Mummot toimistoilleMaanantai 8.7.2024 klo 20.58 - Kristiina Sunell Muistatko nähneesi toimiston kahvihuoneen seinällä lapun "Äitisi ei ole täällä töissä"? Ajat muuttuvat. Kohta saatatkin nähdä ilmoituksen "Mummo päivystää tiistaisin ja torstaisin klo 09-11" Idea on vallankin loistava. Toimistomummola pestaa nyt eläkeläisiä tuomaan syyn olla läsnätöissä. Mummo puolestaan vastaa muusta toiminnasta, on työpaikan sydän sekä olkapää. Hän keittelee kahvit, toimii astianpesukoneen pääkäyttäjänä, pyöräyttää perjantaipullat tai piristää maanantaiaamua keittämällä maistuvan puuron. Enpä mainosta toimistomummoja sen enempää, sillä lisää voi lukea tältä sivustolta. Toimistoja on monenlaisia, vaan niin on mummojakin. Oma Fammuni määräsi kiukuttelevan pikkutytön ulos verannalle mietiskelemään käytöstapoja. Hän vei ostoksille farkkukauppa MicMaciin, josta shoppasi myös itselleen kirkkaanpunaiset sammarit. Kerstin-fammu perusteli tiukkoja sääntöjä luonnonilmiöillä: jos irvistelee ja tuuli kääntyy juuri silloin, naama jää sitten lopullisesti sellaiseksi. Autotielle juoksemisen todennäköisin seuraus oli kuulemma pään halkeaminen kahdeksi kissankupiksi. Fammulla oli kissa, hänen täytyi siis tietää mistä puhui. Hänellä oli tapana sanoa "tack för mig, kiitos minusta". Fammu oli mahtava tyyppi, joten todella - kiitos hänestä. Hän olisi sopinut erittäin hyvin toimistomummoksi firmaan, jossa kaivataan riskienhallinnan asiantuntijuutta kuorrutettuna räväkkyydellä, rajoilla ja rakkaudella. Vieno-mummerosta muistan orvokinsiniset silmät ja valtavan pitkät hiukset, yleensä nutturalla tai palmikolla. Hän tuoksui pullalle ja nauroi paljon. Mummero olisi helposti saanut pestin toimistolle kuin toimistolle, mutta varsinkin sellaiseen jossa kaivataan esimerkkiä ahkeruudesta ja kyvystä katsoa eteenpäin, ei jäädä menneitä möyhimään. Itseäni en osaa arvioida. Lapsenlapseni Aukustin mukaan Mumma ei pelkää kummituksia. Totta. Ikäni on kuulemma noin 200 vuotta. Siitä huolimatta saattaisin oppia pelaamaan säbää nykyistä paremmin jos vain harjoittelisin. Hän lupasi valmentaa. Toinen pikkuisista puolestaan lupasi opettaa minut laittamaan ruokaa. Uskaltaisinko pyytää suositusta kummaltakaan? Toimistomummoa minusta tuskin kehittyy, mutta aika näyttää. Kuvapankista löytyi sata ja yksi kuvaa mummoista, mutta yksikään niistä ei ollut toimistossa kuvattu. Löysin kuitenkin yhden kuvan mummosta ottamassa selfien työmatkansa varrella.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eläkeläiset, työnkuva, konttori, mummo |
TalviuntaSunnuntai 30.1.2022 klo 20.16 - Kristiina Sunell Hiljaista kuin Naantalissa talvellaVäkeä olisi paljon jos Vanhankaupungin kaduilla näkyisivät kaikki Luostarikirkon mäellä ja pienillä kujilla kulkeneet aina 1200-luvulta asti. Kävellessään hiljaisella rannalla voi kuvitella kuulevansa askeleet, jossain vähän kauempana. Lähellä ujeltaa mereltä tuleva tuuli. Se pyörittää satunnaisia lumihiutaleita kuin hidastetussa tanssissa.
