Aloite ja hyvä alku

Maanantai 15.3.2021 klo 22.02 - Kristiina Sunell

Naantalin kaupunginvaltuusto valitsi maanantaina uuden kaupunginjohtajan. Päätös on omalla tavallaan historiallinen, sillä kaupungin johtoon tulee nainen ensimmäistä kertaa sitten Birgittalaisluostarin aikojen. Hienoa, että kaupunginvaltuuston päätös oli yksimielinen.

Samaten tavallaan uudehkoa oli Keskustapuolueen 15.3.2021 samassa valtuuston kokouksessa esittämän aloitteen aihe. Kouluissa käytöstapoja korostava puheenvuoro saattaa olla yleinen ja aiheellinen, sillä kiusaamista ja väkivaltaa (myös henkistä) on syytä kitkeä entistä ponnekkaammin. Siinä riittänee sarkaa politiikassakin, niin kuntapoliitikkojen ryhmissä kuin niiden välilläkin. Asia on kiistatta - kirjaimellisestikin -  riittävän tärkeä valtuustoaloitteen aiheeksi.

Parasta aloitteessa oli kohta "olemme hyvin vaarallisella tiellä, jos ajattelemme, että vain määrätyllä tavalla ajattelevilla kuntalaisilla on oikeus mielipiteisiinsä." Demokratiassa ei kuulu rankaista "toisinajattelijoita", vaan pidemminkin jopa rohkaista avointa ja vapaata keskustelua. Kuntalaisten mielipiteen huomioon ottaminen onkin Naantalissa selkeä kehityskohde. Tervetullut, tärkeä näkemys!

Aloite sisälsi myös nuhtelua ja moitteita. Niiden aiheet eivät itselleni auenneet. Ehkä en tunne kaikkia taustoja ja keskusteluja, tai en kokenut kalikan kalahtavan lähimaastossa. Saatoin myös malttamattomana etsiä aloitteesta vain ratkaisuehdotusta.

Aloitteessa esitetään: "heti vaalien jälkeen kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja valtuustoryhmien toimesta ryhdytään toimenpiteisiin hyvien yhteistyötapojen ja pelisääntöjen luomiseksi." Tulevalla valtuustokaudella kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi valittavalta voi vain toivoa empatiakykyä, kärsivällisyyttä ja diplomaattisia taitoja. Huono muisti on tarpeen, sillä syyttely ja uhriutuminen eivät ole hedelmällisin alusta tälle työlle. Raamatusta *) saattaisi löytyä tähän hyvät saatesanat, kenties jättäen pois lopussa mainitun kaiken kärsimisen, mikäli vain mahdollista.

Keskustelun yhteistyön haasteista avasi Jarkko Kanerva perjantain 12.3.2021 Rannikkoseudussa mielipidekirjoituksellaan Jäähyväiset Naantalin kaupunginvaltuustolle. Hän toivoi, että valtuutetut yli puoluerajojen pyrkisivät yhteistyöhön, jossa kiistakysymyksissä haettaisiin kaikkia puolueita tai ryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja. Toivomus ei toteutunut, sillä kaavaratkaisuja on jyrätty läpi yhden tai muutaman äänen enemmistöllä ja kompromisseja ei ole haluttu etsiä. Havainto vaikuttaa valitettavan oikealta, sillä pöytäkirjoja lukiessa välittyy hyvinkin tämänkaltainen vaikutelma.

Ehkä jännitteet poistuvat mikäli seuraavien kuntavaalien jälkeen asiakeskeinen ja kompromissihakuinen lähestyminen koetaan käytännön syistäkin tarpeelliseksi. Mielipiteen tiimoilta on nyt saatu aikaan aloite vain yhden viikonlopun aikana, koppi on otettu jopa poliittisen kentän rajan yli. Tekemisen voi tulkita olevan vähintään vauhdikkaassa alussa. 

*) Korvaa sana [rakkaus] sanoilla [yhteisten asioitten hoitaminen]

 

On syytä olla huolissaan

Perjantai 5.4.2019 - Kristiina Sunell

"Suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista tänään perjantaina 5. huhtikuuta. Ylikulutuspäivänä luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä." Näin uutisoi tänään WWF.

WWF:n artikkelissaan lähteenä mainitsema, artikkeliin linkitetty Global Footprint Network kertoo kuitenkin Pohjoismaiden olevan hiilijalanjäljeltään positiivisia: Ruotsi + 48 % ja Norja + 23 %  Luvut ovat YK:n tilastoista. Suomi on näissä tilastoissa vielä naapureitaankin parempi: hiilijalanjälkitase on 111 % positiivinen. 

Tulkinnan ja YK:n tilastoihin pohjautuvien tietojen ristiriitaa WWF kysyttäessä selitti sillä, että Suomi tuo ulkomailta elintarvikkeita ja muita tuotteita. Se pitää paikkansa, ja sen Global Footprint Network onkin tiedoissaan huomioinut: "Ekologinen velka syntyy kun väestön ekologinen jalanjälki ylittää väestön asuinalueen biokapasiteetin. Kansallinen ekologinen alijäämä tarkoittaa sitä, että maa tuo biokapasiteettia, poistaa kansallisia ekologisia varoja tai päästää ilmaan hiilidoksidia. Ekologinen ylijäämä tai varanto on olemassa kun maan biokapasiteetti on sen hiilijalanjälkeä suurempi."

Tilastot laahaavat toki aina jäljessä. Näin Suomen tiedot perustuvat YK:n jo aikaisemmin kirjaamiin lukuihin. WWF ei maininnut artikkelissaan mistä lähteestä tämän kalenterivuoden luvut on saatu, mutta artikkelistaan ja tulkinnoistaan kommentteja saanut WWF kertoo vuosijaksotuksen olevan eri kuin lähdemateriaalissa käytetty. Interpolointi aikaisempien vuosien tiedoista ei kuitenkaan vaikuttaisi Suomen hiilijalanjälkeen niin rajusti että voitaisiin perustellusti väittää Suomen kuluttaneen osansa koko maapallon luonnonvaroista tämän vuoden osalta jo 5.4. Kaksinkertaisesti oman hiilijalanjälkensä kompensoiva Suomi ei ole vuodessa tai useammassakaan romahtanut maapallon keskitasoa huomattavasti heikommaksi. 

Suomalaisen elintarviketuotannon syyllistäminen on kohtuutonta ja myös aiheetonta. Glogal Footprint Network'in tietoja selaamalla pikemminkin vahvistuu käsitys siitä, että kaikkein tehokkain keino estää ilmastonmuutos on suosia kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita. Yksilön toimilla ja valinnoilla on merkitystä. Teollisuuden päästövähennyksillä ja puhtaan tuotantoteknologian tuotteistamisella on kiire.

Mielipideilmaston kannalta paras keino edistää ympäristön tilaa parantavia toimia on faktoihin perustuva uutisointi, jotta tunnustetut luonnon hyväksi toimivat organisaatiot säilyttävät uskottavuutensa. Tästä on syytä olla huolissaan.

Lisäys 8.4.2019: Ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen, filosofian tohtori Eija-Riitta Korholan blogikirjoitus WWF:n julkaisuun liittyen