Talous kuntoon?

Sunnuntai 29.9.2013 - Kristiina Sunell

Vuosi kohta takana, kolme edessä

Tänä syksynä torilla ei ole esillä naamagalleriaa. Siellä ei liiemmin jaella ilmaista makkaraa, kahvia tai värikkäitä mainoksiakaan. Vaaliblogit ovat vaimenneet. Toriparlamentti keskustelee paikallislehtien kirjoituksista, joku ehkä lukee kaupungin sivustolla olevia esityslistoja ja pöytäkirjoja. Toriparlamenttia ehkä kuunnellaan edelleen, mutta etäisyys poliittisiin päätöksentekijöihin saattaa vaalikausien välillä tuntua kasvaneen.

Luottamushenkilö muistaa vaalilupauksensa, perehtyy ajoissa kokousten asialistoihin, selvittää päätösehdotusten vaihtoehdot, taustat ja perustelut. Kaikki päätökset eivät ole helppoja. Erityisen vaikeita ne ovat nykyisessä taloustilanteessa ja huomioiden asenteet, joiden mukaan edut ovat saavutettuja, joustaminen mahdotonta. Teoriassa halutaan sopeuttaa menot tuloihin, leikata, säästää - mutta ei kuitenkaan itseltä. Niinistön uudenvuodenpuhe taidettiin tulkita niin, että jokainen kuulija on itse toki kohtuullinen, mutta muut eivät saa olla niin itsekkäitä tai ahneita. Edes presidentin oma-aloitteinen palkkionsa alentaminen ei johtanut esimerkin seuraamiseen. Tässä ilmapiirissä vastuullisten päätösten tekeminen on vähintään haastavaa. Kannustavia esimerkkejä kaivataan lisää.

Kaikki työ on arvokasta, kyllä

Otetaanpa esimerkiksi tärkeästä ja vastuullisesta luottamustyöstä maksettavat palkkiot. Naantalin kaupungin maksamat palkkiot löytyvät tästä linkistä klikkaamalla. Palkkioita korotettiin 10 % joulukuussa 2012. Korotuksesta päätettäessä arvioitiin sen kustannusvaikutuksen olevan noin 30.000 euroa vuodessa. Viime perjantain Rannikkoseudun (27.9.2013) mielipidekirjoituksessa ja kolumnissa arvioitiin säästettävän noin 100.000 euroa, mikäli kokouspalkkioissa päätettäisiin palata korotusta edeltävälle tasolle. Niin tai näin - kaupungin käyttömenot ovat vuositasolla 133 miljoonaa euroa. Kokouspalkkioiden korotukset ovat siitä rahallisesti suhteellisen pieni osa.

1309_skogen_inga.jpgEhdotus palkkioiden alentamisesta ei ole saanut pelkästään myönteistä vastaanottoa. Yhtenä perusteluna on mainittu palkkioista menevä vero, joka palautuu kaupungin kassaan. Kyllä vain - osa siitä palautuukin. Osa, eli 15 % menee myös ns. puolueveroon, joka maksetaan kaikista kokouspalkkioista luottamushenkilön edustamalle puolueelle. Luottamushenkilölle jäävä osuus kokouksesta ja siihen valmistautumiseen käytetyistä tunneista ei ole järin suuri, mainitut verot huomioiden. Mutta tuskin kaupunkimme päätöksentekijöissä on henkilöitä, joiden luottamustehtävissä toimimisen motiivina on laittaa talous - nimittäin vain oma taloutensa - kuntoon.

Yksi huonosti valvottu projekti voi johtaa useiden kymmenien tuhansien eurojen budjetin ylitykseen. Huolellisella perehtymisellä voidaan säästää jo yhdessä kokouksessa liki viisikymmentä tuhatta euroa tilattavaksi ehdotetun urakan hintaa neuvottelemalla. Jos kaikki luottamushenkilöt siirtyisivät sähköiseen kokoushallintaan, säästyisi paperia ja postikuluja melkoisesti. Myös huolellisella virkamiesvalmistelulla varmasti vähennetään kustannuksia.

Hyvä esimerkki oikeaan tarpeeseen

Kokouspalkkioitten palauttaminen vuoden 2012 tasolle ei köyhdyttäisi luottamushenkilöä eikä veisi yhteisistä asioista päättävältä halua osallistua luottamustehtävien hoitoon, mikäli hän on niistä aidosti kiinnostunut. Eipä se merkittävästi puolueitten tulojakaan vähentäisi. Tällä päätöksellä ei pelasteta kaupungin alijäämäistä taloutta, mutta se on yksi askel kohti oikeaa asenneilmapiiriä. Veikkaan, että sellaista tarvitaan kipeästi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Kirjoitus edustaa mielipidettäni yksityishenkilönä.

1 kommentti . Avainsanat: Yhteiskunta, vastuullisuus, esimerkki, säästöt, sopeuttaminen, ennakointi

Voi kauhistus!

Lauantai 14.9.2013 - Kristiina Sunell

Mitä nyt taas?