Merisali nukkuu nyt talviunta. Mielessäni näen Routamaan Heikin istumassa pöydässään tai katsomassa merelle Trapin parvekkeelta. Tauno Vintolan upeat valokuvat ovat tallessa kirjoissa ja postikorteissa vaikka Taunon Leica ei enää tulevia näkymiä tallenna. Mukavan naapurini Pentti Koivikon taulut ovat valmiita, viimeinenkin. Hienoja miehiä, joista jokaisen vaikutus ulottuu pidemmälle kuin heidän oma aikansa. Keväällä käydään taas iltapalalla Niemen talossa, Nahkurin tuvassa tai Lottakahvillassa, jotka ovat kaikki sama paikka kuin nykyinen Uusi Kilta, siinä Tavasti Killan vieressä. Sisäpihalla on yksi Naantalin vanhimmista kellareista, keskiajalta peräisin. Mitähän aarteita siellä on aikoinaan säilytetty suojassa rosvoilta ja tulipaloilta? Lumi peittää pian tämänkin iltakävelyn askeleet. Jo muutaman viikon päästä, Tuhkamarkkinoiden aikaan Vanhakaupunki herää, ainakin muutamaksi päiväksi. Valoisa aika pitenee ja Kirkkopuiston valtavat puut saavat uudet lehdet, joiden väri vaihtuu heleän vihreästä tummaan, sitten keltaiseen ja punaiseen. Syksyllä ne lakaistaan pois. Elämää jokainen hetki.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Naantali, vanhakaupunki, historia, talvi |
Salassapitokriisiviestintästrategiaa aikasidonnaisuusulottuvuudestaTiistai 23.3.2021 - Kristiina Sunell Hallituksen viestintästrategian mukaan "Tavoitteet ja vaikutukset kerrotaan selkeästi ja monimutkaisista asioista luodaan kokonaiskuvaa" ja "tärkeistä asioista kerrotaan myös niiden ollessa vielä keskeneräisiä"
Se toteutuu näin:
Lausuntoa voi olla osittain vaikea ymmärtää näiltä osin, jos miltäänkään osin. Ja näin:Ulkonaliikkumiskieltoon liittyvät perusteet salataan koska ”Valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia”. (VNK 23.3.2021)
Onko syytä olla huolissaan? Päätoimittajien yhdistyksen kannanoton mukaan on. Valmiuslain pykälien 106 ja 107 ottaminen käyttöön herättää huolta siitä, että valtioneuvoston kanslian johtovastuun vahvistaminen vaikeuttaa tiedonsaantia entisestään. Optimisti ei usko tiedonsaannin voivan tästä enää enempää vaikeutua.
"Get on with it" vai "get over it"?
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, strategia, demokratia, salailu, puppugeneraattori, kriisiviestintä, avoimuus |
Tuulta ja tuuriaKeskiviikko 7.8.2019 klo 8.04 - Kristiina Sunell
"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.  Turunmaan saaristoon tottunut huomasi nopeasti eroja idemmällä merialueella sovellettavista kohtaavien alusten väistämiskäytännöistä. Sääntöä "väistetään oikealle, paapuuri vasten paapuuria" noudatetaan Saaristomerellä melko hyvin, mutta Uudenmaan rannikolla, jopa kapeilla väylillä, hieman harvemmin. Mennään sieltä mistä näyttää mahtuvan. Windexin tuijottelun sijasta oli syytä keskittyä arvioimaan mistä vastaantulija aikoo puikkelehtia. Läheltä joskus pyyhälletään, vauhdilla, iloisesti morjestaen. Purjeveneen kajuutassa kaikki kiinni sitomaton kolisee hetken, varsinkin jos ei voi kääntää keulaa aaltoja vastaan. Muutama vauhdikas veijari kulki ilmeisellä tuurilla lateraalimerkkien väärällä puolella, ehkä perinnereittiä jota tällainen ulkopaikkakuntalainen ei tunne, tai ei tohdi kokeilla. Tähystäjillä riitti jännitystä. Kellään ei ole tarkoitus tahallaan aiheuttaa toiselle harmistusta tai vahinkoa. Rantautuessa kaveria autetaan aina, pyytämättäkin, ja melkoisen täydessä vierasvenesatamassa tehdään tilaa tulijalle.
