Mitä se sulle kuuluu

Lauantai 29.3.2014 - Kristiina Sunell

“Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla.”  Mahtaako pitää paikkansa? Jos kopiot edellä olevan lauseen selaimeen ja sitten haet netistä, saat vastaukseksi ainakin Riihimäen, Muhoksen, Hattulan ja Viitasaaren nettisivut. Joukosta löytyy myös www.kunnat.net. Taitaa siis olla totta.

Eipä haittaa, vaikka et olisi lukenut kuntalakia. Mitä se sinulle kuuluu. Valitsemasi luottamushenkilö on varmasti lukenut sen huolella. Jos hän ei ole ajatustenlukija - sepä olisikin hienoa, vaan tuskin kovin yleistä - hän perehtyisi myös asukkaiden mielipiteisiin voidakseen hoitaa tehtävänsä paremmin.

Tieto on valtaa. Valta voi tuntua valtavalta.

Tiedolla ja avoimuudella ei ole omaa vakituista sijaansa. Ne väistävät helposti. Tilalle tulee luuloa ja epäluuloa. Samat, jotka eivät pidä avoimuutta arvossaan, saattavat olla yllättyneitä ja harmistuneita kohdatessaan omista näkemyksistään poikkeavia mielipiteitä tai valituksia. Valituksia tulee aina - osa meistä tekee niitä harrastusmielessä, ikävä kyllä - mutta olisiko niiden määrä pienempi, mikäli valmistelussa huomioitaisiin useita eri näkökulmia?
Valituksilla ei pidä kiristää. Tiedon panttaaminen on kielteistä vaikuttamista.
Viisasta toimintatapaa ei tarvitse hakea lakikirjasta eikä peilistä. Ympärilleen katsomalla saattaa saada hyviä vinkkejä. Hintana voi olla omasta kannasta luopuminen tai sen tarkistaminen. Se ei ole kovin kallista, arvokasta kylläkin.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               

Tervetuloa torille

Torikokoukset herättävät tunteita. Pitääkö kaiken aina perustua kylmiin faktoihin, etenkin jos tiedon tilalla on vain arvauksia? Jos ei piittaa, tuskin viitsii osallistua. Jos ei kiinnosta, ei puhu, kuuntele eikä toimi.

En vieläkään ole keksinyt vastausta runsas vuosi sitten esitettyyn, erään useita valtuustokausia luottamustoimia hoitaneen henkilön kysymykseen "Mitä sä siitä välität? Ethän edes asu siellä". Kysymys sinänsä oli hämmentävä. Toinen meistä on luultavasti ymmärtänyt jotain väärin. Kysymys oli tästä kaupungista, mutta viereisestä kaupunginosasta.
Ehkäpä yhteisiä asioita ei hoideta tunteella, vaan ei myöskään aivan tunteettomasti, otsa kurtussa.  Vaaleilla valitut edustajamme toivovat asukkaiden piittaavan sen verran, että motivoituvat äänestämään. Vaikkapa vain siksi, että asuvat täällä.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

Korvat auki vaalien välilläkin

"Parempi mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon: kansalaisjärjestöjä kuultava lainsäädännön valmistelussa ja kansalaisille taattava laajin mahdollinen pääsy kaikkien instituutioiden asiakirjoihin"

Laita edellinen lainaus tietokoneen selaimeen ja etsi, montako EU-vaaliehdokasta löydät. Yksi on jopa laittanut näkyville toimintakertomuksia omasta työstään ja sen tuloksista. En piilomainosta henkilöä, vaan julkimainostan hänen toimintatapaansa, Se, jota kiinnostaa kertoa omista tekemisistään, on luultavasti myös valmis huomioimaan toisten ajatuksia. Jokaisesta puolueesta löytynee ainakin yksi, toivottavasti useampi tällainen ehdokas. Muunlaisia edustajia ei mielestäni edes tarvita.

Keskustellaankohan tästä väittämästä seuraavassa torikokouksessa?