"Omaishoidontuen taso tulee olla jatkossakin sellainen, että omaishoitaminen kotona on mahdollista, ja omaishoitajien kunnosta tulee huolehtia mahdollistamalla heidän lakisääteiset vapaapäivänsä entistä paremmin."
"Mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi lasten ja nuorten psykososiaalisiin ongelmiin, kuten koulukiusaamisen ehkäisyyn, tulee panostaa" 

Kannatatko? Jos vaikka vastustaisitkin, haluaisitko silti tietää, mistä lainaukset ovat peräisin?
Vastaus löytyy osoitteesta www.kokoomusnuoret.fi, kohdasta Tavoiteohjelma 2014. Älä lue sitä, jos suvaitsevaisuutesi, tai sen puute, estää 10-sivuiseen asiakirjaan tutustumisen.

Keskustele ennen lyttäämistä

Mediassa noussut kohu, poimitut "helmet" ja  voimakkaat irtiotot tekivät uteilaaksi. Kannattaisiko suoralta kädeltä pahoittaa mielensä iltapäivälehtien otsikkojen perusteella, ihan varovaisuuden vuoksi? Päätin ottaa riskin ja luin tavoiteohjelman.

Hyvät uutiset: tässä kävi paremmin kuin lotossa. Seitsemän oikein löytyi helposti, varanumerojakin. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja koulutuksen linkitystä työelämään. Nuoriso oli myös äkännyt valtion ulkoistaneen rakenteelliset uudistukset kunnille. Niiden myötä - jos uudistuksia aina vain lykätään - velkaantuminen jatkuu. Laskun siitä maksaa nuoriso. Huoli on ymmärrettävää, hehän maksavat myös eläkkeemme. Energiahuollon tulevaisuuden toimivuus ja jatkuvuus edellyttävät investointeja jo nyt. Päätöksiä on tehtävä, vaikka epävarmuustekijöitä on paljon.

Osa ohjelman kohdista nosti kylmän hien ryppyiselle otsalleni, osa perusteluista ei auennut.  Kun väärään kurkkuun mennyt kahvi lakkasi yskittämästä, palautin mieleen liiketoiminnassa käytettävän neuvottelutaidon mallin: hyväksy kohdat, joista ollaan samaa mieltä; etsi vaihtoehtoja asioille, joista ollaan eri linjoilla. Näkökulmat, joista ei keskustelemallakaan löydy mitään yhteistä, voidaan laittaa pinoon "tästä olemme eri mieltä, kumpikin pitäkööt kantansa - arvostamme silti toisiamme". Myös "ymmärrän, mutta en hyväksy" on vaihtoehto - kunhan ensin pyrkii ymmärtämään.

Suvaitsevaisuuteen kuuluu "toisinajattelun" salliminen. Siihen kuuluu myös kuunteleminen ja vuoropuhelu. Eipä heitetä nuorisoa pesuveden mukana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avoimmuus, keskustelu, vuorovaikutus, suvaitsevaisuus, mielipide-erot, neuvottelu

Näin kävi.

Sunnuntai 8.9.2013 - Kristiina Sunell

Nyt koko teollisuuden lippulaiva lähti. Entä sitten?

Lupaan, että puhki kulunut sana "innovaatio" esiintyy tässä kirjoituksessa vain yhden, tämän kerran. "Globaalit markkinat haastavat teollisen rakenteemme ja hyvinvointimme struktuurin uusien strategisten askelmerkkien yhä ketterämpään tempoon kestävyysvajetta kurottaessa"- tyyppiset lauseet ovat myös tässä. Loppuosa kirjoituksesta käsittelee enimmäkseen pienehkön kylän talonpitoa, urheilua, uskollisuutta, veneitä ja kotieläimiä.

Veikö viekas vävypoika meidän pellon?

2013-08-20_15.59.41.jpgMaikkarin uutiset palasivat lyhyen lakkonsa jälkeen nopeasti takaisin ruutuun. Uutinen Nokian matkapuhelintoiminnan myynnistä ei tullut välttämättä yllätyksenä, mutta varmasti pyytämättä. Reaktiot noudattelivat tuttua kaavaa: kieltäminen - ei voi olla todellista! - ja sitten kiukku - myyrä söi kaikki kaurat. Keksipä joku syyttää Suomen hallitustakin tästä yrityskaupasta. Seuraavaksi on vuorossa alistuminen, no minkäs teet, tämä on tätä. Iltapäivälehdet saavat aiheesta vielä monta hyvää ja huonoa otsikkoa, jotka eivät tapahtunutta muuksi muuta. Toivottavasti surutyö saadaan nopeasti tehtyä jotta voidaan siirtyä eteenpäin, pohtimaan mitä tästä voidaan oppia, ja mitä seuraavaksi tehdään. Neljäs vaihe on vaativin, sillä se ei tule itsestään, vaan edellyttää nimenomaan tekemistä.

Se, että vävypoika ehkä vei pellon, ei ole niin ikävää. Surullisempaa on, että peltosarka oli talon ainoa. Vähän kuin Logomon pihalla oleva veturi. Onneksi sisällä konepajassa tehdään jo jotain aivan muuta.