Aluksella olevan VHF-radion käyttämiseen tarvitaan kurssi ja SRC-lupa. Jopa 20-metristä ja koneteholtaan suurta alusta saa kuitenkin ohjata miehistö, jolla ei ole kokemusta tai käsitystä navigoinnista, tähystämisen tärkeydestä, merenkulun turvalaitteista, väistämissäännöistä tai merikartan lukemisesta. Vieläkö siis tarvitaan yksi näyttökoe tai perehdytys lisää? Kyllä, rekisteröitävän kokoisen ja tehoisen aluksen päällikkönä toimivan pitää hallita vähintään merenkulun perustaidot. Merimiestaidot eivät ole synnynnäinen luonnonlahjakkuus, vaan ne opitaan. Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena meripelastajana Naantalin ja Paraisten meripelastusaluksilla. |
|
2 kommenttia . Avainsanat: merimiestaito, hyvä merimiestapa, turvallisuus, purjeet, saaristo, purjevene, moottorivene |
Kaupunkikuva muuttuu - uutta ja vanhaaPerjantai 19.10.2018 klo 7.18 - Kristiina Sunell Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Ukko-Pekan sillan kahvilaa ei saada takaisin, mutta jotain historiallista ja kaupunkiin sopivaa on kuitenkin tulossa. Ja paljon muutakin. Kaivokatu 11
1940-luvulla rakennuksen omisti Osuuskauppa. Huvilatyyppinen rakennus muuttui paljon: avarat verannat rakennettiin umpeen ja puiset seinät rapattiin. Arla-nimen saanut rakennus sai jälleen uuden nimen 1970-luvulla. Tanssiravintola, legendaarinen Naantalin Hovi tuhoutui tulipalossa vuonna 2013. Kovin suurena menetyksenä sitä ei voi pitää, sillä jo Arlan aikana pilattu rakennus ei ollut varsinaisesti Kaivokadun kaunistus. Rakennusluvasta ja tontille tulevien rakennusmassojen sijoittelusta keskusteltiin pitkään mm. Naantalin Vanhankaupungin kaavan toteuttamistoimikunnassa. Tontin omistajan luovuttua suunnitelmistaan lopulta myytyä tontin Treevalle löytyi ratkaisu joka puuverhoiltuna sopii vanhankaupungin kuvaan paremmin kuin edellisen omistajan suunnittelema massiivinen kerrostalokokonaisuus. Naantalin Hovi säilyy nimenä tontille nousevassa uudisrakennuksessa. Havainnekuva rakennusyhtiö Treevan kotisivuilta Tullikatu 17
Hesburgerin toiminnan kerrotaan alkaneen Bunkkerina tunnetussa rakennuksessa. Se poistui katukuvasta kuivankuumana kesänä 2018 melkoisten pölypilvien kera. Turun Sanomien juttu kertoo Bunkkerin purkamisesta. Linja-autoaseman puisto kaadettiin 19.10.2018. Tämän kuun lopulla tontilta poistetaan pilaantunutta maata. Tällä kertaa ollaan huolellisempia - purkujäte tai pilaantunut maa ei tule leviämään ympäristöön. Tontille ja sen viereisen puiston tilalle rakennettavat neljä kerrostaloa eivät tule perimään Bunkkerin nimeä - ehkäpä ruotsalaisten prinsessojen nimet ovatkin markkinoinnin kannalta parempia. Havainnekuva TA-Asuntojen kotisivuilta Kullakin aikakaudella on oma muotokielensä. Vaalea tai kellertävä kaakelipinnoite inspiroi torin laidan, Tuulensuunkadun vanhan virastotalon ja entisen S-Marketin rakennusarkkitehteja 70- ja 80-luvuilla. Toinen kauden muotisuuntaus oli keltainen tiili. Vuoden 2010 jälkeen suunniteltujen, yhdeltä puolen tiilenpunaisten ja toiselta valkoisten kerrostalojen ullakkokerrosten reunoissa olevat "taulutelevisioikkunat" tuovat lisää hyötyneliöitä, joskin tämä vallalla oleva formaatti ei silmää hivele. Ehkä lähiaikoina purettavien Tuulensuunkadun vanhan virastotalon, entisen terveystalon, Kesti-Maarian ja Tullikadun Osuuspankin rakennusten tonteille nousevien uusien talojen rakentamisen aikaan formaattia on päivitetty. Eri aikakausina valmistuneiden rakennusten kerrostumat tekevät kaupunkinäkymästä mielenkiintoisen ja elävän. Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan noin kolmen vuoden päästä valmistuvaksi suunniteltua liikenneympärää saattaisi tulla koristamaan lähistöllä aikoinaan sijainneen Prikikota- kaivon mallin mukaan tehty puinen kaivorakennus. Vanhan Naantalin rannassa sijainneen kylpylärakennuksen tornit, Ukko-Pekan sillalla olleen kahvilarakennuksen pyöreä muoto ja muiden jo katukuvasta hävinneiden talojen yksityiskohdat voisivat toimia inspiraationa tulevien uudisrakennusten ulkomuotoa suunniteltaessa. Prikikota sopisi hienosti uuteen suunniteltuun liikenneympyrään Kaivokadun ja Tullikadun kulmaan.