 

2 kommenttia . Avainsanat: johtaminen, yhteistyö, valmistelu, päätöksenteko, valittaminen

Vastuut ja oikeudet, fifty-sixty

Maanantai 24.3.2014 - Kristiina Sunell

Professori Urpo Kangas on herättänyt keskustelua vastuusta. Aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa vastaamaan vanhempiensa hoidosta, mikäli näiden oma eläke ei siihen riitä. Kuullostaa kohtuulliselta: vanhemmat ovat hoitaneet lapsia täysi-ikäisyyteen asti, ostaneet vaatteet, maksaneet harrastukset ja antaneet kenties viikkorahaakin. Nyt olisi takaisinmaksun aika. Nuorelle perheelle kustannus voi olla kova, sillä hoidettavana ovat myös omat lapset ja ehkä asunto- ja autolaina.

Säästä itseesi, taikka sitten ei

Joidenkin mielipiteiden mukaan vanhuksen omaisuutta pitää myydä hoitokustannusten kattamiseksi. Kohtuulliselta kuullostaa tämänkin: jolla on varaa, maksakoon. Jos ei ole nuorempana kuluttanut palkkaansa ulkomaanmatkoihin ja muuhun mukavaan, tai jos ei ole lapsia jotka vastaisivat hoidon kustannuksista, olkoon näin. 

Minulla on oikeus, muilla velvollisuus

Missä vastuun raja menee? Puolison tulot eivät ilmeisesti saisi vaikuttaa työttömyyskorvaukseen tai toimeentulotukeen, sillä yksilöllä on oma taloudenpitonsa. Tuhdissa humalassa itsensä kolhinut juhlija on ensiavussa samassa jonossa kuin sairas vauva, avun tarpeessa kumpikin.

Yrittäjä vastaa ja rohkaisee

Yrittäjän edellytetään tarjoavan perheenjäsenelleen työpaikka tämän jäädessä työttömäksi. Tietysti näin tekisi mielellään, mutta jos se ei ole mahdollista, työvoimaviranomaiselle tulee laatia selvitys tilanteesta.

Tuntemani vantaalainen, hyvin johdettu yritys tarjoaa tuntuvan rahasumman tupakanpolton lopettavalle työntekijälleen. Reilua, eikö vain? Paitsi niiden mielestä, jotka eivät koskaan ole tupakoineet. He voisivat päästä nauttimaan samasta edusta vain aloittamalla tupakanpolton, ja sitten lopetaessaan sen. Mahdollinen tulkinta? Kyllä. Järjellinen tulkinta? No, ei.

Kuka se yhteiskunta on?

Perhe- ja sukuyhteisöistä on siirrytty yhteiskunnan vastuuseen, hyvinvointivaltioksi nimitettyyn tapaan hoitaa asioita. MItä suurempi yksikkö, sitä hämärämmäksi käyvät oikeuksien ja vastuun suhteet. Yksilöllä on paljon oikeuksia, yhteiskunnalla paljon vastuuta. OIkeudenmukaisuus ja reiluus riippuvat siitä, kenen näkökulmasta niitä tarkastelee. Jos ottaa Pekalta ja antaa Maurille, voi aina luottaa Maurin tukeen. Kuka siis on yhteiskunta?

Niinpä keskustelemmekin nyt veronkorotuksista ja leikkauksista, jotka nykyinen hallitus mieluusti vastuuttaisi seuraavalle. Elämme selkeästi yli varojemme vastuuvajeen takia. Aihe on vaalien alla epämieluisa. Vaikeaa tämäkin: aina on tulossa jotkin vaalit, kuntavaalit, seurakuntavaalit, EU-vaalit tai eduskuntavaalit. Velkaannumme ja elämme yli varojemme siksi, että oikeuksilla on aina ottajansa, vastuulla ei niinkään ole kantajia. Ehdokkaan pitää miellyttää kaikkia.

Suuria kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa

Kerrostaloissa kulutetaan vettä taloutta kohti 80-400 litraa vuorokaudessa. Kun asuntoihin asennetaan asuntokohtaiset mittarit, kokonaiskulutus pienenee 10 - 30 %. Näin käy, koska asukkaalla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan laskuunsa. Vastuutaho ei ole "yhtiö maksaa", vaan "minä päätän, miten paljon käytän ja siitä maksan".

