Venäjän toimintaan paljon päättäväisemmin. Hyvinkin monen tahon olisi jo tuolloin pitänyt havahtua riskeihin ja arvioida suunnitelmansa uudelleen sekä päivittää mahdollinen riskiarvio. 

Ja niin edelleen. 

Olisihan voinut laittaa heijastimen hihaan heilumaan ennen kävelylle lähtemistä, tai jättää kokonaan lähtemättä. 

Niinmuttakun

Ehkä jonkinlainen riskiarvio oli näissä mainituissa tapauksissa tehty, mutta riskiä ei oltu tunnistettu tai sen toteutuminen todettu täysin mahdottomaksi. Kyseenalaistaja tai kritiikkiä esittänyt leimattiin pahanilmanlinnuksi tai russofobiaa potevaksi, idänsuhteiden vaarantajaksi tai muutoin vain tahoksi jonka mielipidettä ei ollut puoluepoliittisista syistä sopivaa kuunnella. 

Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan. Jotkin tahot puolustelevat Ahon ja Lipposen toimintaa muistuttamalla Rosatomin valinnan Hanhikiven ydinvoimalatoimittajaksi olleen  Kokoomuksen projekti. Pekka Haavisto oli keskeisessä roolissa sähköverkkojen myymisessä Carunalle. Kyllä muutkin osaavat sössiä energiakysymyksissä. Niinmuttakun.

On autoilijan syytä jos ajaa pimeässä ilman heijastinta kulkevan päälle. Tahallisuuden aste riippuu tietenkin autoilijan puoluekannasta ja automerkistä. Sitäpaitsi naapurin Penakaan ei käytä heijastinta, ei hänellä sellaista ollut viime juhannuksenakaan kun terassilla istui.

Jälkiviisastelu voi olla hyödyllistä, tai sitten ei

Jälkikäteen tehty riskiarvio palvelee vain yhtä tarkoitusta: virheistä oppimista. Projektinhallinnan kurssin viimeiset luennot käsittelevät aihetta "lessons learned". Historialla on taipumus toistaa itseään mikäli jo tapahtuneesta ei opita mitään.

Toisten tekemien virheiden - olipa sitten kysymys valtiosta, puolueesta tai henkilöstä - repostelu oman erinomaisuuden korostamiseen vaikkapa vaalikampanjan vetonaulana ei hyödytä ketään. Ikävä, joskin yleinen keino se toki on jos ei oikein keksi omasta tai edustamansa puolueen toiminnasta mitään kehumisen arvoista eikä liian räikeästi valehdellakaan kehtaisi.

Toistenkin tekemistä virhearvioinneista tai arviointikyvyn vajaakäytöstä voi oppia. Sitä kutsutaan varautumiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: riskiarvio, energia, ennakointi, uudelleenarviointi, riskikeskittymä

Elämää torille!

Maanantai 14.5.2018 - Kristiina Sunell

"Tori toimii vilkkaana arkipäivän kohtauspaikkana, jossa on ympäri vuoden tarjolla monipuolisesti elintarvikkeita, kukkia, vaatteita ja käsitöitä. Etenkin kesäaikana torilla on vilkas kansainvälinen tunnelma. Naantalin tori antaa hyvät toimintaedellytykset niin torikauppiaille kuin ympäröiville liikehuoneistoillekin." Lähde: Naantalin kaupungin nettisivusto 14.5.2018

180511_torilla.jpg
Kesäisenä toukokuun perjantaina neljältä iltapäivällä valokuvattuna tori näyttää tältä. Näkymä on samanmoinen seuraavana päivänä kolmen aikoihin, jolloin yksikään kahvio ei ollut enää avoinna. Voisi sanoa kuvan kuiskaavaan hiljaa enemmän kuin tuhat sanaa. 

Paljon mahdollisuuksia, paljon esitettyjä ideoita ja toiveita. Olisipa täällä jäätelökioski, vohvelikärry, musiikkia - miksipä ei voisi olla? Suunnitelmia ei puutu.

180511_tori.jpgNaantali on kesäkaupunki. Kauden pidentämistä on toivottu jo vuosia, mutta minkäs vuodenajoille ja säälle teet. Ehkä on helpompi leventää kiinnostavaa aluetta kuin pidentää kesää. 

Tekemistä vaille valmista.

Mahdollisuuksien runsaudesta on hyvä aloittaa vaikka pienin askelin.

http://turunseutusanomat.fi/2018/06/eloisa-naantali-ryhtyy-tuumasta-toimeen/

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elinvoima, kesäkausi, tori, tarjonta, kysyntä, kaupunkikuva

Pysytäänkö puheväleissä?

Lauantai 5.9.2015 - Kristiina Sunell

Ludwig Wittgenstein kiteytti vuonna 1927 julkaistun väitöskirjansa lauseella »Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.» Wittgensteinin tutkimusala oli looginen empirismi, filosofian suuntaus, jonka mukaan todellisuutta koskevan tiedon tulee perustua kokemukseen ja havaintoihin.