|
|
2 kommenttia . Avainsanat: Naantali, Vallis Gratiae, liikenneympyrä, uudisrakennus, maisema, historia, kaupunkikuva |
Elämää torille!Maanantai 14.5.2018 - Kristiina Sunell "Tori toimii vilkkaana arkipäivän kohtauspaikkana, jossa on ympäri vuoden tarjolla monipuolisesti elintarvikkeita, kukkia, vaatteita ja käsitöitä. Etenkin kesäaikana torilla on vilkas kansainvälinen tunnelma. Naantalin tori antaa hyvät toimintaedellytykset niin torikauppiaille kuin ympäröiville liikehuoneistoillekin." Lähde: Naantalin kaupungin nettisivusto 14.5.2018 
Kesäisenä toukokuun perjantaina neljältä iltapäivällä valokuvattuna tori näyttää tältä. Näkymä on samanmoinen seuraavana päivänä kolmen aikoihin, jolloin yksikään kahvio ei ollut enää avoinna. Voisi sanoa kuvan kuiskaavaan hiljaa enemmän kuin tuhat sanaa.
Paljon mahdollisuuksia, paljon esitettyjä ideoita ja toiveita. Olisipa täällä jäätelökioski, vohvelikärry, musiikkia - miksipä ei voisi olla? Suunnitelmia ei puutu.
Tekemistä vaille valmista. Mahdollisuuksien runsaudesta on hyvä aloittaa vaikka pienin askelin. http://turunseutusanomat.fi/2018/06/eloisa-naantali-ryhtyy-tuumasta-toimeen/ |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elinvoima, kesäkausi, tori, tarjonta, kysyntä, kaupunkikuva |
Kysyin pienenä isoisältäni Ericiltä miksi salmessa näkyy juovia, mistä ne tulevat? Isoisä vastasi kapeikosta kulkeneen monta, monta laivaa, niiden jälkiä ovat. Huijasi kai, mutta mistäpä tiesin - ehkä pienillä lapsilla on enemmän mielikuvitusta kuin huumorintajua. Kun laiva häviää näkyvistä se on mennyt, ohi ja poissa. Peräaaltojen hiivuttua rannan kallioihin säilyy mielessä ehkä muistikuva jos laiva on erityisen hieno. Tulee seuraava laiva, uudet aallot. Menneet hetket jäävät talteen maalauksiin, kirjoihin, muistoihin, tarinoihin. Osa häviää, unohtuu. Mitähän isoisäni mietti piirtäessään tämän näkymän?
Moottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta - eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 
Kotiin palatessa ensimmäinen silmiin osunut uutinen oli 
Osoitteessa Kaivokatu 11 sijaitseva tontti on nimeltään Kias ja Anungi. Tontilla vuonna 1900 olleen Café Central-rakennuksen omisti neiti Ebba von Pfaler. Myöhemmin rakennetussa toisessa kerroksessa oli kesähuoneita.
Naantali on kesäkaupunki. Kauden pidentämistä on toivottu jo vuosia, mutta minkäs vuodenajoille ja säälle teet. Ehkä on helpompi leventää kiinnostavaa aluetta kuin pidentää kesää.