Vastuu siirtyy kulkijalle

Keskiviikko 28.8.2019 - Kristiina Sunell

Tieto lipsahti julkisuuteen: EU tyrmää suomalaiset kevytautot.  Euroopan komissio ei hyväksy uutta autoluokkaa ja on huolissaan sen vaikutuksista liikenneturvallisuudelle. Komission kirje ulkoministeri Pekka Haavistolle päätyi tiistaina 27.8.2019 julkisuuteen valtioneuvoston sivuille.

Vai lipsahtiko sittenkään?

EU on tuonut vastustuksensa esille jo aiemmin, joten aivan uusi uutinen tämän ei pitäisi olla. Asiasta keskusteltiin jo maaliskuussa 2017. 

Kevytauton idea lähti traktorista. Se on tarkoitettu kulkemaan pelloilla ja metsäteillä, ei kuljettamaan matkustajia kaupunkikeskustoissa ja pikateillä, vaikka teini saakin kuljettajana toimia. Trafi määrittelee traktoriksi ajoneuvon, ”joka on erityisesti suunniteltu maa- tai metsätaloustöihin käyttämään siihen liitettäviä koneita sekä vetämään perävaunuja”.

Turvallisuus paranisi, osittain totta

Mopoautovahingot ovat yleensä vain kolhuja. Yleisin vahinkotyyppi on peruutusvahinko, toiseksi yleisin peräänajo jarruttavaan ajoneuvoon ja kolmanneksi peräänajo pysähtyneeseen ajoneuvoon, kuten TM:n artikkelista ilmenee. Itselleni on sattunut vain yksi ikävä tilanne mopoauton kanssa: autoni kylkeen peruuttanut nuorimies  ilmoitti parkkiruudusta peruuttavalla aina olevan etuajo-oikeus, ja lisäksi huomautti takalasin olievan niin lumen peitossa että ei sen läpi mitään näe. Mopokortin saamiseksi vaaditun 9 tunnin teoriakoulutuksen aikana tuskin ehtii kaikkia yksityiskohtia opettaa. Pientä kolhua lukuunottamatta mitään vahinkoa ei tapahtunut, vaan päinvastoin. Keskustelimme, oikaisin käsityksen peruuttavan etuajo-oikeudesta. Huomattin mopoautossa olevan peilit ja mietittiin lumiharjan hankintaa mopoauton varusteeksi. Paremmilla tiedoilla ja mieltä pahoittamatta eteenpäin.

Vakavia onnettomuuksia mopoautoille sattuu harvoin. Onnettomuustietoinstituutin tilastojen mukaan vuosina 2011–2015 mopoauto-onnettomuuksissa on kuollut viisi ihmistä. Kaikissa näissä tapauksissa onnettomuuden aiheuttajana on ollut mopoauton kuljettaja. 

Kevytautojen enimmäisnopeudeksi on suunniteltu 60 km/h. Varmasti kevytauton turvallisuus paranee ja vaarallisiin ohituksiin johtavat jonot pikateillä vähenevät. Nopeuden kasvaminen on kuitenkin huono uutinen jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys törmätessä 40 km/h ajavaan kulkuneuvoon on noin 5 %, mutta kasvaa nopeasti vauhdin lisääntyessä. Ehkäpä juuri siksi monissa taajamissa nopeus on rajoitettu 30 km/h. 

Mopoauto painaa noin 450 kg ja kulkee 45 km/h. Jos tätä verrataan 1500 kg / 60 km/h niin energia, joka voi kohdistua muihin tielläliikkujiin kuusinkertaistuu. Todennäköisesti 15- vuotiaan, yksin tai kavereiden kanssa ajamista opettelevan liikennekäyttäytymisessä on enemmän riskejä kuin 18-vuotiaan, autokoulun ajoharjoittelutunnit opettajan turvaamana käyneen.