Wittgenstein tuskin ennakoi sosiaalisen median tuloa. Hänen väitöskirjansa perusajatukset pätevät edelleen, vaikka käsite "tieto" sekoitetaan "väittämään" ja perusteluina käytetyt "kokemukset ja havainnot" ovat yhä enemmän vain äärimmäisiä ja äärimmäisen yksipuolisia näkemyksiä. Näin MTV ja Helsingin Sanomat sulkevat maahanmuuttoon liittyvät keskustelualueet. Blogistit kirjoittavat oman mielipiteensä, mutta estävät kommentoinnin. Facebook- kavereita poistetaan heidän mielipiteidensä vuoksi.

Jos siis emme voi edes puhua, pitää vaieta.

Kun keskustelu kielletään, linnoittaudumme omiin, samanmielisten nurkkiime, joita "väärä näkemys" ei häiritse. Mielipiteiden vaihtamisella ja keskustelun sallimisella on kuitenkin arvonsa: vaikka ei hyväksyisi, ehkä voi pyrkiä ymmärtämään. Ain
a ei ole merkitystä sillä, mitä sanotaan, vaan sillä, miksi niin sanotaan. Vaikka ei toinen minun mielipidettäni allekirjoittaisi, saisin ehkä lukea perustelut ja tilaisuuden avartaa omaa näkemystäni. Ja myös toisinpäin. Sitä mahdollisuutta en itse halua menettää.

Mitäkö mieltä olen asiasta, josta on niin vaikea puhua? Tämä artikkeli vastaa melkoisen hyvin näkemystäni. Sauli Niinistö: "Luulenpa, että ellei Euroopalla ole haasteeseen yhteiskuntien ja kansalaismielipiteen kannalta kestäviä yhteisiä vastauksia, alkaa ajan oloon tulla yhä enemmän kansallisia vastauksia". Lisäksi arvelen, että ellei Suomella ole kestävää yhteistä vastausta, emmekä kykene asiasta edes keskustelemaan, mielipiteet polarisoituvat yhä enemmän. Seuraukset on helppo arvata.

Tätä kirjoitusta saa kommentoida.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen media, vuorovaikutus, keskustelu, pakolaisuus

Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avoimmuus, keskustelu, vuorovaikutus, suvaitsevaisuus, mielipide-erot, neuvottelu

Silti laulattaa

Keskiviikko 22.5.2013 - Kristiina Sunell

Euroviisuissa tuli torjuntavoitto, Suomi ei jäänyt viimeiseksi. Jääkiekosta enemmän ehkä ensi vuonna. Pyrkimykset ns. pakkoruotsin poistamiseen taisivat nyt saada maantieteellisiä ulottuvuuksia.

Suomi on murheellisten laulujen maa, kuten Eppu Normaali on todennut. Suo on jäässä, kuokka hukassa ja Jussi syrjäytynyt. Viime viikonlopun tunnelmiin löytyy kosolti surumielistä musiikkia. Kansallista murhetilaa uhmaten koostin oman soittolistani. Joukossa ei ole euroviisuja.

Ykkösenä ylivertaisesti...

Maamme-laulu. Klikkaa llnkkiä ja kuuntele. Toivottavasti kiekkojoukkueen valmentaja kuunteluttaa kappaletta pukuhuoneessa ennen pelejä. Varsin hieno hymni.  Suomessa syödään mämmiä, enin osan vuodesta on pimeää ja kylmää. Mutta vuodenajat eivät missään muualla ole yhtä vaihtelevia eikä kevään herääminen samalla tavalla ainutlaatuista.

Eikö saa olla niin olevanas?

Jaa, mikä ettei? Peppi Pitkätossulla on apina ja hevonen, mutta ei äitiä. Peppi on kuitenkin aika tyytyväinen elämäänsä, sillä asiat ovat "inte så illa", ei niin huonosti, ja voisivatpa olla kehnomminkin. Kuuntelepa tästä  Peppi Pitkätossu.

Seiliin soudetaan. Ja takaisin myös.

Seili on Airistolla oleva saari, josta ei ennen vanhaan ollut paluuta. Jenni Vartiaisen hieno kappale Seili soi iPhonesta kun irroittelen peltiveneen köysiä laiturista. Jos vain bensa riittää, eikä aallokko ole liian kipakka, pääsee takaisin kotilaituriin. Viimeistään sitten Naantalin Seudun Meripelastajien uuden, Venemessuilla nimensä saavan aluksen avittamana. Hyvä juttu sekin.