Kun ainoa lehmä kitui ja vanhuuttaan kuoli

Parikymmentä vuotta sitten puhelu saattoi alkaa: "Onko siellä kotona kaikki hyvin?"  "MIssä olet, onko paha paikka?" olisi ollut naurettava kysymys. Sitten viisaat insinöörit keksivät langattoman puhelimen. Se oli niin hieno tuote, että kohta sitä myytiin hyvään hintaan ulkomaillekin. Nyt oli syytä olla tyytyväinen, tämä on tässä! Vaan Uuspaavalniemen toteamus "menestys loppuu tyytyväisyyteen" pätee tässäkin. Maailma ei pysähdy, se pyörii. Eikä se pyöri ainokaisen, uskollisesti varjellun keksinnön ympärillä, vaikka se olisi miten hieno, kameroineen kaikkineen.

Yritystukia jakavan TEKES'in johtokunnan puheenjohtaja on perinteisesti Nokia Oyj:n edustaja. Tilan ainokaista lehmää pitääkin hoivata hyvin. Se on pienen turva ja suurena työllistäjänä ansaitsee lähes jakamattoman huomion. Aikaa ja varoja jäi kovin rajallisesti muiden toimialojen kehitttämiseen. Salon tapaisten kaupunkien kohdalla muutos ei oikeastaan tullut rytinällä: jo 90-luvulla kauhisteltiin Helsingin Sanomien sivulle ilmestynyttä uutista, jonka mukaan monitorien tuotanto paikkakunnalla saatettaisiin lopettaa. Mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä matkapuhelimien menestys takasi työpaikat ja verotulot kaupungille. Muuta ei voitu kuvitellakaan.

Kaikki yhdestä yrityksestä tai yhdestä toimialasta riippuvat seutukunnat ovat haavoittuvaisia. Vielä haavoittuvaisemmiksi ne tulevat, mikäli kaikki panostukset käytetään olemassa olevan lippulaivan varusteluun. Salo sitoutui yhteen Nokiaan. Nokia sitoutui sitten yhteen matkapuhelinten käyttöjärjestelmään. Ainoa käyttöjärjestelmä puolestaan oli sidoksissa yhteen suureen - Nokiaakin suurempaan - yritykseen. Loppu on lähihistoriaa, johtopäätöksiä ennemmin kuin avaruustiedettä.

Olemme uskollisuuteen taipuvaisia. Sitoudumme "kunnes kuolema meidät erottaa" yhteen ainoaan. Sivuille ei vilkuilla. Olemme syvästi järkyttyneitä, jos renki myy talon ainoan lehmän tuhkamarkkinoilla. Halvalla. Se oli vanha, ja olisi ensi vuonna tuottanut vielä vähemmän maitoa kuin nyt. Renki on pahantahtoinen vain, jos hän aikoo lehmärahoilla ostaa kilipukin tai pandakarhun, turhan satelliittivempaimen. Sellaisella jokaisen traktorin ja peräkärryn kulkemisesta kerätään tuhdit kymmenykset ja kuljetetun kauran hinta vain nousee. Mutta näinhän ei käy, eihän? Keksimme ja tuotamme vain sellaista, jota todellisuudessa tarvitaan.

Salo ei ole yhtiö- tai yltiöuskollisuudessaan ainutlaatuinen. Salo on kännykkäkaupunki. Monella kaupungilla tai seutukunnalla on oma ainokaisensa. Toivoisin voivani viettää muutaman minuutin hiljaisen hetken aina nähdessäni tulevaisuudensuunnitelmia, joissa suunnitteluryhmän jäsenet ovat vain yhden lippulaiva-elinkeinon edustajia ja kantavana ajatuksena on tehdä edelleen sitä samaa vanhaa, mutta enemmän. Pahimmillaan "lippulaiva" osoittautuu soutuveneeksi, jolla ei kuljeta kuin kesäaikaan. Ainokaiselleen uskollinen raati sitten pinnistelee sinnikkäästi pidentääkseen kesää, tai määrittelee vuodenajat uudelleen, mikäli joukossa on kylliksi poliitikkoja.

Entä sitten?

Jos pitäisi veikata seuraavaa lippulaivaa, arvelisin sen olevan puhtaaseen ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyvä. (cleantech). Mieluummin kuitenkin näkisin lippulaivaston, uusia alkuja eri toimialoilla. Osa menestyy heti, osa myöhemmin, osa ei koskaan. Kaikkien munien pitäminen yhdessä korissa on riski, yhden munan hautominen korissaan vielä suurempi riski.

Suomen hallitus ostaa ja myy vain valtionyrityksiä. Pörssistä voi kuka tahansa ostaa niiden yhtiöiden osakkeita, jotka ovat kyllin suuriksi kasvaneet ja menestyneet. Kuntien ja niiden työllisyyden tulevaisuus on omissa käsissä. Tällä tasolla luodaan edellytykset menestystarinoille - monille, monenlaisille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkapuhelin, tuotekehitys, toimialat, tulevaisuus, kansainvälisyys