Reiluus totetuu, kunhan mittakaava on riitävän pieni. Ja kunhan se tuntuu omassa kukkarossa.

Enää jää mietittäväksi, miten taloyhtiön vesimittari-periaate toteutetaan laajemmin yhteiskunnassa. Se ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa se on Suomen hallitukselle, joka parhaillaan puristaa kasaan tarvittavia sopeutustoimia ja veronkorotuksia. Heikommista tulee pitää huolta. Mutta kuka ilmoittautuu huolenpitäjäksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastuu, yksilö, yhteiskunta

Siinä sivussa

Perjantai 14.3.2014 - Kristiina Sunell

Naantalin elinkeino-ohjelma on valmis. Nyt voidaan rauhassa odotella sen toteutumista.

Jos osaat mapittaa ja valokopioida tai käyttää auttavasti mikroaaltouunia, saatat olla Naantaliin kaivattu elinkeinotoimen vastuuhenkilö. Mikäli pidät lapsista ja olet toiminut johtajankin tehtävissä, saat samalla hoitaaksesi sivutoimisen kaupunginjohtajan ja lastenhoitajan tehtävät. 

Ei tarvita vielä yhtä, eikä edes yhtäkään, varsinaista liike-elämän asiantuntijaa.

Viranhaltijoita on jo lähes tarpeeksi, yli tuhat. Jokainen tuntee hyvin alueen elinkeinorakenteen, sen kehittämistarpeet ja haasteet, sekä toimii kotikaupunkimme liiketoiminnan ja työllisyyden edistäjänä.
Jokainen myös tietää, mitä kaikkea elinkeinojohtajan työtehtäviin kuuluu. Yrittäjien kanssa voi verkottua säännöllisesti ja suhteellinen nopeastikin: tori on aivan kaupungintalon edessä, joten leipäkauppiaan kanssa voivat kaikki käydä vapaasti jutustelemassa vaikka kahvitauolla. Hänet voi helpost tunnistaa yrittäjäksi, muista torilla kulkijoista ei oikein tiedä ellei ole paikallisia. Kunhan toriaikojen puitteissa toimii, ei tarvitse edes erilliseen palaveriin aikaa varata.
Elinkeinotoimen sivutehtävän tavoitteet ovat pääosin selkeät ja hyvin yksinkertaiset. Työpaikkaomavaraisuuden tulee olla hyvä, samoin työllisyyden. Innolla kaavoitettuihin tontteihin pitää saada taloja, kerrostaloihin asukkaita. Kyllä se siitä.

Perehdytys tehtävään

Aikaisempi kokemus liike-elämän palveluksesta on  myös mukava meriitti. Marraskuussa Turussa järjestettiin yritysten ja poliitikkojen keskustelutilaisuus, jossa tarjottiin kansanedustajille viikon työelämäharjoittelujaksoa. Yksi ilmoittautui. Vapaita harjoittelupaikkoja on siis vielä runsaasti jäljellä, joten kaupungin viranhaltijoillekin riittää mahdollisuuksia lyhyeen oppijaksoon.

Lisätietoja

Lisätietoja voi hakea Naantalin uudesta elinkeino-ohjelmasta. Hyödyksi on myös lukea siihen annetut lausunnot - myös se, jossa yrittäjien toimesta toivotaan omaa elinkeinoasiamiestä.
Kaupunginhallitus työstää parhaillaan Tulevaisuuden Naantali- strategiaa. Ehkä liike-elämällä on siinä jokin sivurooli. Jään uteliaana odottamaan.

Pahoittelen tässä kirjoituksessani mahdollisesti ilmenevää sarkasmia. Puolustelen asennettani sillä, että pidän yrityksiä ja ympärivuotista liiketoimintaa erittäin tärkeinä Naantalin tulevaisuuden kannalta. Asian vähättelyyn on vaikea suhtautua myötäilevän myönteisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yrittäjyys, työllisyys, elinkeinoasiamies, elinkeino-ohjelma