Suomi on yritys

Maanantai 29.12.2014 - Kristiina Sunell

Työpaikkoja avoinna: 200 päättäjän paikkaa Suomi Oy:n johtoryhmässä. Hyvä palkka ja ison talon edut. Pestit ovat neljän vuoden määräaikaisuuksia.

Suomi on yritys. Jos se tuo ulkoa enemmän kuin vie, se velkaantuu. Jos sen valmistamia tuotteita ja palveluja ei osteta, seuraa työttömyyttä. Siksi maata pitää edes yrittää johtaa kuin yritystä.

Vanhaan aikaan kuuli vielä väitettävän, että vain yrittäjät hoitavat yrittämisen. Nyt on lähes puoli miljoonaa syytä ajatella ja ymmärtää toisin.

Tarvitaan yhdenmukainen visio, tavoitetila Suomesta. Sen eteen taistellaan, vaikka keinoista voidaan välillä kiistellä. Yhteistä tavoitetta lähestytään montaa eri kautta ja tavoista voi - ja pitää - neuvotella. Siihen tarjoutuu tilaisuus jo vuoden 2015 syksyllä. Tuolloin Suomen uusi hallitus aloittanee työnsä. Neuvottelukykyä, kokonaisuuksien hahmotustaitoa ja tilannetajua tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan, sillä tulopoliittista ratkaisua tullaan neuvottelemaan silloin: jaettavaa on vasta, kun jaettavaa saadaan aikaan.

Laaja yhteisymmärrys on tärkempää kuin oman etupiirin lyhyen aikavälin hyöty. Nykyiseen vaikeaan tilanteeseen Suomi on joutunut siksi, että liike on ollut itsetarkoitus. Ylintä yhteistä nimittäjää ei tarvitse keksiä. Suunta löytyy valmiina usein toistetuista juhlapuheista, hyvistä aikomuksista ja annetuista lupauksista. Tekemistä vaille valmiista tilanteesta on syytä jatkaa.

Tästä lamasta pitää selvitä. Tulevan johtoryhmän jäsenet tulee siksi valita erityisen viisaasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, saavutukset, lupaukset, tavoitteet

Hyvä paha pääoma

Sunnuntai 14.12.2014 - Kristiina Sunell

Pääoma on rahaa. Raha on raaka-ainetta. Sillä työ, osaaminen ja tuottavuus muutetaan tuotteiksi ja palveluiksi, joista asiakas maksaa. Työ- ja materiaalikustannusten sekä muiden toiminnan kulujen jälkeen yritykselle jää tulos. Siitä sijoittaja tai omistaja saa halutessaan nostaa yrityksestä tuottoa, tai jättää nostamatta. Jos tuloksen sijaan tulee tappiota, tarvitaan lisää pääomaa tai supistetaan toiminnan kuluja. Varsin yksinkertaista.

Yhteiskunnan kannalta toiminta on lähes yhtä selkeää. Myynnistä saatu arvonlisävero tilitetään valtiolle. Palkan sivukulut - ollen suunnilleen 50 % palkasta - tilitetään työttömyysvakuutukseen, eläkevakuutusyhtiölle, sosiaaliturvamaksut keräävälle taholle, taseistetaan seuraavana vuonna maksettaviksi lomapalkoiksi ja -korvauksiksi, ja niin edelleen. Paperityö on jo hieman monimutkaisempaa, mutta tilitoimistot työllistyvät ja pankit saavat tilisiirroista oman pienen osuutensa. Tuloksesta maksetaan yhteisöveroa.

Jos jotain jaettavaa toiminnan kulujen ja verojen jälkeen jää, sijoittaja tai yrittäjä suorittaa itselleen tulevasta summasta vielä pääomatulon veron.

Mikäli yritykseen sijoituksen tehnyt on laittanut säästönsä pörssiyritykseen, hän joko

  • haluaa tuotot mahdollisimman nopeasti, ja edellyttää joka vuosi hyviä osinkoja
  • on kärsivällinen, ja hänellä on varaa pitää tulos yrityksessä tuottamassa kasvua ja myöhempää tuottoa
Pienet yritykset - ne, joista toivotaan uusia kasvuyrityksiä ja menestystarinoita - tarvitsevat kasvun raaka-ainetta, pääomaa, tehdäkseen tuotekehitys- ja laiteinvestointeja sekä palkatakseen uutta väkeä. Velkapäoma, korot ja kustannukset maksetaan, kun yritys kasvaa ja tuottaa. Riittääkö kärsivällisyys ja riskinottokyky, jos oma koti on pankista saadun yrityslainan vakuutena? Entä luottamus markkinoihin, työmarkkinaosapuoliin, verokohtelun ennakoitavuuteen ja oman tuotteen tai palvelun menestykseen?

Palkannauttijan näkökulmasta raha tulee firmasta. Jos yrittäjät ovat itse töissä omistamassaan yrityksessä, rahan nähdään tulevan asiakkailta. Muualla töissä oleva sijoittaja tai pääomaa yritykseen tuova taho näkee mieluusti varojen tulevan myös joustoista, tarvittaessa toiminnan sopeuttamisesta lyhyelläkin aikavälillä. Valtio katsoo rahan tulevan kasvusta, josta saatavilla tuloilla vähennetään työttömyyttä ja maksetaan jo otetun valtionvelan korkoja.

Menestyksen yhteiset tekijät ovat kaikilla samat: kärsivällisyys ja luottamus, oikeuksien ja vastuiden tasapaino.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sijoittaminen, kasvu, työllisyys, yrittäjyys, verotus

Arvostavaa itsenäisyyspäivää

Lauantai 6.12.2014 - Kristiina Sunell

Juhlava ja arvostava itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi. Esityksen hyväksymispäivää, joulukuun kuudetta, vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli vasta alku, vain osa itsenäistymisprosessia.

Kaikki päätökset eivät tule kerralla valmiiksi, harva oikeus on itsestään selvä ja pysyvä. Ensimmäisestä kyseenalaistamisesta, Talvisodan alkamisesta, on nyt 75 vuotta.

Tammikuussa 1947 eduskunta sääti taannehtivasti voimaan tulevan lain aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta. Lähes 1500 tavallista, isänmaataan arvostavaa suomalaista tuomittiin vapausrangaistuksiin. Suomalaisten sotilaitten maineen puhdistaminen tapahtui 47 vuotta sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli luonnehtinut asekätkentää valtakuntaa vahingoittavaksi vehkelyksi. Viimeiset tuomiot langetettiin vielä 1950. Vasta maaliskuussa 1992 tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn antoi tunnustusta asekätkijöille velvollisuuden hoitamisesta.

Tänään itsenäisyyspäivää juhlitaan niin presidentin vastaanotolla kuin kodeissakin. On paikallaan arvostaa heitä, joiden rohkeuden ansiosta olemme itsenäisyytemme saavuttaneet ja säilyttäneet.

Omistan tämän kirjoituksen isoisälleni, joka on kuvassa noin 18-vuotias. Majuri Eric Sunell sai asekätkentäjutusta 6 kk tuomion ja oli pidätettynä puolitoista vuotta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys. Suomi, itsemäärääminen, vapaus, rohkeus