Armaalle Armonlaaksolle

Kosolti löytyy järkisyitä Naantalin säilyttämiseksi itsenäisenä. Hiljattain ilmestynyt  Aurinkoa Naantaliin on yksi lisää. Kiitoksia, Neljänsuora!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Asenne, musiikki, kesä, Naantali

Lypsylehmäpihvi siemenperunoilla, kiitos!

Keskiviikko 24.4.2013 - Kristiina Sunell

Taulukkolaskelmat sekaisin, ei kai se haittaa

Harvardin yliopistossa on havaittu vakava laskentavirhe. Aikaisempi väittämä siitä, että ylivelkaantuneella maalla ei mene hyvin, voikin olla väärä. Akateemikot olivat olettaneet valtion olevan vaikeuksissa velan ylittäessä 90 % bruttokansantuotteesta, eli vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlasketusta arvosta.

Koska en ole matemaatikko, en osaa laskea oikeaa katkeamispistettä. Pitäisikö se tulkita niin, että harmit alkavat vasta velan korkojen ylittäessä maan maksukyvyn? Tai siitä, että lainojen vakuutena on talouden, tuottavuuden työllisyyden ja vientiteollisuuden kasvu, jota ei olekaan näkyvissä?

Joko on ruoka-aika?

Kympin uutisissa esiintynyt työministeri Ihalainen oli huolestunut päivän YT-saldosta. Raamisopimuksessa, alle kuukausi sitten, luvattiin alentaa yhteisöveroa. Tarkoitus oli nimenomaan tukea työllistämistä. Miten tässä nyt näin kävi? Muutama arvaus:

  • Raamisopimuksen lupaama yhteisöveron alennus tulisi voimaan vasta 2014, jota ennen on tulossa syksyn työmarkkinakierros.
  • Elintarvikkeet ovat kallistuneet 6 %. Kaikki muukin on kallistunut arvonlisäveron noston myötä, joten ostovoima on vähentynyt. Voidaanko olettaa, että työssä olevat vaativat palkkojensa korottamista, vaikka yrityksen kassa kestäisi sen vain muutamia työkavereita irtisanomalla? Kokemuksen perusteella: kyllä, valitettavasti.
  • Raamisopimuksen aikoihin päätettiin työntekijän kesäloman sairaspäivien omavastuun poistosta. Työnantajavastuun kustannus on nähtävissä vasta vuoden 2014 tilinpäätöksiä tehtäessä. Nousevatko työllistämiskustannukset, tuottavuus, kumpikin, vai ainoastaan toinen näistä, jää nähtäväksi.
  • Pari viikkoa sitten kuulimme nykyisten työeläkemaksujen menevän nyt maksettaviin eläkkeisiin. Ammattiliiton laskin toimi vikkelämmin kuin Harvardissa - työeläkemaksuja on nostettava 3,5 %.
  • Toinen ammattiliitto vaati yhteisöveron alennuksen perumista. Lopputulos on sama: työeläkemaksun nosto jo söisi alemman yhteisöveron hyödyn.

Näissä pöydissä ei jaeta kakkua, vaan tapellaan vielä hankkimattomista jauhoista. Se tehdään silmät kiinni ja suu auki.

Viipyilevän kirpeä jälkimaku

Carpe diem eli "elä hetkessä" on yksi resepti onnellisuuteen. Sellainen, joita lukee sosiaalisessa mediassa jaetuissa, auringonlaskun kuvan päälle nätisti kirjoitetuissa teksteissä.

Tulevaisuudesta ei pidä murehtia, mutta se ei sulje pois huomiseen varautumista. Uudistamista ja sopeuttamista lykätään konsensuksen nimissä (lue: seuraavien vaalien tulosta pelättäessä) ja piikki jää auki, seuraavan maksettavaksi. MItä ehdottaisin:

  • Kunnat ulkoistavat kaiken, minkä vain ulkoistaa voi. Liiketoiminnan riskit eivät kuulu veronmaksajille. Jos tarvitaan sama määrä palveluja kuin aikaisemmin, niiden tuottamiseen tarvitaan sama määrä ihmisiä. Työpaikat eivät häviä, vaan päinvastoin. Yritysten ja työntekijöiden maksamilla veroilla tuotetaan ne palvelut, jotka ovat julkisen sektorin tehtäviä.
  • Jos otetaan velkaa, se käytetään vain tulevaisuudessa tuottaviin investointeihin. Tärkein on koulutus, jonka resursseja nyt leikataan.
  • Sallitaan menestyminen, ja sallitaan menestyksestä palkitseminen. Kateuden ja tasapäisyyden vaatimusten pitää voida joustaa, edes muutamaksi vuodeksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sallimalla vientiyrityksille helpotuksia palkan sivukustannuksista.
  • Määritellään uudelleen sana muutosturva. Sana ei saa enää tarkoittaa piiloutumista muutokselta, eli välttämättömien uudistusten lykkäämistä tai vesittämistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestävyys, avoimmuus, uudistaminen, vakauttaminen, tulevaisuus