Nopeutta rajoitettaisiin, mutta ei auton sylinteritilavuutta tai kiihtyvyyttä. Rajoittimen ohittaminen olisi toki lainvastaista, mutta se ei mahdollisen onnettomuuden jälkeen juuri lohduta. Poliisihallituksen mukaan Ruotsin ns. EPA-traktoreista arviolta yli 90 prosenttia on muunneltu siten, että nopeudenrajoitin on poistettu. Se on kevyen liikenteen kannalta erittäin huolestuttava lähtökohta.

 

 

Ilmasto ahdistaa

Torstai 22.8.2019 - Kristiina Sunell

Miten monta kertaa päivässä kuulet tai luet sanan ilmastonmuutos? Yksittäisenä ympäristön tilaan liittyvänä asiana se on saanut merkittävästi painoarvoa. Hiilidioksidi ja hiilijalanjälki tulevat seuraavina, ympäristö vasta kaukana niiden perässä.

Nuorisoa ahdistaa ja aivan syystä. Kesän lastennäytelmässä noin 10-vuotias huudahti heti lavalle astuttuaan "Te aikuiset olette pilanneet meidän maapallon ilman!!" Onneksi hänellä oli varmuudella huomiota saaneen avausrepliikkinsä jälkeen myös kertoa ratkaisuehdotus: jospa kukaan ei enää heittäisi roskia kadulle tai luontoon. Olen täysin samaa mieltä. Aplodien paikka. Jäi mietityttämään: lapsi käsitti ilmastonmuutoksen pääotsikkona ympäristösuojelulle yleensä ja roskaamisen vähentämiselle erityisesti. Ehkä mukana oli luovaa tulkintaakin, kuten taiteessa aina.

Taitelijan ilmaisuvapauksia ilmenee muuallakin. Markkinoinnin ja mielipidevaikuttamisen, myös vaalilupausten keskeisenä elementtinä on harvoin johdonmukaisuus. Toisinaan myös faktojen käsittelyssä sovelletaan valikointia ja luovuutta. Hämmästyttää, kummastuttaa, muitakin kuin pientä kulkijaa. 

Ympäristöohjelmissa tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, joka on hyvä asia. Vielä parempi olisi jos pyrittäisiin myös hengityskelpoiseen, myrkyttömään ilmaan.

Lähialueelta poimittua:

• Marraskuussa 2017 telakkayhtiö Meyer vaatii Bonnissa pidetyssä ilmastokokouksessa tiukempia säädöksiä meriliikenteen hiilidioksidipäästöille.  Maaliskuussa 2019 Meyer Turku Oy:n ympäristölupahakemus oli vireillä telakan toiminnan laajentuessa. Polttoleikkausjätteen läjitysalueen suotovesien tarkkailu ja velvoite osallistua Turun seudun ilmanlaadun tarkkailuun esitettiin lopetettavaksi. Merisedimenttiä ja hulevesiä esitetään tutkittavaksi jatkossa harvemmin. Hiilidioksidipäästöjä siis vähemmän merelle, mutta maalisumupäästöjä raisiolaisten ja naantalilaisten hengitysilmaan enemmän - tai mistäpä sen tietää, ilmanlaatua kun ei haluta tarkkailtavan.

• Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) päätti vuonna 2018, että Neste Oyj:n Naantalin jalostamon rikkidioksidipäästöt saavat olla 1400 tonnia ja typenoksidipäästöt 300 tonnia vuodessa. Huoltojen, häiriöiden ym yhteydessä sattuvia päästöjä ei näihin lasketa. Luonnonsuojeluliitto vei asian Vaasan hallinto-oikeuteen. Oikeuden mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ollut päätöksissään "hieman höveli" rajoja määritellessään. Neste Oyj:lla on nyt viitisen vuotta aikaa ottaa käyttöön ajanmukaiset suodatuslaitteet, johon investointiin se ei ollut  vielä varautunut.  Hengitysilman laatua voi Naantalin eri osissa luonnehtia vaihtelevaksi etenkin matalapaineen vallitessa ja sateella. Rikkidioksidista muodostuu rikkitrioksidia (SO3) joka reagoi kiivaasti veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Ei ihme että vanhemman väen hengitystä ahdistaa. Nettisivustonsa Vastuullisuus-osiossa Neste keskittyy...ilmastonmuutokseen ja hiilijalanjälkeen. Rikitöntä polttoainetta, kyllä. Vähärikkisempää ilmaa tuotantopaikkakunnalle - ehkä tulevaisuudessa? 

Jos tämä blogi olisi iltapäivälehden artikkeli, viimeistään kolmannessa kommentissa minut leimattaisiin teollisuusvastaiseksi. Neljännessä kommentissa huomauttaisin kannattavani teollisuutta, joka investoi uuteen teknologiaan- ja näin hyödyntää paikallistenkin korkeakoulujen tutkimustoimintaa sekä työllistää cleantech- alan väkeä. Tuotteistetuista puhtaan teknologian ratkaisuista olisi vientituotteiksi vaikkapa Kiinaan ja Intiaan. 

Tuttavan lapsi innostui Greta Thunbergin Atlannin ylityksestä kilpapurjeveneellä. Hänkin haluaisi. Valitettavasti Busterillamme ei Atlanttia ylitetä, eikä Nauvoon asti reissaamisella olisi kovinkaan suurta mainosarvoa. "Mutta me voitaisiin siivota roskia rannoilta siinä matkalla?" Aikansa tuumittuaan tyttö ehdotti valtameren ylitystä rahtilaivalla. "Ne vie niitä rahteja joka tapauksessa niin mennään sitä samaa hiilijalanjälkeä pitkin sinne ja takaisin".

Hyvähän näitä ympäristö- ja ilmastoasioita on pohtia, jopa tehdä niille jotain. Mielipide tai mielikuva, ahdistava sen koommin kuin kaunistelevakaan, ei saa olla toimenpidettä tärkeämpi. 

Tuulta ja tuuria

Keskiviikko 7.8.2019 klo 8.04 - Kristiina Sunell

Moottoriveneilijälle tarjoutui viime viikolla ilahduttava tilaisuus kerrata purjehtimisen taitoja ja oppia lisää kokeneelta kipparilta. Kirkkonummen Kantvikistä pääsee kätevästi vaikkapa Jussarön saarelle, Hankoon, tai missä sitten viikon aikana haluaakaan käydä. Hyvin varustellussa 33-jalkaisessa aluksessa oli kaikki tarvittava, ja enemmänkin. Autopilottiin päätettiin olla koskematta -  eihän Atlanttia sentään oltu ylittämässä - ja karttaplotterin säätämisen sijasta luotettiin paperiseen merikarttaan. Hieman keskusteltiin siitä, onko tarpeellista pyöritellä karttaa keulasuunnan mukaan vai pitää sitä "pohjoinen ylös". 

"Tuuma vettä kölin alle", kuten Benefonin Jorma Nieminen aikoinaan toivotti merille lähtijöille. Sen varmistamiseksi tehtiin aamuisin reittisuunnitelma vaihtoehtoineen: tuulen suunta, missä voidaan kääntyä, millä väylillä riittää tarvittava parin metrin syvyys, miten pitkä legi voidaan kulkea vielä valoisaan aikaan. Tarvittiin hieman enemmän mietintää kuin mihin moottoriveneellä olen tottunut. Purjeilla mennään aina kun voidaan, onhan hiljaisuus ja kiireettömyys ylellisyyttä josta harvoin pääsee nauttimaan. Näin, vaikka toimistotyön laiskistamalle nopeat vendat ja rivakat halssin vaihdot tarjosivatkin ajoittain yllättävän paljon hyötyliikuntaa, ja hyvä niin.